Ajelimme suht' rauhallista N 340 tien reunaa. Yht'äkkiä tie muuttuikin edessämme moottoritieksi, minne pyörillä ei ole asiaa. Ei muuta kuin ympäri ja etsimään uutta reittiä. Paluumatka lähtöpisteeseen olikin pelkää alamäkeä.
Uusi reititys rantaviivaa noudattelevaa tietä pitkin. Se oli loistavaa asfalttitietä, jota oli mukava ajella. Ja ne maisemat silmiähivelevän kauniita. Vastaan tuli pyöräporukoita, jotka tervehtivät päänyökkäyksellä tai käden heilautuksella.
Ympärille levittäytyi satoja, jopa voisi sanoa tuhansia valkokattoisia kasvihuoneita.
Ihanat hiekkarannat huusivat tyhjyyttään. Kimmeltävä Välimeri rantautui rauhallisin aalloin valkoisille hiekkarannoille.
Eilen illalla pohdiskelimme miten menettelemme matkan jatkumisen suhteen. Koronavirus tulee joka tapauksessa päättämään tämänkertaisen retkemme lyhyeen ja tämä päivä olisi viimeinen ajelupäivä.
Muutamien puhelinsoittojen jälkeen saimme tietoomme suomalaisen miehen, jolla on autopeltikorjaama Alicanten Los Montesinosissa. Hän lupasikin ottaa pyörämme sinne säilöön odottamaan paluukuljetusta Suomeen.
Almeriaan saavuttiin iltapäivällä reilun sadan kilometrin matkan poljettuamme. Hotellikin löytyi helposti Komootin opastuksella.
Hotellin avulias respa tyttö tilasi meille seuraavaksi aamuksi taksin, johon mahtuisimme pyörinemme.
Aamulla pyörät ja tavarat lastasimme taksiin ja matkasimme parin tunnin ajan kohti Los Montensinosia.
Matkalla oli poliisiratsia jossa tiedusteltiin matkamme syytä. Taksikuskimme selitti paikallisella kielellä jotain, mitä emme ymmärtäneet, mutta pääsimme jatkamaan matkaa.
Espanjassa oli yöllä astunut voimaan ulkona liikkumiskielto. Kaikki rannat, ravintolat ja puistot ym. paikat suljettu.
Hyvin löysimme hallille ja pyörät laitettiin säilöön ja jatkoimme taksilla matkaa Alicanteen hostelliin.
Saimme netin kautta järjestettyä lennot Alicantesta Barceloonaan ja sieltä Finnairin siivillä Suomeen.
Matka tyssäsi tällä kertaa kolmeen upeaan ajelupäivään. Kunhan tilanne maailmassa rauhoittuu palaamme varmasti näihin maisemiin.
