25.-26.4.2017 O Meson Do Vento-Torre-Santiago

O Meson Do Ventosta Torreen kuljeskelimme NC 542 tietä pitkin.

Ohittelimme tien varren pieniä kyliä. Asutus täällä oli jo melkoisen tiheää, olemmehan jo varsin lähellä määränpäätä, Santiagon kaupunkia. Päivä oli pilvinen, mutta tuuleton. Rinkka tuntui painavan selässä, kuin kivirekeä kannattelisi. 

Juuri kun pääsimme Torreen hotelli San Vicenteen, alkoi kova sade. Olipas meillä onnea.  

Isäntä lupasi laittaa meille heti ruokaa, vaikka varsinainen illallisaika olisi vasta myöhemmin. Kala ja salaatti maistuikin erinomaiselta. 

Seuraavana aamuna saimme hyvän aamiaisen, jonka turvin lähdimme taivaltamaan tämän reissun viimeiset kilometrit.

Olo oli hilpeä ja jalka nousi reippaasti, kun kaksi caminoa kulki vierekkäin maantien laitaa. 

Liikenne oli jo näin aamuvarhaisella vilkas. Isoja rekkoja tuli Santiagosta päin kohti pohjoista.

Onneksi tien vieressä kulki aika ajoin vanha tie, jota pitkin oli turvallista kulkea. 

Taivas oli pilvetön. Ilma kirpeän raikas.

Tien varren baarista haimme passeihimme vielä yhdet leimat. 

Jo kaukaa näimme Finsa- nimisen tehtaan  taivaalle tupruttavan valtavan savusaaste pilven. 

Mäenpäällä näimme Santiagon. Loppumatkan kuljimmekin alamäkeä kohti piligramtoimistoa.

Saimme loppuleiman passeihimme ja arvokkaat todistukset kulkemastamme matkasta.

Olimme jälleen kerran sen tehneet. Reilun miljoonan askeleen hieno urakka takanapäin. 

Kotona saunan lauteilla sitä on hyvä miettiä uusia retkiä eteenpäin.

24.4.2017 Betanzos-O Meson Do Vento

24.4.2017 Betanzos-O Meson do Vento

Betanzos jäi taaksemme, kun aamuhämärissä lähdimme taivaltamaan kohti O Meson Do Ventoa.

Olimme päättäneet kulkea omia polkujamme pitkin. Varsinainen caminoreitti lähti kulkemaan hotellilta täysin päinvastaiseen suuntaan. Kun Hotellin isäntä huomasi, että lähdimmekin eri tietä, tuli hän perässämme neuvomaan oikeaa tietä. Ei auttanut selittelyt, vaan annoimme periksi ja lähdimme hänen neuvomaansa suuntaan. Päästyämme kulman taakse, isännän valvovien silmien alta pois, puikahdimme omalle reitillemme.

Kuljimme ohi Lidlin ison  jättimyymälän  ja tien toisella puolella olevan espanjalaisen  supermarketin.

Pikkutietä pitkin nousimme korkealle mäelle, mikä taas kerran nostatti hien selkäpintaan. Ohikulkijoita tervehti talosta toiseen haukkuvat vahdit. 

Aurinko helloitti täysin kirkkaalta sinitaivaalta. Ilma oli täysin tuuleton.

Liikenne kulkemallamme tiellä oli melko vilkasta. Kuljimme tien laidassa vastaan tulevaa liikennettä kohden. 

Rekka toisensa jälkeen suhahti ohitsemme antaen mukavan vilvoittavan  tuulahduksen.

Ohitimme muutamia isoja maitotiloja, joissa isot navetat lehmiä pullollaan. Muutamia lehmiä ulkona pelloilla. 

Maamies aasin vetämän kyntöauran kanssa kunnostamassa peltoaan. 

Mäet ja mutkat toisensa jälkeen jäivät taaksemme.

Hotelli Canaimaan saavuimme reilun 29 kilometrin uuvuttavan taivalluksen jälkeen.

Sitten suihkuun ja syömään. Loppuilta menikin sitten lepäillen ja huomista päivää odotellen.

23.4.2017 Pontedeume-Betanzos

Heräsimme aamulla Eume -joen rantamilla parvelevien lokkien kiljuntaan. Aamupala hotellissa oli katettu isoon ruokasaliin ja tarjolla sitä tavallista kinkkua, juustoa, leipää ja croissantteja sekä kahvia, mikä olikin tällä kertaa melkoista jöötiä.

Hotelli Eumesa oli loistavalla paikalla joen rannalla, mutta  oli jo parhaat päivänsä nähnyt.

Kaupungista lähdettiinkin sitten nousemaan ylös  vanhoja kapeita kujia pitkin. Muutamia muitakin caminoita oli jo aamuvarhaisella liikkeellä.

Yht'äkkiä huomasimme opastavien nuolien hävinneen. Tarkistimme opaskirjasta  ja iPadista ja hupsistakeikkaa vaan, olimmekin hieman sivussa reitiltä. Muutaman kyselyn jälkeen  löysimme jälleen tien varsinaiselle caminolle.

Kuljimme pientä asfalttitietä melko korkealla ja näkymät alas ympäristöön olivat huikeat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja olikin jo aika vähentää vaatetusta. Yöt ja aamut ovat täällä vielä varsin viileät.

10 kilometriä kuljettuamme saavuimme Minio -nimiseen pieneen kylään, jossa oli sunnuntaimarkkinat. Paljon torikauppiaita oli virittänyt vaate- ja  rompekojunsa katujen varsille. Ihmisiä parveili korujen äärellä. Kauppaa käytiin suureen ääneen, kuten täällä on tapana.

Paikallisessa baarissa joimme paremmat aamukahvit suklaatorttujen kera. Espanjalaiseen tapaan  baareissa  tarjotaan melkein aina  jotain ekstraa , niin täälläkin. Meille tuotiin  kulhollinen raikkaita meloninpaloja ja vadillinen "pieniä siansorkkia". Ei ne  tietenkään olleet siansorkkia, mutta näyttivät ihan niiltä. Emme kyllä niitä syöneet. Melonit kyllä maistuivat raikkailta.

Matka jatkui rautatien ylikulkusiltaa  pitkin kohti metsätietä. Ja alkoi uuvuttavan pitkä nousu. Ilma oli lämmennyt entisestään. Hiki pukkasi niskaan. Vettä piti pysähtyä hörppimään ja hengitystä tasaannuttamaan.

Monien uuvuttavia nousujen jälkeen näimmekin Betanzosin talojen kattojen häämöttävän alhaalla laaksossa.

Päivä oli lämpimin päivä tähän mennessä. 22 kilometrin matkaan käytimme aikaa reilut viisi tuntia.

Viiniköynnöskatos

"siansorkkia"

22.4.2017 Camino Ingles

22.4.2017 Xuvia-Pontedeume

Hotelli Kensingtonin aamiainen oli tuttuun tapaan hyvin espanjalainen. Kahvi ja croissant sekä vastapuristettu appelsiinimehu.

Lähdimme hotellilta aikaisin aamulla kulkemaan kohti Pontedeumea. Aurinko loi vastapäisen kukkulan takaa kauniin valonkajastuksen.

Kuljimme hotellilta Ria de Ferroliin rantaa pitkin ja siitä yli puisen kaarisillan, joen toiselle puolen. 

Tutut simpukkaopasteet opastivat meidät oikealle tielle. Kuljemme nyt Camino Inglesiä pitkin Santiagoon. Viimeinen sadan kilometrin matka on vielä taitettava. 

Olo on hieman haikea ja toisaalta iloinen. Olemmehan kulkeneet jo kolmisen viikkoa jalkaisin, joka aamu uudelle taipaleelle.

Joen toisella puolen kuljemme joensuistoaluetta pitkin puisia pitkospuita. Vesilinnut ja lokit lentelivät aamutoimissaan. Viimepäivien  navakasta tuulesta ei ole tietoakaan. 

Neda-nimisen alueen ohitamme Santa Maria 

kirkon kautta. Kirkon jälkeen siirryimme kulkemaan kauemmas rannalta kohti vasemmalla kohoavaa kukkulaa. Pientä nousua, joka kuitenkin nostattaa hien pintaan.

Pysähdymme vähentämään vaatteita. Takit ja irrotettavat housunlahkeet rinkkaan. Mandariinikin maistui hyvältä. 

Upeat näkymät joen toiselle puolen Ferroliin.

Reitti lähti kulkemaan maastoon pientä kivistä hiekkapolkua pitkin. 

Eucalyptuspuiden pudonneet kuoret ja lehdet 
pehmensivät polkua.

San Martin de Portossa ohitimme hienohiekkaisen Magdalenan rannan. Rantapuistikossa kasvoi korkkitammipuita, joista tehdään mm. viinipullojen korkkeja. Puun kuoreen muodostuu paksu kerros korkkia.

Pontedeumeen saavuimme Eume -joen ylittävän, 600 metriä pitkän 1400 -luvulta olevan sillan yli.

Matka oli tänään mukava vain noin 18 km. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta koko matkan ajan.

Korkkitammi

21.4.2017 junamatka Ferroliin

Kuin herroiksi nukuimme aamulla pitkään, peräti kahdeksaan. kävimme rauhassa nauttimassa alakerran kahvilassa aamiaisen, sellaisen tyypillisen, crousantteineen.

Kävimme tutustumassa hotellia vastapäisen kalahallin valikoimiin. Kaloja oli jos jonkinlaisia ja haju tietenkin sen mukainen.

Taivas oli sininenen ja aurinko lämmitti mukavasti.

Haettiin hotellilta rinkat ja kävelimme juna-asemalle.

Hetken odottelun jälkeen kaksivaunuinen juna saapuikin asemalle. Meidän kanssamme muutama muukin matkustaja nousi junaan.

Junamatka kesti kolmisen tuntia. Rata kulki välillä hyvin läheltä meren rantaa. Välillä nousimme ylös reilun kahdensadan metrin korkeuteen merenpinnasta.

Matkalla näimme paljon kauniita maisemia  ja  hienoja meren rantoja.

Iltapäivällä saavuttiin Xuviaan, joka on noin 10 kilometriä Ferrolista. Majoittauduttiin Hotelli Kensingtoniin, joka hienosta nimestä huolimatta on parhaat päivänsä nähnyt ankea hotelli.


Kävimme bussilla Ferrolissa, jossa  Söimme maukkaat lounaat paikallisessa ravintolassa. Lounasaika oli jo ohitse, mutta armollisesti meille luvattiin lounasta.
Saimmekin  hyvät sapuskat, jättikatkarapuja grillattuna sekä grillattua lubinaa.

Hintavertailu suomen hintoihin. Kolmen tunnin junamatka maksoi 10 euroa per nuppi. 10 kilometrin bussimatka 1,50 euroa.

20.4.2017 LaCaridad-Ribadeo

Torstai päivän taipaleelle lähdimme tyhjin vastoin. Hotellissamme ei ollut aamupalaa tarjolla, joten lähdimme niine hyvinemme liikkeelle.  Olimme jälleen ainoat yöpyjät koko hotellissa.

Eilinen tuuli oli entisestään yltynyt. Taivas oli sininen ja aurinko nousi kukkulan takaa. Tänään näimme maissi- ja viljapeltoja.  Tie kulki peltojen välissä kulkevaa asfalttitietä pitkin.
Ohitimme ensimmäisen kylän, jonka baari oli kiinni. Ei auttanut kuin mennä eteenpäin. Nälkä jo kurni vatsanpohjassa.

Svenssonit ohittivat meidät, kun pysähdyimme tien viereen. Viisastelivat meille, että tilataanko taksi.

Matka jatkui. 13 kilometrin kohdalla Tol -nimisessä kylässä äpiti olla baari. Kuljimme kylän läpi, mutta emme nähneet baaria. Paikalliselta isännältä sitä kysyessä, hän neuvoi tien pois varsinaiselta reitiltä. Ja löytyihän sieltä golfklubin hotellin baari. Ja ketkäs siellä olivatkaan. No "svenssonit " tietenkin.  Vaihdettiin siinä sitten muutama sananen sujuvasti ruotsiksi ja englanniksi.

Saimme baarissa  aamukahvit ja leivät ja että se maistuikin hyvältä.

Loppumatka Ribadeoon kuljettiin asfalttitietä pitki. Ribadeoon saavuttiin 600 metriä pitkän sillan kautta. Sillalla tuuli niin voimakkaasti, Että välillä piti pitää sillan kaiteesta kiinni.

Ribadeoon hotelli Bouzo löytyikin vaivatta.  Kävimme syömässä pizzat, jotka olivat tosi maukkaat. Tsekkasimme juna-aseman sijainnin. Huomenna matkasimme junalla Ferroliin.

Vanha kivinen maantiesilta

Näkymä Ribadeoon

Silta Ribadeoon

Päivän pizza

19.4.2017 Otur-La Caridad

Tyypillisen espanjalaisen aamiaisen nautittuamme jätimme taaksemme Oturin. Eilen jatkunut kova tuuli oli yltynyt entisestään. Aurinko oli nousemassa vuoren takaa. Taivas oli täysin pilvetön. Ilma tuntui navakan puuskittaisen tuulen johdosta hivenen viileältä.

Caminoreitti jatkui hotellin takaa kulkevaa pientä asfalttitietä pitkin. Kylän koirat tervehtivät haukunnallaan ohikulkijoita. Täällä joka pihassa on koira tai kaksi. Ja ne kyllä sitten räksyttävätkin vihaisen tuntuisesti ohikulkijoille. Ei ole asiaa mennä lähemmäs.

Reitti nousi yhä edemmäs kulkemaan kukkulan laelle, josta oli hienot maisemat ympäristöön.

Puikkelehdimme peltojen välissä kulkevaa tietä. Täällä reitti on hyvin merkitty milloin mihinkin pylvääseen tai kiveen maalatuin keltaisin nuolin.

Navian kylän kohdalla ylitimme Rio de Navia- joen.

Tapasimme italiaisen caminon, joka oli itsessään jo nähtävyys "kukkakeppeineen"

Takaa tuleva navakka tuuli vauhditti askeliamme.

25 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme La Caridadiin. Matkaan käytimme reilut kuusi tuntia.

18.4.2017 Cadavedo-Otur

Cadavedon majapaikassa saimmekin aamiaiseksi pyytämämme paistetut munat kinkun kera. Leipäpalat oli kyllä poltettu korpuksi, mutta menivät hyvin alas runsaan marmeladin kera.
Olimme jälleen kerran ainoita asiakkaita koko talossa.

Lähdimme kulkemaan kohti seuraavaa etappia Oturia.

Aamu oli pilvinen, mutta tuuli karkoitti pian pilvet taivaalta. Kuljimme osittain varsinaista caminoreittiä pitkin metsiköitä ja pellonvieriä. Tuuli oli yltynyt melkoiseksi. Aurinko paistoi kirkkaalta sinitaivaalta. Vain muutamia pilvenhattaroita menossa joutuisasti eteenpäin.

Luarcan Kalastajakylässä pysähdyimme baariin nauttimaan einestä. Siinä istuessamme näimme "svenssonien" tulevan alas mäkeä ja iloiset tervehdykset vaihdoimme. Ähää.  Tänään olimmekin edellä heitä. Maaottelu Suomi-Ruotsi,  tasan yksi -yksi.

Laskeuduimme alas kylään. kylän kapeat kujat näyttivät kiinnostavilta. Olisi ollut mukava tutustua enemmänkin, mutta tämä ei ollut määränpäämme.

Reitti lähti alhaalta  sitten kapuamaan uudestaan ylöspäin.

Siirryimme kulkemaan pellonvierustietä.

Ohitimme suuren navetan, jossa monipäinen lehmälauma asusteli ja hajut tietenkin sen mukaiset.

Loppumatkan kuljimme  pitkin N632 tietä, jonka varrella majapaikkamme Hotelli Casa Consuela sijaitsee.

Saavuimmekin juuri viime hetkellä, että ehdimme lounaalle. Söimme maukkaan lämpimän salaatin, jossa oli kik- herneitä, haudutettua kaalia, porkkanaa, perunaa, maukasta lihaa sekä chorizoa- makkaraa. Pääruoaksi oli paistettua Kalaa perunan kera, jälkiruokana jäätelöä. Tämän hyvän menun ryyditti pullollinen punaviiniä. Eikä hintakaan, 22 euroa ollut  päätähuimaava.

Ravintolassa oli seinän mittainen vitriini täynnä vanhoja vuosikerta viinipulloja, yhteensä 180 pulloa, jotka oli kääritty sellofaanipusseihin. Vanhin pullo oli vuodelta 1837.

24 kilometrin taipaleeseen käytimme aikaa kuutisen tuntia.

Vasemman puoleinen pullo etiketin mukaan vuodelta 1837

17.4.2017 El Penedo-CadavedO

Aamu valkeni harmaana. Hotelli Lupassa saimme tyypillisen aamiaisen croisantteineen.  Olimme ison hotellin ainoita yöpyjiä.

Päätimme tämän päivän kulkea maantietä N632 pitkin.

Pikkuhiljaa tuuli puhalsi pilvet taivaalta ja sininen taivas aukeni yllemme. Aurinko lämmitti jo selkää ja vaatetusta piti keventää.

Onneksemme tie oli varsin hiljainen, ehkä läheisyydessä kulkevasta moottoritiestä johtuen.

12 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Soto de Luinan kylään. Eilen tapaamamme neljä svenssonia oli ehtinyt ennen meitä pieneen paikalliseen baariin ja vallanneet tietenkin parhaan aurinkopöydän. Tyydyimme  sisätiloihin ja joimme kahvit kakkupalan kera.

Jos viime reissuillame on pitkiä suoria ollut riittämiin, niin täällä mutkia riittä. Tämänpäiväinen tie oli kerrassaan niin mutkikas kuin vain tie voi olla.

Välillä näimme Atlantin  valkoiset vaahtopäät ja toiste korkeiden vuorien kohoavan kaukaisuudessa.

Kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Santa Marinan pieneen kylään, jonka baarissa nautimme paistetut kananmunat kahvin kera.

Saimme siitä energiaa loppumatkalle.

Alitimme valtavan kaarisillan, jota pitkin moottorie A8 menee.

Poimimme tienvarresta kypsiä metsämansikoita. Eivät kylläkään maistuneet yhtä hyville kuin suomalaiset ahomansikat.

Matka jatkui mutka  toisensa jälkeen ylä ja alamäkeen.

Valtavan korkeat  eukalyptuspuut pitivät omaa "narinaansa "  yhä kovenevassa tuulessa.

Tuuli oli yltynyt paikoin, jopa navakaksi.

Vielä viimeinen mutka ja sen jälkeen nousu ylämäkeen, kuten päivän teemaan kuului. Saavuimme määränpäähämme Cadavedoon. Majapaikkassamme Hotel  Casa Rural Rojassa  olemme jälleen kerran ainoita asiakkaita. Seitsemän huoneen  Hotelli on kunnostettu  vuonna 1889  rakennettuun taloon.

 Käytyämme  suihkussa saimmekin heti illallisen, jonka meille valmisti talon emäntä.

Emäntä ei osannut sanaakaan englantia, mutta meidän "espanjankielen taidoillamme" tulimme hyvin juttuun. Alkukeitoksi saimme tyypillistä spagettiraketti soppaa hyvän ohraleivän kera. Pääruoaksi oli mahtavaa lihavihannespataa. Tämän herkullisen aterian kruunasi 2012 vuosikertaa oleva riojan punaviini.

Matkaa tälle päivälle kertyi 37 kilometriä, jonka kuljimme reilussa kahdeksassa tunnissa.