Myötätuulesta vastatuuleen

30.3.2016

Guijuelo jäi taaksemme kun raikkaassa aamutuulessa astelimme pitkin N630 -tietä. Ohitimme tien varrella olevia useita sianjalostustehtaita. Näissä tehtaissa se sikaparka sitten jalostetaan jos jonkinlaisiksi tuotteiksi.

 Jokaikisessä baarissa, niissä pienemmissäkin, on ilmakuivattu  possukinkku tiskillä. Siitä sitten leikataan veitsellä siivuja syötäväksi. Itse en tuosta herkusta piittaa. Se on sellaista sitkeää ja purukumimaista ja sialle maistuvaa.

N630 on onneksi hyvin rauhallinen  ja auto silloin tällöin hurahtaa ohitsemme. Pääosa liikenteestä kulkee läheisellä moottoritiellä.


Tienvarsipelloilla ei kasva mitään, ovat ilmeisesti laidunmaita.  Aurinko paistaa lämpimästi.

Tuuli on yltynyt navakaksi myötätuuleksi.

Nousemme 1050 metriin merenpinnasta. Majoittauduimme Quatro Galzadas - nimiseen hotelliin.
Matkaa päivälle kertyi 33 kilometriä.


31.3.2016

Aamu valkeni lumisena. Yöllä oli satanut lunta ja sitä tuiskutti edelleen.

 Nautittuamme ravitsevan  aamupalan, hilloleipää ja sokerikakkua, suuntasimme kulkumme kohti Salamancaa.

Kuljimme  jo tutuksi tullutta N630 tietä pitkin. Tuuli oli navakkaa vastatuulta ja lunta tuprutti.

Matka jatkui alaspäin. Lumisade muuttui rännäksi ja loppuen lopuksi vesisateeksi. Maisemia ei paljon ehtinyt katsella kun pää alas painettuna kuljimme rivakkaa tahtia eteenpäin.

Jo kaukaa ylhäältä näimme Salamancan kaupungin häämöttävän, mutta matkaa olisi vielä.

Mitä lähemmäksi kaupunkia saavuimme sitä enemmän liikenne lisääntyi.

Tälle päivälle kertyi matkaa 21 kilometriä. Saavuimme  puolilta päivin hotelli NH Salamanca Puerta de la Catedraliin, joka on aivan Salamancan katedraalin kupeessa vanhassa kaupungissa.

Kuuma suihku tuntui mukavalta hieman viileän matkan jälkeen.

Turinatuokio

Aamu

Salamancan katedraali

Puolivälin etappi

29.3.2016

La Calzada de Bejarissa keittelimme aamuteen ja paahdoimme valkoista höttöpaahtoleipää. Leivän päälle marmeladia, kuten täällä on tapana.  Siis kunnon hilloleipää.

Sammuttelimme valot ja suljimme oven ja avaimen laitoimme postilaatikkoon, kuten emäntä meitä illalla opasti.

Aamu oli sumuinen. Reitti suuntautui kohti kosteaa, laidunpeltojen välissä menevää polkua pitkin.

Myötätuulen vauhdittamana kuljimme reilun kahdeksan kilometrin päässä olevaa Valdeverde De
Valdelacasaa kohti, jossa nautimme pienessä baarissa munakkaan ja teetä.

Matka jatkui reilun kolmen kilometrin nousulla pientä pikitietä pitkin.  Ohitimme Valdelacasa -nimisen pienen kylän, josta otimme suunnan kohti Guijueloa.

Tässä kohtaa lähdimme kulkemaan omia polkujamme emmekä seuranneet varsinaista caminoreittiä.

Tuuli oli jo hajoittanut  pilvet taivaalta  ja aurinko paistoi täydellä terällä. Tie nousi yhä ylemmäs ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, joten vaatteiden vähennys oli paikallaan. Olimme 1160 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Näimme kaukaisuudessa Sierra de Gredoksen lumihuippuiset vuoret. Ohitimme vanhojen tammien metsän. Puiden rungot olivat täysin navan peitossa. Silmut vielä hyvin pieniä.
Tien varressa kasvavan laventelin kukat olivat pienessä nupussa. Täällä kevät on vasta aluillaan.

Kuuden ja puolen tunnin ja 25 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Guijueloon.

Tänään saavutimme ensimmäisen 500 kilometrin etapin. Hyvä me.

Vesiesteitä

Valdeverde de Valdelacasan kirkko

Isokorvainen utelias aasi

Lumihuiput siintävät kaukaisuudessa

Tihkusadetta

28.3.2016

Aldeanuevo del camino jätettiin taaksemme sumuisessa tihkusateessa. Ensimmäinen kymmenen kilometriä olikin taas yhtä loivaa nousua. Kuljimme tuttua N630 tietä pitkin.
Banos de Montemayorissa pysähdyimme baariin nauttimaan teet ja tortillan.

Nousimme yhä ylemmäs  vuoristoon. Olimme 920 metrissä merenpinnasta.Täällä puidenkin silmut ovat vielä hyvin pieniä. Polun varressa muutamia kevätesikoita.

Ilma oli sumuinen eikä ympäristöön nähnyt kovin kauas. Välillä kuljimme metsään ja sitten taas tielle.

Viimeiset 15 kilometriä kuljettiin vanhalla hiekkatiellä, kivipolulla ja märällä nummella. Laskeuduimme alas laaksoon ja sitten taas ylös vähän korkeammalle. Tietä reunustivat  sammaleiset ikivanhat  kiviaidat. Ylitimme 1500 luvulta olevan Magdalenan kivisillan.

Tämän päivä matka reilut 24 kilometriä taivallettiin noin kuudessa tunnissa.

Calzada de Bejarissa yövymme 1744 rakennetussa Casa Rural Calzada Romanassa. Olemme täällä ainoita yöpyjiä. Talon emäntä kävi laittamassa meille hyvän illallisen ja aamupalaa  varten jätti tarvikkeet jääkaappiin ja lähti kotiinsa.

Ja kohta tästä caminot nousevat yläkertaan ansaitulle yöunille.

Pääsiäinen

27.3.2016

Pääsiäissunnuntain reitillä ei ollut yhtään kauppaa, kylää tai baaria, josta olisi saanut syötävää, joten ostimme hostellista mukaamme neljä keitettyä munaa sekä juustosämpylät.

Reitti siirtyi kylästä laidunmaille ja  alkoi reippaalla nousulla pitkin hiekkatietä. Taivas oli pilvetön ja enteili aurinkoista päivää. Täällä oli isoja lehmälaumoja omissa aitauksissaan. Lehmät olivat tänään kovin äänekkäitä. Ihan kun ne olisivat keskustelleet keskenään.

Vastaamme asteli tietä pitkin kaksi lehmäkarkuria, jotka meidät nähdessämme lähtivät kulkemaan takaisinpäin. Olivat tulleet aidan yli pellolta tielle. Pelkäsivät meitä ja yht'äkkiä hyppäsivät yli piikkilanka-aidan takaisin pellolle.

Piakkoin reitti siirtyi maalauksellisen kauniiseen vihreään metsään. Nousu jatkui yhä eteenpäin. Tie oli suht helppokulkuista vaihtuen välillä kahden jalan levyiseksi poluiksi. Paikkapaikoin oli tosi märkää ja ylittelimme pieniä puroja kiviä pitkin.

Käkikin oli jo herännyt ja kukkui lähistöllä. Pysähtelimme välillä nauttimaan "pääsiäismunia" ja juustosämpylät.

Muutamia kertoja jouduimme arvelemaan mihin suuntaan lähdemme. Risteäviä pikkupolkuja  ja teitä oli paljon. Joissakin paikoissa opasteita  oli huonosti, jos ollenkaan.

Reitti kulki ohi  muinaisen Caparran kaupungin ja ali kaupungin kuuluisan kaariportin.

Taival jatkui ja jatkui läpi avarien laitumien.

Aurinko lämmitti ja vaatteitakin oli jo vähennetty kahteen kertaan.

Reilun 11 tunnin ja 43 kilometrin vaelluksen jälkeen saavuttiin vihdoin  viimein hieman yli kello kahdeksan  Aldeanuevo del Caminoon  Posada  Tresmentirakseen.

Hyvän illallisen jälkeen uni maistui.

Lankalauantai

26.3.2016

Heräsimme aamulla mouruavan kissan naukumiseen. Musta kissa istui huoneemme ikkunalaudalla tapittaen kiiluvilla silmillään sisään ikkunasta, kun raotimme  verhoa. Hypähtihän se kissa siitä äkkiä menemään,  kuvaakaan en ehtinyt ottaa.

Aamiaisella söimme täytetyt croissantit sekä teet, jonka jälkeen isäntä kyyditsi meidät kolmen kilometrin päähän, josta tämänpäiväinen reittimme alkoi. Antoi käyntikorttiinsa ja sanoi, jos on ongelmia niin soittakaa hänelle. Ystävällistä ja huolehtivasta palvelua.

 Ilma oli sumuinen ja pilvet roikkuivat alhaalla.

Kuljimmen kivisten laidunpeltojen välissä kulkevaa hiekkatietä. Lehmälaumoja kummallakin puolen tietä.
Tie oli mutkainen ja mäkinen. Yhtäkkiä mutkan takaa eteemme avautui Galisteo -niminen kylä.

Kylän baarissa otettiin ne tavalliset, tortillat ja teet. Baari oli täynnä kovaan ääneen turisevia ukkoja.
Tortillat suihin ja teetä päälle ja matkaan.

Kylän loppupäässä oli leipomo, josta vielä ostimme  niin ihanan makuiset tuoreet sokeriset munkkirinkilät, jotka söimme siinä kulkiessamme.

Galisteosta matka jatkuikin pientä kapeaa kylätietä pitkin.

Päivästä ei tullutkaan aurinkoinen, vaikka säätiedotus niin lupasi. Ilma oli kuitenkin mukavan lämmin ja tuuleton.

Carcabosoon saavuimme  20 kilometrin leppoisan lankalauantain kävelyn päätteeksi.

Pitkäperjantai

25.3.2016

Puoli seitsemän aikaan heräsimme Caceresin hotellissa ulkoa kuuluvaan rumpujen pärinään ja torvien surumielisen soitantaan. Pitkäperjantain vietto alkoi jo varhain kulkueella läpi vanhan kaupungin.

Aamiaisen jälkeen  lähdimme hotellista  taksilla 35 kilometrin päässä sijaitsevalle  Embalse de Alcantara - nimiselle järvialueelle, josta reittimme jatkui.

Taksi jätti meidät tienlaitaan korkean mäen huipulle.

Luonnonkaunis järvialue levittäytyi eteemme, kun laskeuduimme mäkeä alas . Vastapäisellä rannalla näkyi useita kalastajia. Järvi oli pelityyni. Ilma kaunis aamu autereinen.

Kuljimme alkumatkan tie N630 vartta . Jalka nousi reippaasti.  Luppopäivä Caceresissa oli tehnyt hyvää eikä kankeudesta ollut tietoakaan.

 Canaveralis -nimisessä kylässä otimme baarissa perunatortillat ja teet.

Jatkoimme vielä parisen kilometriä  tietä pitkin , jonka jälkeen  siirryimme varsinaiselle caminoreitille.

Kuljimme läpi laidunmaitten aitauksesta toiseen. Ohitimme lehmälauman varoen ärsyttämästä isoja mustia sarvipäisiä lehmiä. Eiväthän ne meistä pahemmin piitanneet vaan jatkoivat makoilemistaan auringonpaisteesta nauttien.

Ystävämme käki kukahteli ja tervehti meitä ohilennollaan.

Välillä pysähtelimme tankkaamaan energiaa rusinoista ja banaaneista sekä suklaasta. Vettä tietenkin kyytipoikana.

Polun varressa kasvoi toinen toistaan kauniimpia luonnonkukkia. Varomme astumista liukumiinoihin, sillä täällä niitä riitti.

Kuljimme kohti  Riolobosia kauniiden vihreiden maisemien ympäröimänä.

Camping las Catalinaksen bungalowiin saavuimme reilun 33 kilometrin ja kahdeksan tunnin vaelluksen jälkeen.

Päivä oli kokonaisuudessaan aurinkoinen ja leppoisa vaelluspäivä.

Näitäkin täällä on

Kiirastorstai Caceresissa

24.3.2016

Cruce de la Herrerias jäi taaksemme kun keskiviikkoaamuna suuntasimme kulkumme kohti Caceresia.

Oli varhainen aamu eikä N630 tiellä ollut kovinkaan vilkasta. Viereisellä  A66  moottoritiellä sen sijaan näytti olevan vilkkaampaa.

Ilma oli sumuinen ja aurinko oli vasta nousemassa taivaanrannan takaa värjäten taivaan kauniin aamuruskon väreihin.

Kukot kiekuivat kehoittaen kanoja munimaan. Talojen pihoissa koirat räksyttävät meille, kun sauvojen kanssa kolistelemme reipasta tahtia eteenpäin.

Ensimmäinen kymmenen kilometriä sujahti pikavauhtia. Pidimme pienen lepohetken ja istahdimme
tien penkalle.

Aurinko oli jo noussut ja lämmitti mukavasti takaapäin.

Maisemat ympärillämme olivat laajoja tasaisia nummimaisemia. Lampaita ja lehmiä näkyi siellä täällä.

Matka eteni reipasta vauhtia. 26 kilometriä kuljettuamme piipahdimme Valdesalorissa paikalliseen baariin ja nautimme ah niin ihanat espanjalaiset tortillat. Baariin oli pysähtynyt pari muutakin kulkijaa.

Valdesalorista matka jatkui nousulla kohti Puerta  de las Camellasia (494 m). Tässä kohtaa siirryimme varsinaiselle caminoreitille, joka kulki peltojen halki kohti Caceresia.

Reilun yhdeksän tunnin ja 45 kilometrin vaelluksen jälkeen saavuimme Caceresiin Hotelli Plaza Major Iberiaan.

Päätimme olla tässä hotellissa kaksi yötä. Tänään kiirastorstaina on aurinko paistanut täydellä terällään. Täällä on kiirastorstaikin pyhäpäivä. Katolisissa maissahan pääsiäisellä on suurempi merkitys kuin meillä suklaamunavoittoisessa pääsiäisen juhlinnassa.

Maalaismaisemaa

Caceresiin vanhaa kaupunkia ja kiirastorstain kulkue