Lavacolla-Santiago 11 km

Aamuherätys  kello 6.30 rinkat kuntoon ja aamiaiselle.
Muutamia ruotsalaicaminoita samaan aikaan aamiaisella.
Lähdimme taipaleelle aikaisin, jotta olisimme perillä Santiagossa hyvissä ajoin ennen puolta päivää.

Taival kulki Villamayor kylän ja Monte de Gozon kautta Santiagoon.

Jalka kulki kevyesti ja mieli oli iloinen. Aurinkokin näyttäytyi meille ja säästyimme tänään vesisateelta.

Kovin monia kulkijoita ei ollut liikkeellä.

Santiagoon saavuttiin kahden tunnin vaelluksen jälkeen. Menimme suoraan piligram toimistoon lunastamaan todistuksemme. Siitä sitten taksilla hotelli Eurostars  araguaneyhin.

Päivä onkin kulunut pienten hankintojen ja rentoutumisen merkeissä. Kävimme ostamassa junaliput huomiseksi Madridiin.

Olemme tehneet mukava reissun. 820 kilometriä takana. Sopivasti aurinkoa ja sopivasti sadetta.
Jalat ja kunto kesti hyvin. Ehkäpä joskus vielä kolmannen kerran teemme reissun Santiagoon, mutta eri reittiä, kenties.

Viimeisen kerran varpaiden teippaus

Monte de Gozo

Perillä ollaan

Perillä

Tämän takia kannatti 820 km kävellä

Salceda-Labacolla 19 km

Sataa, sataa ja enemmän sataa. Tämäkin aamu valkeni sateisena ja harmaana. Mutta iloisin mielin lähdimme toiseksi viimeiselle taipaleelle.

Reitti kulki tänään suurimmaksi osaksi halki eucalyptuspuu metsien. Elisiltainen rajutuuli oli riepotellut puita ja irto-oksia oli pitkin poikin tiellä. Sade oli kastellut tiet, jotka olivat niljakkaan mutaisia. Ojat ja pikkupurot tulvivat.

Pedrouzossa nautimme aamukahvit ja ostettiin Farmasiasta rohtoja.

Matka jatkui metsäteitä pitkin.

Kuulimme laskeutuvan lentokoneen jylinän. Olimme tulleet Santiagon lentokentän laitamille. Vielä vähän matkaa ja saavuimme Labacollaan. Majoittauduimme hotelli Rua Jacobeahen.

Suihkuun ja vaatteita huoltamaan. Söimme hyvän lounaan, merikrottia ja salaattia.

Huomenna on vain 10 kilometrin taival Santiagoon.

Melide-Salcada 27 km

Aamulla  herätessämme kuulimme selvästi kovan sateen ropinaa ulkoa. Ei muuta kuin ylös ja tamineet kasaan ja matkaan. Onneksi sade ei kuitenkaan ollutaan kovin rankkaa ja ilmakin oli suhteellisen lämmin ja tuuleton.

Reitti kulki halki Meliden kaupungin. Alkuun kohtuullinen nousu, joka nosti hien pintaan. Sade yltyi voimakkaammaksi.

Kuljimme läpi tammimetsien. Alueella on paljon eukalyptuspuuviljelmiä. Sade yltyy edelleen. Takki liimautuu ihoon kiinni, mutta ei tunnu pahalta, koska ilma on kuitenkin suhteellisen lämmin.

Välillä pysähdyimme juomaan aamukahvit eräässä baarissa.

Tämänpäiväisellä reitillä  oli paikoitellen hyvin jyrkkiä nousuja, jotka nostattivat hien pintaan, vaikka iho olikin jo sateesta märkä.

Salcadaan saavuimme reilun kuuden tunnin kävelyn jälkeen. Majoittauduimme Pousada Salcadaan, jonka yhteydessä on myös Albergue. Ruokaakin on luvassa seitsemän aikaan illalla.

Ligonde-Melide 24 km

Hyvin eväin lähdettiin liikkeelle tänä aamuna. Isäntä kuljetti meidät caminoreitille. Tänäänkin satoi, mutta sade ei meitä haitannut. Ilmakin oli suhteellisen lämmin.

Epätavallisesti  reitti alkoi tänään  alaspäin laskulla. 15 kilometrin

 jälkeen pysähdyimme ensimmäiseen baariin aamukahville.

Tämänpäiväinen reitti olikin sitten loppumatkasta yhtä kuravelliä. Siinä mentiin jalat polviin asti kurassa. Eipä tuo haitannut kun oli sadehousut jalassa. Välillä satoi enemmän ja välillä vähemmän.

Lähestyttäessä Melideä aurinkokin tuli esiin monen päivän jälkeen.

Melideen saavuttiin iltapäivällä ja majoittauduimme hotelli Xaneiroon. Kurahousut pesuun ja caminot suihkuun.

Jos eilinen päivä oli rasittava niin tämänpäiväinen tuntui leikiltä.

Toki jaloissa tuntuu vielä eilinenkin rasitus. Takanamme on nyt 770 kilometriä ja edessäpäin vaivaiset 50 kilometriä.

Tänään on Espanjassa äitienpäivä Dia de la Madre. Täällä vietetään äitienpäivää toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Barbadelo-Ligonde 36 km 2.5.2015

Lauantaipäivä alkoi kunnon aamiaisella. Oli juustoa ja kinkkua leivän päälle.
 Reitti lähti pitkällä loivalla  nousulla kohti ylämäkeä. Tänäänkin aamu oli sateinen ja taivas tasaisen harmaa. Ilma oli kuitenkin lämmin. Tuulta ei tuskin ollenkaan.

Matka oli jatkuvaa nousua 11 kilometrin verran. Tie oli paikoin tosi kivikkoinen ja vaikeakulkuinen.
Välillä pysähdyttiin tankkaamaan energiaa.

Jatkuvat nousut ja vaikeat alaspäin laskeutumiset tuntuivat jaloissa. Ligondeen saavuttiin 10 tunnin vaelluksen jälkeen.

Majapaikkamme  Casa Roan y Casa  Grandea ei näkynyt missään. Ei ainuttakaan kylttiä tai muuta opastetta.

Pysähdyimme paikalliselta vanhemmalta herrasmieheltä kysymään tietä. Kyllähän hän  siinä opasti ja viittoili käsillä sinne tänne. Mutta emme ymmärtäneet yhtikäs mitään.
Kuljimme kylänraittia eteenpäin. Paikallisesta Alberguesta kysyttiin taas neuvoa. Sielläpä sitten tiedettiinkin, että matkaa olisi vielä reilut 10 km. Emme kyllä sinne asti olisi jaksaneet enää mennä. Sijaintikin oli  nelisen kilometriä sivussa camino reitiltä. Ystävällinen rouva sitten soittikin majapaikkaamme ja sieltä tultiin meidät hakemaan.

Casa Roan y Casa Grande on viehättävä gasthaustyyppinen majatalo. Meidän lisäksemme paikassa yöpyi 10 portugalilais pyöräilijän porukka ja australialainen Catherine.


Talon isäntä loihti meille ihanan illallisen ja ilta kuluikin rattoisasti.

Päivän pitkä ja rasittava matka verotti ja caminot uinahtivat ruokailun jälkeen nopeasti.

Triacastela-Barbadelo 23 km 1.5.2015

Vapunpäivän marssi alkoikin jälleen kovalla nousulla. Ilma oli sateinen. Monia caminoita oli menossa selkä kyyryssä eteenpäin.

Noustiin tuhanteen metriin ja sieltä sitten taas alkoi hurjan jyrkkä  15 kilometrin lasku alas laaksoon.

Saavuttiin Sarriaan, jossa vietimme Vappua 2013.  Paikallisessa baarissa söimme spagetit ja sallimme  Vapun kunniaksi itsellemme lasilliset vinotintoa, näin kesken" työpäivän".

Matka jatkui kohti Barbadeloa. Noin seitsemän tunnin kulkemisen jälkeen saavuttiin perille  ja majoittauduimme Casa Barbadeloon. Söimme hyvän illallisen ja menimme nukkumaan.

Las Herrerias-Triacastela 36 km 30.4.2015 Vappuaatto

Vappuaaton marssi alkoi hurjalla nousulla. Ilma oli sateinen ja harmaa. Ensimmäinen kymmenen kilometriä oli kovaa nousua 680 metristä 1400 metriin.
Ylhäällä oli hirveä tuuli ja sumu. Eteensä saatikka alaspäin ei nähnyt kovin pitkälle.
Ylhäällä pienessä mäntymetsikössä yllätykseksemme  näimme valkovuokkoja ja mustikanvarpuja,jotka olivat kukassa.
Triacastelan kylään olikin sitten loppumatka alaspäin menoa.
Yöpymispaikkamme oli Casa Pacios, vanha kivitalo pellolla kaksi kilometriä kylästä. Saimme sinne kyyditykset mennen tullen.

Oli olo päivän aherruksen jälkeen väsynyt ja uni tuli nopeasti ruokailun jälkeen.

800 vuotta vanha kastanjapuu

Cacabelos-Las Herrerias 32 km 29.4.2015

Vapun aaton aattoaamun reitti kulki taas kerran halki viiniviljelmien. Aurinko paistoi aika ajoin. Ilma oli muuten hurjan tuulinen. Reitti seurasi melkein koko ajan Rio Valcarcea.
Vilabranca del Bierzon kaupungissa vähän tankattiin energiaa. Kaupungissa on aivan ihana puisto, jossa viime kerralla kukki toinen toistaan kauniimpia pioneja. Nyt pionit olivat jo kukkineet vain muutama tummanpunainen oli kukassa.

Reilun seitsemän tuntia taivallettuamme saavuimme Las Herreriakseen. Majoittauduimme El Capricho De Josanaan.

Muutama kuva päivästä.