Santiago

17.4.2016
Aamuauringon noustessa taivaanrannan takaa, kaksi reipasta caminoa asteli kohti Santiagoa.  Päivästä oli luvattu puolipilvinen, joten sadevarustukset oli pakattu rinkkaan.

Yöunet olivat jääneet vähäisiksi . Hotellissa oli 500 portugalilaisnuorta viettämässä jonkinsortin pippaloita. Meno ja meteli oli sen mukaista. Huuto ja juokseminen sekä kirkuminen kesti kahteen asti yöllä. Eihän siinä melussa nukkumisesta tullut mitään.

Mutta ei se haitannut. Olihan tämä viimeinen vaelluspäivä. Tänään saavuttaisiin Santiagoon.

Matkan edetessä aurinko nousi yhä korkeammalle lämmittäen meitä. Ei voisi olla parempaa ilmaa loppuvaellukselle.

Kuljimme pieniä hiekkaisia teitä kylästä toiseen. Kukot kiekuivat kukkokiekuuta ja koirat haukkuivat talojen pihoissa ohittaessamme niitä.

Muutamia pyöräcaminoita huristeli ohitsemme. Kanssakävelijöitä ei ollut kuin muutamia. Kaikki tutut caminot  jatkoivat via de la Plata reittiä, kun  siirryimme tälle Portuguese reitille.

El Cupo del Vinon  majapaikassa tapaamamme espanjalainen Rodrigues lähetti sähköpostia jossa kertoi, että oli joutunut lopettamaan kävelyn akillesjännetulehduksen vuoksi ja palasi Madridiin. Belgialaisia kaveruksia, Luc ja Mon,  näimme viimeksi AGudiinassa.

Etenimme ripeää tahtia. Muutama tiukka nousu osui tälle loppumatkallekkin. Ylhäältä mäeltä näimme jo kaukaa Santiagon.

Reitti kulki esikaupunkialueiden läpi. Ylitimme  Santiago-Vigo rautatien sekä ison Madridiin menevän moottoritien.

Santiagoon saavuttiin hieman puolenpäivän aikaan  26 kilometrin kulkemisen jälkeen.
Vanhassa kaupungissa oli jo vilkas meno. Väkeä kuljeskeli sankoin joukoin vanhan kaupungin kujilla. Ihmiset istuskelivat terasseilla auringosta nauttien.

Meidän viimeinen etappimme oli piligram toimisto. Turhaan etsimme sitä entisestä paikasta, koska se oli muuttanut isompiin tiloihin, joten jouduimme pariinkin kertaan kysymään tietä sinne. Terroristi uhan takia turvatarkastus suoritettiin ennen, kuin pääsimme edes piha-alueelle.

Nuori toimistovirkailijapoika tutki piligram passejjamme ja löi niihin sen viimeisen leiman. Nyt olimme virallisesti saavuttaneet päämäärämme.

Takana reilun 1000 kilometrin taival, johon on mahtunut monta monituista kokemusta. Askeliakin on otettu monia satoja tuhansia. Monen vuoren laelle on kivuttu. Tuulta ja myrskyä vasten kuljettu  sekä vesisateessa useaan  kertaan matkaa taitettu. Varmaankin kotona saunan lauteilla tätä matkaa muistelemme ja kaipuu uudelle reisulle taas kerran viriää. Ehkä?

Katedraali

Sadetta piisaa

16.4.2016
Toiseksi viimeisen aamun aloitimme hyvällä aamiaisella, johon kuului jogurttia, hedelmiä, kinkkua sekä juustoa ja ym.herkkuja.

Sadetta oli luvassa tällekkin päivälle.

Kengät ja sukat  olivat onneksi kuivuneet yön aikana.

Reitti kulki läpi kaupungin. Ohitimme pari espanjalaista caminoa. Toinen pojista  oli laittanut muovipussit lenkkareiden suojaksi. Ihan hyvä keino tämäkin, muttei kovin pitkäkestoinen.

Sateesta huolimatta ilma oli suht' lämmin. Tuuli oli tyyntynyt.

Kuljimme metsässä, jossa puiden rungot olivat verhoutuneet vihreään sammaleeseen ja  muratit kiipesivät puihin runkoihin  kietoutuneena  ylös korkeuksiin.

Eukalyptukset tuoksuivat kosteassa metsässä. Purot virtasivat alas rinteitä pitkin, välillä vallaten koko tien.

Kengät olivat kastuneet jo aikoja sitten ja vesi litisi varpaiden välissä.

Ohitimme sivusta pari kylää. Pontecesure -nimisessä kylässä pysähdyimme ja baarissa joimme teet ja söimme juustosämpylät.

Matka jatkui. Ylitimme leveän Rio Ullan, jonka varrella oli sellutehdas, jonka savupiipusta tuprusi taivaalle sakeaa savua.

Saavuimme Padron -nimiseen kaupunkiin. Reitti kulki kaupungin vilkkaan kauppahalli alueen ohitse.  Kaupunkilaiset olivat sankoin joukoin  ruokaostoksilla. Perinteistä poiketen  emme  piipahtanut kauppahallissa vaan jatkoimme matkaa.

Loppumatkan kuljimmekin tien  N550  vierusta pitkin kohti hotelli Skalaa.

Tämänpäiväisen  matkan pituus oli 23,7 kilometriä ja muutaman kuvankin nappasimme tästä sateisesta päivästä.

Jalkahoitoa

15.4.2016
Jos eilen olikin sateeton päivä niin tänään sitä vettä sateli sitten joka tuutista.

Aamulla varustelimme itsemme sateenpitäviksi.
Reitti kulki tänään halki ei mitään missään alueen.  Ylittelimme jokia ja pieniä purosia. Ohitimme  rautatien ja Kohtahan se junakin suhahti ohitsemme.

Saavuimme pieneen kylään, jonka baarissa joimme teet.

Kengät olivat jo  kastuneet läpimäräksi, mutta viitta piti aika hyvin kosteuden.

Pienen hetken ajan tuntui, että sade taukosi  ja ehdimmekin jo iloitsemaan, että kohtahan se loppuu. Sitä iloa ei kestänyt pitkään. Vettä alkoi sataa oikein kunnolla.

Täydessä sadevarustuksessa on hankalaa naiscaminon  mennä puskapissille. Ei ole Aatu ollut tässäkään asiassa tasapuolinen ihmistä luodessaan. Miespuolisilla caminoilla tämäkin asia käy paljon helpommin. Niin se vaan on.

No näiden toimenpiteiden jälkeen matkamme jatkui. Reitti kulki välillä maantiellä ja välillä puikkelehdimme kuraiselle peltotielle. Pieniä viiniviljelyksiä ohitimme toinen toisensa jälkeen.

Maantietä pitkin saavuimme Caldas des Reis -nimiseen kylään. Majapaikkamme oli aivan joen rannalla oleva kylpylähotelli, joka tosin oli hiukan vanhanaikainen.  Huonekin oli niin pirun kylmä, etä hirvitti. Täällä lämpöpatterit alkavat toimia vasta illalla.

Otimme  jalkahieronnan, joka olikin kylmägeelihierontaa raajoille. Jalkalihakset saivat tosi viileän hieronnan.  Tuntui entistä kylmemmälle.

Tämän päivän 23,4 kilometrin kulkemiseen käytimme aikaa reilut viisi tuntia. Matka oli mukava ja meni joutuisaan.

Sateisesta päivästä ei tullut otettua yhtään kuvaa.

Historian havinaa

14.4.2016
Koko yön jatkunut vesisade lakkasi aamulla juuri ennen kun lähdimme liikkeelle. Kuljimme läpi kaupungin. Reitti nousi ylemmäs kukkulan rinteille kulkemaan pitkin kylätietä siirtyen siitä sitten metsäisellä hiekkatielle.

Ilma oli mukavan hapekas.

Paljon oli uusia caminoita kulkemassa samaan suuntaan.

Kuljimme hiekkatiellä, jonka kummallakin puolella kasvoi suuria eukalyptuspuita. Tie oli täynnä puista kuoriutuneita suikaleita, jotka pehmensivät askeliamme.

Puiden lomasta näimme Atlantin valtameren häämöttävän .

Saavuimme Romano-siltaa pitkin Ponte Sampaio -nimiseen kylään . Silta on kuuluisa Espanjan vapaussodasta . Sillalla ottivat yhteen Espanjan ja Ranskan joukot vuonna 1809. Galicialaisten vastustus esti Ranskalaisia etenemässä  ja he joutuivat vetäytymään. Tämä taistelu lopetti Ranskan viiden kuukauden miehityksen Galiciassa.

Sieltä etenimme metsätietä pitkin vihreän keväisen metsän läpi.

Istahdimme kivelle syömään evästä. Yht'äkkiä jalkojemme juureen ilmestyi pieni peloton  lintu, joka katseli meitä. Heitimme vähän keksimuruja, joita se siinä nakersi. Hyppäsi sitten rinkan päälle ja kiitokseksi teki hihnalle tuhnut.
Sanoimme linnulle heipat ja jatkoimme matkaa.

Matka jatkui pienten kylien kautta kohti Pontevedraa, jossa tämänpäiväinen etappimme on.

Mukavan suht' lämpimän  sateettoman päivän matka oli 21,7 kilometriä.
Kuvia päivän varrelta.

Portugalin reitti

13.4.2016
Ourensesta matka jatkui taksilla O Porrinoon, jossa päätimmekin olla yhden yön ennen lähtöä viimeiselle sadan kilometrin osuudelle.
Kuljemme Portugalin reitin viisi viimeistä etappia.

Olemme Galisiassa, joka lännessä rajoittuu Atlantin valtamereen ja itärajalla kulkee pohjois-eteläsuunnassa Leonin vuorijono, joka erottaa sen muusta Espanjasta.

Vaatteet olivat kuivuneet ja uusia hankintoja tehty. Kumihanskat ostettiin kiinan kaupasta ja sadeviitat intersportista. Loppumatkalle on luvattu sateisia päiviä, joten ajattelimme varustautua kunnolla.

Merrelin kengistä laittamaani reklamaation tulikin vastaus pikaisesti.
Vastauksessa todettiin mm.  näin "Gore-Tex myöntää kalvolleen takuun 200000 taivutukselle, joka vastaa noin 300 kilometrin kävelyä."
Halusivat kuitenkin, että palautan kengät. Haluavat nähdä kengän kunnon ja tekevät sitten päätöksen asiasta.

Aamu O Porrinossa koittikin sateisena. Varustauduimme uusiin kamppeisiimme ja lähdimme matkaan.

Reitti kulki halki pienten kylien. Oikeastaan koko matkan varrella oli asutusta. Pieniä viljelyspalstoja viiniköynnöksineen. Kauniita puutarhoja kukkaloistossa. Puissa jo isot lehdet. Täällä on kaunista vehreää  ja kevätkin on jo pitkällä.

Vettä sateli aika ajoin  ja välillä aurinkokin lämmitti säteillään.

Tänään näimme enemmän caminoita kuin koko matkan aikana. Ison ryhmän portugalilaista caminoita, saksalaisia caminoita ja monia muita rinkan kuljettajia.

23 kilometrin matka meni sateesta huolimatta leppoisasti  ja Redondelaan saavuimme iltapäivällä.

Viiniköynnökset hyvässä alussa

Camino kumihanskoissaan

Suomalainen koivu

Myrskyn kourissa

10.4.2016
Tänään saimmekin tavanomaisuudesta poiketen aamiaisella jogurttia, paistettuja kananmunia, banaania ja vihreää teetä.

Hyvin tankattuina suuntasimme kohti reittiä.

Ilma oli sateinen ja hyvin tuulinen.

Reitti kulki ensimmäiset seitsemän kilometriä pientä kylätietä pitkin.
Tuuli oli voimakas ja puhalsi onneksemme takaapäin.

Kaikki oli vielä kohtalaisesti emmekä tässä vaiheessa osanneet odottaa mitä tuleman piti.

Tuuli yltyi yhä kovemmaksi. Sade piiskasi rankasti. Vaatteet kastuivat ja kengät litisivät märkyyttään.

Eikä tämä vielä riittänyt. Nousimme ylemmäs tietä ja sade muuttui raesateeksi. Terävät rakeet hakkasivat vasten kasvoja. Kuljimme kovassa vastatuulessa.

Reitti siirtyi tieltä polulle, joka kulki kahden lähes aution kylän lävitse.
Siirtyen hetkeä myöhemmin takaisin tielle.

Tuuli oli niin voimakas, että meidän oli vaikea mennä eteenpäin.
Pikkuhiljaa alkoi todella palella. Kaikki vaatteemme olivat litimärkiä.

Tuuli oli repäissyt irti rinkkani sadesuojuksen jossakin vaiheessa.

Reitti siirtyi opasteiden mukaan pois tieltä, mutta siinä kohtaa päätimmekin jatkaa matkaa tietä pitkin uskoaksemme sen vievän seuraavaan kylään.

Kuljimme etukenossa vasten myrskytuulta.

Yht'äkkiä, kuin tyhjästä vastaamme tuli auto ja se sattuikin oleman taksi. Kädet pystyyn ja pysäytimme taksin.  Pyysimme kuskia viemään meidät seuraavaan kylään. Hänellä oli kyydissä kaksi rinkkaa, joita hän oli viemässä siihen kylään, josta aamulla lähdimme. Pääsimme onneksi kyytiin. Palasimme aamulla lähtemäämme kylään. Kuski vei rinkat hotelliin, tankkasi auton ja lähti viemään meitä Lazaan.

Automatkalla huomasimme, kuinka täällä alhaalla on kaikki niin vihreää. Puissa jo isot lehdet. Olimme kulkeneet monta päivää ylhäällä vuoristossa, jossa kevät on vasta aluillaan.

Lazan majapaikkamme oli majatalo Blanco Condo. Kukaan ei ollut paikalla. Soitimme numeroon, joka oli meillä. Emäntä ei puhunut englantia emmekä me hablannut Espanjaa, mutta jotenkin selvitimme, että olemme oven takana. Emäntäkin ymmärsi ja hetken kuluttua hän saapui läheisestä talosta paikalle.

Olimme jo tehneet päätöksen, että jatkaisimmekin matkaamme Ourenseen, joten Pyysimme emäntää soittamaan meille taksin.

Kesti hetken aikaa kunnes hän sai järjestettyä meille kyydin Ourenseen.

60 kilometriä ajelimme pitkin kylätietä tänne Ourenseen.

Tiistaiksi varaamassamme  hotellissa on vapaata ja saimme huoneen näille kahdelle ylimääräiselle päivälle.

Rinkassani kaikki vaatteet olivat märkiä. Niitä ja kenkiä ym. Varusteita kuivatetaan täällä nyt kolme päivää ja keskiviikkona siirrymme portugalin reitille.

Ehdimme kuitenkin tänään kulkea elämämme kovimmassa myrskyssä reilut 17 kilometriä.

Pilvissä mennään

9.4.2016

Eilisestä ylämatkakävelystä  toipuneena lähdimme aamulla hotellista, nautittuamme se tavallisen aamiaisen.

Kulkumme suuntautuikin nyt alaspäin. Laskeuduimme 950 metriin merenpinnasta. Kuljimme Jonkin matkaa tien N525 vartta pitkin, kunnes reitti siirtyi tieltä sivuun luontoon.

Ilma oli sumuinen ja vettä tihkutteli.

Emme kauaa ehtineet nauttia alamäkikävelysta, kun huomasimme tarpovamme taas ylämäkeen.

Ohitimme ensimmäisen Lubian-nimisen kylän.

Nousimme yhä ylöspäin. Kuljimme sähkölinjojen alla menevää kinttupolkua.

Nousua jatkui ja jatkui. Yhtäkkiä olimme kivikkoisella polulla. Vesi virtasi jalkojemme alla ja yllä.
Välillä hävitimme polun ja jouduimme ottamaan vähän takapakkia, jotta löytäisimme oikean reitin.

Pilvet roikkuivat alhaalla ja kuljimme niiden tasossa. Vesisade yltyi. Olimme 1350 metrissä merenpinnasta, mutta emme nähneet ympärillemme.

Kuulimme tuulimyllyjen pitämän kovan äänen, mutta emme nähneet niitä. Sumu valtasi meidät.

Vihdoin ja viimein saavutimme käännekohdan, josta lähdimme laskeutumaan alaspäin.

Saavuimme Vilavellan kylään, jonka baarissa nautimme omeletit  ja vihreät teet. Olimme kulkeneet reilut 21 kilometriä.

Pienen lepohetken jälkeen matka jatkui eteenpäin.

Kuljimme ikäänkuin tunturin laella puuttumassa maastossa. Tunturipuroja solisi siellä täällä. Sade oli onneksi lakannut ja aurinkokin taas näyttäytyi.

A Gudiinaan saavuimme 36,7 kilometrin kävelyn jälkeen ja aikaa siihen käytimme reilut yhdeksän tuntia.

Kylän kauppa sattui onneksi vielä olemaan auki ja poikkesimme ostamaan laastaria. Samaan kauppaan tuli kaksi suomalaista caminoa.

Toinen kertoi olevansa allerginen ja saaneensa yöpymispaikoista kirpunpuremia ympäri kehoa. Ovat yöpyneet albergueissa joukkomajoituksessa. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa ja jatkoimme hotelli Brumaan.

Huipulta huipulle

8.4.2016
Puebla de Sanabrian huipulla sijaitsevasta hotellista reitti lähti laskeutumaan alas laaksoon. Kuljimme hetken pientä kylätietä pitkin kunnes reitti ohjautui Rio Reguejo Castron reunamilla kulkevaa polkua pitkin.

Joki kohisi kovaa vauhtia alaspäin. Välillä puikkelehdimme puiden lomassa yli kivien ja työräiden.

Esikot ja narsissit reunustivat polkua. Ylitimme kosteikkoja kiviä pitkin.

Yht'äkkiä huomasimme reitin kadonneen. Jouduimme pellolle, joka oli paikoin erittäin märkä ja upottava. Ruohotuppaalta toiselle hypätyn etenenimme. No kengäthän siinä kastuivat. Eilen huomasimme meidän molempien kenkien rikkoutuneen. Ei sen enempää Salomonit  kuin Merrelitkään ole kestänyt meidän vauhdissa.

Pääsimme tielle N525, jota pitkin jatkoimme matkaa.  

12 kilometriä kuljettuamme saavuimme Requejo -nimiseen kylään, jossa söimme tortillat ja joimme teet.

Jatkoimme kylän läpi matkaa, kunnes tie ohjautui takaisin N525 tielle.

Siitä sitten alkoikin pitkä raastava kymmenen kilometrin nousu 1350 metriin merenpinnasta.

Kuljimme puolen kilometrin pituisen tunnelin läpi, jonka jälkeen saavuimmekin Padornelon kylään. Kylässä ei ollut kuin muutama talo.

Vielä vähän eteenpäin ja tulimme tämänpäiväiseen majapaikkaamme Hotel Padorneloon.

Matkaa tälle päivälle kertyi vain 24,7 kilometriä, mutta matka oli nousuineen aika rasittava.

Aurinkoa riiittää

7.4.2016

Rekkamiesten seurassa nautimme aamiaisen hotellin baarissa. Mitäpä muuta kuin teetä ja hilloleipää.

Matka jatkui halki pienen Mombayuen kylän. Myös belgialaiset Luc ja Mon olivat yöpyneet kylässä ja olivat lähdössä. Huikkasimme toisillemme ja kyselimme vointia. Kaikki tuntui olevan kunnossa.

Panderiasta ostimme matkaevääksi omenaleivokset ja yhden kookosleivonnaisen.

Reitti siirtyikin pian metsikköön. Kuljimme tammimetsässä. Puiden rungot olivat kauttaaltaan aivan naavan peitossa.

Taivas oli kirkas. Hotellin pihassa ollut mittari näytti kahdeksaa astetta. Tästäkin päivästä oli luvattu aurinkoinen.

Kuljimme kahden ison tien välissä olevassa tammimetsässä.  Puissa silmut ovat todella pienet. Tuskin lainkaan turvonneet. Polkua pehmensi viimevuoden vanhat tammenlehdet.

Tikka naputteli läheisessä puussa ja ystävämme käki kukkui monen monta kertaa.

Ohitimme muutamia kyliä. Vaikka täällä pienissäkin kylissä on baari, niin näissä ei ollut, kuin kirkko ja muutama talo.

Pysähdyimme nauttimaan ostamamme omenaleivokset.

Kahdeksantoistakilometriä kuljettuamme saavuimme Asturias -nimiseen kylään, jonka baarissa söimme munakkaan ja joimme teet.
Pieni lepotauko teki hyvää.

Veli-Pekan varpaaseen oli tullut rakkula ja siihen laitettiin compied-
laastari.

Reitti jatkui yhä tammimetsässä.  Oli nousua ja laskua. Enimmäkseen loivaa väsyttävää nousua ylös päin. Ilma oli jo aamusta lämmennyt ja olimme vähentäneet vaatetusta kahteen kertaan.

Kaukaisuudessa näemme siintävän järvialueen.

Vihdoin viimein Puebla de Sanabrian kylä näkyi alhaalla.

Meidän yöpaikkamme olikin huikean korkealla kukkulalla kirkon vieressä, jonne olikin aikamoinen nousu. Täältä vanhasta kaupungista on upeat näkymät alas laaksoon.

Olemme suht' korkealla merenpinnasta. Täällä heinäkuussakin on lämpötilan keskiarvo vain n. 16 astetta.

Upea näköala ja ihana lämmin suihku teki terää.

38,5 kilometriä tuntui jaloissa ja venyttely on paikallaan.

Pilvetön taivas

6.4.2016
Tämän päivän vaellukselle lähdimme nautittuamme hilloleivän ja teen , kuten niin monena muunakin aamuna. Jaa, tosin söimme lisäksi myös valtaisat croissantit.

Aamu oli kuulaan kirpeä. Kaksi astetta näytti farmasian mittari kello 8.00. Määränpäämme oli tänään Mombauye - niminen kylä.

Kuljimme N525 tien reunaa. Liikenne oli hiljaista vain muutamia autoja tuli vastaan kuljettajien tervehtien meitä nostamalla kättään tai pienellä torven töräytyksellä.

Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön.

Astelimme rivakkaa tahtia eteenpäin. Pienen pienet kanit juoksivat pellolla puskasta toiseen.

Tällä alueella ei ollut laidunmaita eikä viljelyspeltoja. Lehmiä emmekä muitakaan eläimiä nähneet laitumilla. Tuoksusta päätellen arvelimme niiden kuitenkin olevan isoissa navetoissa, joita ohitimme.

Ohitimme pari kylää, joissa kumassakaan emme nähneet baaria.

Rionegro del Puente -nimisessä kylässä nautimme perinteiset peruna tortillat ja makoisia anjoviksia vihreän teen kera.

Pieni paussi teki hyvää ja energiatankkaus antoi puhtia loppumatkalle.

Muita kulkijoita emme tänään nähneet.

Hotel la Rutaan  saavuimme hyvissä ajoin kello kolmen paikkeilla. Äkkiä suihkuun ja alas syömään. Kaalikeitto ja kummeliturska maistuivat erinomaisilta.

Päivän matka oli 28 km.

Rio Negro

Rio Negro