Vappuaatto Sarriassa

Tohtori Luisin määräämät rohdot ja ohjeet ovat totisestikin auttaneet piriformis-syndroomaan. Uskon ja toivon, että huomenaamulla olo on yhtä hyvä, jos ei vieläkin parempi, kuin nyt.

Aamulla kävelimme pienen lenkin ylös kirkolle ja laskeuduimme alas kaupunkiin toista reittiä.  Vielä on pientä kipua, mutta sen sietää, kun tietää, että maaliin ei ole pitkä matka.

 Farmasiasta ostimme selkätuen, joka toivottavasti auttaa menoa. Ainakin se tuntui tukevan hyvin selän asentoa. Huomenna sitten se testataan.

Täällä ei ilmeisesti mitenkään vietetään vapunaattoa.

Kävimme vappulounaalla. Söimme hyvää kalaa ja kanaa.

Loppupäivä menee muuten vaan yhdessäolosta ja kevään tulosta nautiskellen.

HAUSKAA VAPPUA!

Piriformis-syndrooma

Toiveikkaana vielä toissailtana luulimme,  että yön lepo toisi aamulla helpotuksen kipuun.  Eipä niin käynyt. Jalan päälle ei voinut varata lainkaan painoa.

Siinä sitten mietittiin vaihtoehtoja. Voisimme päättää reissun tähän ja tulla myöhemmin syksyllä jatkamaan, tai Otamme taksin ja ajamme lähimpään suurempaan paikkaan.

Matkan päättäminen ei tuntunut  kiehtovalta ajatukselta, olimmehan jo niin lähellä matkan päätöskohdetta, vain 120 km:n päässä.

Tilasimme siis taksin. Tulimme tänne Sarriaan 20 km:n päähän. Majoittauiduimme  hotelli Alfonsoon.

Päivystävä klinikka sattuukin olemaan aivan hotellin vieressä.

Kauaa ei tarvinnut odotella, kun pääsinkin   jo tohtorin pakeille.
Asianmukaisesti mukavan tuntuinen tohtori Luis nosteli, väänteli ja koputteli.

Siinä sitten englannin ja espanjan kielellä sekä vähän Googlen "translaitterin" avulla selviteltiin vaivaa.

Lopputulema oli piriformis-syndrooma. Takalistossa oleva päärynänmuotoinen lihas painaa iskiashermoa.

Tohtori Luis kirjoitti reseptin tulehduskipu-  ja lihaksia rentouttavalle lääkkeelle.

"Seractil kolme yksi kahdeksan tunnin välein, kun taas kipua. Myolastan kerran yöllä vain 5-7päivää. Jos seractil tekee kivulias vatsa, ottaa omepratsoli kerran päivässä. Ja laittaa lämpöä perse alueelle."

Ohjehan on ihan ymmärrettävä.

Kiitimme tohtoria ja lähdimme etsimään apteekkia.

Onneksi päivystävä apteekkikin löytyi taksinkuljettajan opastuksella, saimme lääkkeet ja pääsimme takaisin hotellille.

Lääkärissäkäynti ei maksanut mitään, kun olin hankkinut eurooppalaisen sairausvakuutuskortin Kelasta.

Täällä Sarriassa vietetään sitten kolme päivää. Josko vaiva sen verran helpottaisi, että voisimme jatkaa matkaa. Toki päivämatkoja täytyy lyhentää, joten kotiinpaluu viivästyy, mutta mikä kiire meillä on, vapailla peregrinoilla.

Las Herrerias-Tricastela 30 km

Aamu, joka näytti kauniilta, muuttuikin päivän edetessä lumi-, räntä-, rae- sekä vesikuuroikseksi päiväksi.  Eikä tuulikaan ollut niitä leudoimpia. Toki aurinkokin välillä näyttäytyi.

Heti majatalolta lähdettäessä alkoi kova nousu kivikkoisessa rinteessä. Eikä sille nousulle tuntunut tulevan loppua. Onneksi oli aamu ja voimat vielä täydessä latingissa.

Ensimmäisen kahdeksan kilometrin jälkeen alkoi lumisade. Maisema peittyi pikkuhiljaa yhä valkoisemmalsi. Tuulikin ilmoitti olemassaolostaan.

Ensimmäinen pysähdys ja vesitankkaus.  Tapasimme Etelä-Korealaisen isän tyttärineen. Olivat arvuutelleet minkä maan liput ovat rinkassamme. Isä arvaili kyseessä olevan Ruotsin lipun, mutta tyttären  mukkaan  kyseessä on suomen lippu. Nuorissa asuu siis viisaus.

Nousua jatkui yhä edelleen. Kaikenkaikkiaan nousua oli n. parisenkymmentä kilometriä.  1280 metrissä ei luontokaan ollut kovin keväinen. Puissa oli hyvin pienet silmät. Kevätesikot nostelivat päitään polun vieressä.

Ohitimme pieniä vaatimattomia kyliä, joiden läpi mentiin täydellisesti lannassa ja sen hajussa tai oikeammin lemussa. Niihin "miinoihin" ei voinut olla astumatta. Vieläkin se lemu tuntuu nenässä.

Erään kylän baarissa vähän tankattiin, kun ei ollut kauppoja mistä ostaa mitään muonaa. Lihasopan tapainen keitto oli ihan hyvää, mutta hintaan kuuluva muu ruoka jäi syömättä. Isäntä vähän ihmetteli, kun meille ei maistunutkaan emännän paistokset. Ei olisi pitänyt kurkata keittiöön.

Kiitimme ja poistuimme.

Siitä sitten alkoi reilun kuuden kilometrin alaslaskeutuminen eikä sekään ollut niitä helpompia.

Majapaikan etsinnässä olimme vähän ihmeissämme. Olimme varanneet puhelimitse huoneen majatalossa, joka sijaitsikin hieman erillään, sivussa tästä kylästä.
Kaikki sitten selvisi ja meidät tultiin autolla hakemaan tyhjältä majatalolta ja tuotiin tänne albergueen, jossa saimme ainoan kahden hengen huoneen omalla vessalla ja suihkulla. Muut majoitustilat sijaitsevat yhteishuoneissa.

Matkaa hidasti tänään alkanut kävelykipu, mikä  tuntuu astuessa. Särkyä ei onneksi ole, mutta astuminen tuntuu tuskaiselta lonkassa. Toivon mukaan lepo ja hieronta auttaa ja huomenna näyttää valoisammalta.  Aurinkoista ilmaakin  on luvassa.

Veli-Pekan jalat olivat tänään erinomaisessa iskussa. Rakkulatkin ovat parantuneet.


Kuvia tämän päivän matkasta.

Majatalo

Laitumelle menoa

Kaunis laidun

Maa peittyy valkoiseksi

Lumipilviä

Matkalla

Kaunista maisemaa, täällä ylhäällä ei vielä lehtiä puissa

Cacabelos-Las Herrerias 30 km

Normaalilla espanjalaisella aamiaisella lähdettiin taas liikkeelle.
Loivan ylämäen jälkeen reitti siirtyi autotieltä hiekkaiselle peltotielle, mikä kiemurteli läpi viiniviljemien. Olimmehan taas viininviljelysalueelle.

Iloksemme oli myös erään viinitalon pelloille laitettu selostustaulut, mitä viinirypälelajiketta ja mitä viiniä niistä valmistetaan.  Olimme jo monta kertaa matkan aikana sitä miettineetkin.

Villafranca del Bierzon kylässä söimme vähän  einestä ja nautittiin Café americanosit.

Kylässä oli aivan upea puisto, johon oli istutettu monia pionipensaita.

Loppumatka  kulkikin Rio Valcarcea seuraten kylästä toiseen.

Viiden aikaan iltapäivällä saavutimme tämänpäiväisen etapin, Las Herreriaksen. Pieni kyläpahanen, jossa kuitenkin aivan loistava hotelli. Olemme täälläkin ainoat asiakkaat.
Suihkuun mars, pois päivän hiet. Jalat ovat tosi väsyneet ja särkevät hivenen, mutta yön aikana nekin palautunevat.

Nälkä painoi matkalaisia. Söimme juuri aivan loistavaa taimenta ja palan paikkeeksi vino tintoa, kuinkas muuten.

Ilma oli tänäänkin aurinkoinen, mutta tuulinen. Emmekä kuulleet käen  kukuntaa  tänään.

Muutama kuva päivän varrelta.

El Asebo-Cacabelos 32 km

Aamumme  alkoi omatekoisella aamiaisella majatalon pikkukeittiössä. Kaffepannu päälle, leivät paahtumaan ja nauttimaan ah siitä espanjalaisesta aamiaisesta.

Eilen illalla alkanut  lasku vuorilta jatkui.

Laskeuduimme vuorilta yhä alemmas. Aamu oli jo verrattain lämmin. Linnut visersivät, kimalaiset surisivat  ja vuoristopuro solisi. käkikin taas kukkui  meille. Mieli lepäsi tässä ihanassa  aamun kauneudessa.

Mitä alemmas laskeuduimme sitä enemmän oli kasvillisuutta. Voi sitä kukkien loistoa. Mitä se onkaan muutaman viikon kuluttua, kun kaikki puhkeaa täyteen kukkaan. Jo tässäkin silmä lepää.

Alhaalla laaksossa olevassa Molinaseca-nimisessä pienessä kylässä nautimme baarissa jogurtit sekä ostimme kaupasta juustoa, metwurstia ja patongin.

Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat tyystin. Tulimme taas viininviljelysalueelle. Tien molemmin puolin oli laajoja viininviljelysalueita. Täällä on kevät jo paljon pitemmällä. Puut ovat melkein täydessä lehdessä. Viinipensaissa on jo selvät lehdet.  Sireenitkin kukkivat jo täydessä komeudessaan. Apilat punersivat pellon laidalla.

Saavuimme melko isoon kaupunkiin Ponferradaan. Täydennettiin laastarivarastomme. Lämpömittarit näyttivät 30 astetta lämpöä.  Vettäkin tankattiin.

Vielä olisi matkaa reilut16 kilometriä. Helle uuvuttaa. Oikea reitti löytyy seuraamalla simpukoita ja keltaisia nuolia.

Pieniä kyliä toisensa jälkeen ohitettiin.

Eikö se jo tule, määränpäämme. Erään paikallisen valkoviinitoimittajan varastolla pysähdyimme kysymään olisiko siellä vettä myytävänä. Ei ollut, mutta isäntä tarjosi meille  kylmää vettä.

Olimmekin verrattain lähellä yöpaikkaamme. Vielä 1,5 km, että se tuntui uuvuttavalta.  Siinähän se oli, ihan kaupungin laidalla. Majottauduttuamme hotelliin, järjestelimme  varusteita kuivumaan aurinkoiselle terassille.

Nyt olemme nauttimassa maukasta "taimenta". Kohta sitten nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen etappiin. Matkaa jäljellä n. 190 km. Olemme siis jo varsin lähellä määränpäätämme.

Kuulimme, että tällainen  lämpötila on erittäin harvinaista tähän aikaan vuodesta.

Kuvia päivästä.

Santa Catalina de Somoza-el Asebo 27,8 km

Majatalon jo tyhjentyessä muista Caminosta kömmimme huoneestaamme nauttimaan Café con lechenit ja toastit  marmeladin kera.

Heti jo alkumatkasta jouduimme kumpikin vähentämään vaatetusta. Aurinko paistoi jo aamusta lämpimästi ja ilma oli tyyntäkin tyynempi.

Alkumatkasta kuljimme läpi mänty ja tammimetsien. Käkikin  tervehti meitä ja jopa näimme sen lähietäisyydeltä.

Reitti oli jo alkumetreiltä nousujohteisesta.
Reilun kymmenen kilometriä kuljettuame nautimme Rabanol el Camino -nimisessä pienessä kylässä kahvit ja perunatortillat.

Sitten alkoikin yhtäjaksoinen  nousu, mikä jatkui ja jatkui. Ilma lämpeni lämpenemistään. Vettä piti tankata usein.

Ohitimme aution kylän, jossa kuitenkin oli baari, mutta ei asukkaita. Kahvit juotiin ja tuore croissant, puoliksi.

Maisemat olivat kuivaa kanervikkoa ja polku oli kivinen.

Vihdoin saavuimme rautaristille, 1530 metrin korkeuteen. Heitimme kivikasaan ristin juurelle, kotoa kantamamme pienet kivet. Tarun mukaan näin pääsee eroon entisistä  "synneistään". Kyllä olo kevenikin.

Matkamme  jatkui jatkuvalla nousulla.  Rinkka painoi ja hartiat tuntuivat raskailta.
Piakkoin ohitimme rauniokylän "Manjarin".

Vielä kukkulalle nousua. Eikö tämä koskaan lopu, tuntui siltä.

Sitten alamäkeen. Vaikeaa kivikkoista polkua. Tuntui loppumattomalta. Alamäki tuntuu pahemmalta kuin ylösnousu.  Aurinko paahtaa. Tuulikaan ei viilennä oloa.  Vielä on yksi banaani, jonka syömme puoliksi.

Sitten yht'äkkiä näemme kylän, el Asebon.

Vielä vähän kivikkoista alamäkeä. Majapaikkamme oli ihan kylän alussa. Ihana pieni ullakkohuone pitsilakanoineen.

Tämänpäiväinen reitti oli todella rasittava ja olo tuntuu väsyttävältä. Jalkoja särkee ja hartiat kolottaa.
Mutta onneksi kohta saamme ruokaa ja vähän hartiahierontaa.

Kuvia tästäkin päivästä.

Hospital Puente de Orbiga-Astorga-Santa Catalina de Somoza 26,5 km

Päivän aluksi croissantit Café con lechenien kera maantie hotellin baarissa. Vähän oli laihanlaiset eväät tämän päivän vaellukselle.

Reitti meni tietenkin kaupungin läpi jatkuen kauniissa maalaismaisemissa.

Ensimmäisen kylän baarissa nautittiin jogurtit ja otettiin päivän ensimmäiset leimat.

Ohitettiin karjatila, jonka aitauksessa suuri lauma korvamerkittyjä vasikoita ihmettelivät ohikulkevia matkalaisia.

Pieniä viiniviljelmiä  siellä täällä. Taitaa olla ihan kotitarpeiksi kasvatettua. Isot viiniviljelmät ovat muualla.

Tänään nähtiin myös ensimmäinen perunanistutus talkoo. Isäntä ja emäntä yhteistuumin istuttivat kevään ensimmäiset ituperunat multaan.

Vehnäpellolla oli vehnäntähkät jo tulollaan. Omenapuut kukkivat pienissä omenatarhoissa.

Noustuamme pitkän uuvuttavan mäen laelle kohtasimme " kangastuksen". Kahvi, hedelmä sekä mehutarjoilu ja soppaakin olisi ollut saatavilla. Maksu tietenkin vapaaehtoinen. Joimme kahvit ja otimme appelsiinin. Lippaaseen tipautimme reilun korvauksen tästä mukavasta yllätyksestä.

Ohitimme isomman kaupungin, Astorgan.

Täällä on ollut tänään jokin kirkollinen  pyhäpäivä, eivätkä kaupat olleet auki. Kaupunkilaiset viettivät vapaa-aikaa kaupungin aukiolla, istuskelemassa kahviloissa.

Ohitamme reippaasti Astorgan. Nyt aurinko helloitti täysin siniseltä taivaalta. Vaatteiden vähennys kummallakin.

Matka jatkui nousujohtoisesti läpi mäntymetsien.

Santa Catalina de Somozaan saavuttiin iltapäivällä seitsemän tunnin tarpomisen jälkeen.
Matka meni rattoisasti ja aika joutuisaan.

Tässä majatalossa on vain kaksi kahden hengen huonetta ja loput sänkypaikat ovat kahdessa isossa huoneessa.

Kohta saadaan ruokaa, joka kyllä varmaan jo maistuukin.

La Virgen del Camino-Hospital Puente de Orbigo 26,5 km

Heräsimme ulkoa kantautuvan rekkaliikenteen meluun. Kantatie 120, jota reittimme on seuraillut jo pitkän tovin, halkoo tätä kaupunkia. Oikeastaan kaupunki on kasvanut tien molemmille puolin. Olihan jo aika noustakin. Kello lähenteli  kahdeksaa.

Rinkkojen pakkaus käy jo tottuneesti, samoin jalkojen teippaukset.

Alakerran baarissa oli tarjolla aamiaista. Ja sitä tyypillistä espanjalaista pullanpuputusta,  kuinkas muuten, kun täällä ollaan.

Farmasiasta täydennettiin laastarivarastomme.

Reitti seuraisi 120-tietä. Välillä mentiin tien vieressä kulkevaa hiekkatietä, joka kiersi tieristeyksien ohi. Välillä kuljettiin vilkasliikenteisen tien reunassa. Rekka toisensa jälkeen suhahti  ohitse.

Kuljimme teollisuusalueella, jossa oli lukuisia teollisuushalleja tyhjillään, mikä kuvastanee maan taloudellista tilaa.

Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat. Maissi- ja vehnäpeltoja tien molemmin puolin.

Kylä toisensa jälkeen ohitettiin. Aurinko lämmitti mukavasti. Tuulikaan  ei haitannut.

Haikaranpesiä on täällä valtavasti. Kirkon kellotornien, joka tasanteella. Sähköpylväiden päällä. Emme missään ole  nähneet niin valtavasti haikaroita, kuin täällä.

Erään kylän kohdalla oli mustien  korppien pesimäpuustoalue. Kymmenittäin pesiä puissa. Mahtava "kraakunta" saatteli meidät ohi kylän.

Kaupasta ostettiin appelsiineja  ja suklaata.  Kyläkaupassa   oli iso tavaravaaka, jolla kauppias punnitsi meidät rinkkoineen  päivineen. Toinen painoi 89 ja toinen 80 kiloa, voi vain arvailla kumpi.

Kellon lähennellessä neljää saavuimme tänne Hospital Puente de Orbigoon. Majoittauduimme hotelliin. Suihkussa käynnin jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Tässä nyt odottelemme ja kirjoittelen tätä ja Veli-Pekka selailee uutisia.
Puolen tunnin odottelun jälkeen on onneksi luvassa ruokaa.

Mukava päivä takanamme ja on nautinto ruoan jälkeen mennä nukkumaan.


Muutama kuva tästäkin päivästä.

Siellä niitä haikaranpesiä on

Siellä täällä näkyi erilaisia peregrino-hahmoja

Kylvöhommia

Varisyhdyskunta

Sininen uni

Villaceloma-Leon-La Virgen del Camino 27,3 km

Kello 7,58 sunnuntai-aamuna istuimme kahdestaan valkoisella pöytäliinalla katetun aamiaispöydän  ääreen. Majatalon isäntä tarjoili meille aamiaiseksi paistettuja munia ja pekonia, maistui erinomaiselta.
En voi olla kehumatta eilisiltaissta hyvää ateriaa, jonka saimme. Ihana salaatti ja espanjalainen tortilla aivan erinomaisella kastikkeella höystettynä.

Aamiaisen syötyämme majatalon isäntä ajoi meidät autolla Mansilla de las Mulasiin, josta meidät eilen haki.

Yöllä  oli ollut muutama aste pakkasta ja ilma oli kirpeän  kolea.

Pääsimme tänä aamuna jo kahdeksan aikaan matkaan.

Reitin aluksi ylitimme Rio Eslan. Liikkeellä oli monen monta matkalaista. Tapasimme kaksi Oululaista rouvaa, jotka kuuluivat 17 vaeltajan porukkaan. Olivat startanneet Sahagunista.

Maisemat ovat vaihtuneet viljapelloista asutusalueiksi.  Pienet idylliset kylät ovat muuttuneet kaupunkilähiöiksi.

Leonin kaupunkia lähestyimme kukkulalta laskeutumalla. Jo heti näimme, että kyseessä on kohtuullisen kokoinen maakunnan pääkaupunki. Ohitimme  teollisuusalueen, joka nyt on hiljainen, onhan sunnuntaipäivä.
Ensimmäisessä avoinna olevassa kahvilassa kohtasimme jälleen ranskalaisherrat. Olivat tietenkin päivän ensimmäisellä drinkillä.

Reitti kulki kaupungin katedraaliin kautta. Päivän ensimmäiset leimat haimme kaupungin infopisteestä.

Olemme kävelleet pysähtymättä kolme tuntia ja on paussin aika. Puolikas omena, vettä  sekä palat suklaata.

Matka jatkuu. Kaupungin läpi kuljemme reilussa tunnissa.

Seuraava kylä Tropajo del camino ohitetaan ja teollisuusalueen jälkeen saavuimme La Virgen del Caminoon, jossa yövymme hotellissa.

Kävimme suihkussa huuhtomassa  pois päivän rasitukset.

Puhkoin Veli-Pekan rakkulan, johon oli taas kertynyt nestettä.

Kävimme syömässä ja tapasimme saksalaisen caminon, jonka kanssa vaihdoimme muutaman vaelluskommentin.

Päivä on ollut lämmin ja aurinkoinen.  Mieli on korkealla ja matkan pää häämöttää, jossakin edessäpäin. Jäljellä on enää 12 vaelluspäivää, omien karttalaskujemme mukaan.

Mitähän se huominen tuo tullessaan. Siitä kerrotaan sitten huomenna.

Kuvia tästä päivästä.

Maistuvaa

Vain meille tehty, niin makoisa

Koiria kerrakseen räksyttämässä

Majatalomme

Kaksi peregrinoa aurimgossa

Leon

Katunäkymä Leonista

Leon

Leonin Katedraali

Lisää kuvateksti

Poseerausta