Viimeinen etappi

Viimeinen aamuherätys. Aamiaiselle ja matkaan. Kylmä tuuli puhalsi myös tänä aamuna. Kurvailimme ulos kaupungista.

Elbe-joen ylityksen jälkeen suuntasimme kohti maaseutua. Kuljimme pitkän matkan Elbe-Lubeckkanalin vartta. Aurinko paistoi jälleen siniseltä taivaalta ja lämmitti mukavasti. Tuuli oli kova ja heilautti välillä pyörää oikein kunnolla.

Lähellä Lubeckiä google maps ohjasi kulkumme melkoseen metsikköön. Hermo meinasi mennä kummaltakin. Pääsimme kuitenkin ihmisten ilmoille.

Taas asfalttitiellä. Travemundeen päästäksemme jouduimme Elben alittavan Herrentunneliin kulkemaan bussin kyydissä. Pyörät lastattiin bussin peräkärryyn telineisiin. Bussi kuljetti meidät joen toiselle puolen ja matka oli ihan ilmainen.

Enää ei ollutkaan kuin muutaman kilometrin matka sataman terminaaliin laivaa  odottelemaan.

Olo oli kiitollinen. Olimmehan selvinneet 3000 kilometrin matkasta ehjin nahoin. Muutamat mojovat mustelmat kankussa tulivat kun pari kertaa unohdin pysähtyessä irroittaa lukkokengät.

Pyörät kestivät reissun hyvin.

Maailma taas avartui jonkin verran lisää eikä kipinä pyöräilyyn sammunut.

Kylmä viima puhaltaa

Kylmä syyskuinen sunnuntaiaamu. Olimme niin innokkaita jatkamaan matkaa, että aamu palalle menimme tunnin liian aikaisin. Olihan siellä pöydässä kaikki jo katettuna, eikä emäntä meitä pahalla silmällä katsonut vaikkakin olimme etuajassa. 

Matka jatkui kohti pohjoista. Taivas oli tasaisen harmaa. Lämpötila 9 astetta. Kylmä kävi käsiin, joten laitoimme kenkien sadesuojat tuulisuojiksi käsiin. Kaikki mahdolliset vaatteet päällä. Iso kaulahuivi kaulalla. Olo oli jotensakin kankea. 

Kirchgellersinin pikku kylässä lämmittelimme konditoriakahvilassa. Nautiskelimme kupillisen hyvää kahvia baakkelsin kera.

Matka jatkui maatilojen peltoteitä pitkin. Vauhti oli niin kova, ettei maisemia paljon katseltu. Tosin ei niitä ollutkaan. Loppumatkasta kuljimme melko vilkkaan autotien reunaa. Ylitimme Elbe-joen isoa siltaa pitkin. 

Lauenburgin hotelli Bellewue löytyi pienen ajelun jälkeen. 

Hotelli Bellewue on ollut samalla paikalla jo vuodesta 1834 asti. Ravintolasta avautuu upea panoraama maisemakuva joelle ja kauas maaseudulle.

Hotellihuoneemme olikin iso juniorsviitti. Avasimme kaikki lämpöpatterit täysille ja ei aikaakaan, kun  kylmettyneet jäsenemme lämpisivät.

Suihkuun ja syömään. 

Myrskyn jälkeen poutaa

Täsmällisesti puoli kahdeksalta tänä aamuna meitä odotti kyyti aamiaiselle Hotelli Zur Postiin.
Pistelimme suihimme hyvällä ruokahalulla kinkut ja juustot sämpylöiden kera.

Pyörät pakattiin ja starttasimme matkaan.

Onneksi eilinen tuuli oli hiven laantunut.  Aurinkokin jo näyttäytyi pilvien lomasta. Ilma oli kuitenkin melko viileä. Jonkin  aikaa ajettuamme, jouduin lisäämään vaatetusta. Nyt oli kaikki pitkähihaiset paidat päällä. Vieläkin palellutti ja käsiin kävi kylmä. Haikeudella muistelin niitä helteisiä päiviä, joista saimme nauttia vain hetki sitten.

Aurinko lämmitti suloisesti aina esiin tullessaan. Tiet olivat eilisen myrskyn jälkeen täynnä puista lentäneitä kuivia oksia.

Ajoimme läpi pienien kylien ja maatilojen. Ilman täytti taas tuo tuttu imelän kamala haju.

Verdenissä pysähdyimme lauantain pullakaffeille. Vastapäisellä kentällä oli koirien agility-kisat, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä lemmikkeineen.

Kirrchltenin  kylässä oli suuri kirpputoritapahtuma ja ajelimme varovasti läpi tien jonka kirpputoripöydät olivat  valloittaneet. Vaateterekeissä riippui jos jonkinlaista  kolttua ja puseroa. Pöydät pursusivat omistajalleen tarpeettomaksi käyneitä tavaroita.
Isossa olut-teltassa orkesteri soitti oktoberfestivaaleilta  tulttua torvi musiikkia.

Tämänpäiväinen 80 kilometrin taival poljettiin joutuisasti.

Tänään säästyttiin sateelta ja Heidehotel Soltauer Hofissa meitä odotti suihku ja mukava lämmin huone.

Sadetta ja myrskyä

Lähtiessämme Floora hotellista ilma oli suhteellisen lämmin ja taivaalla vain muutamia tummia pilviä. Tuuli oli kuitenkin melkoinen. 

Jonkin matkaa ajettuamme, jouduin vähentämään vaatetusta, hiki pukkasi otsaan polkiessamme rivakasti eteenpäin kohti 100 kilometrin päässä sijaitsevaa Neubruchhausenia.

Ohitimme pikkuhevosten farmin. Useita lyhytjalkaisia poneja ruokaili isolla niityllä. Ponit olivat pienuudessaan tosi hellyttävän näköisiä, kuten pienet lapsetkin.

Matkamme kulki halki saksalaisen maaseudun. Välillä poljettiin pitkin kapeita hiekkateitä ja pellonpientareita. Tammenterhot paukahtelivat  pyörien renkaitden alla kuin uuden vuoden sähikäiset.

Taivaalle alkoi lisääntyä tummia pilviä ja tuulikin yltyi melkoisesti. Pikkuhiljaa alkoi tipahdella vesipisaroita. Pysähdyimme pienessä kylässä, jonka halpamyymälästä ostimme pakastuspusseja. Iphone vuorattiin pussiin jotta se ei kastuisi. Samalla sade koveni ja puimme yllemme sadekamppeet.

Loppumatka olikin sateinen ja myrskyinen. Tuuli piiskasi välillä puuskissa niin kovaa, että se heilautti pyörää kunnolla. Puista tippuvat kuivat oksankarahkat napsahtelivat naamalle.

Vihdoin viimein saavuttiin Hotel Zur Postiin, jossa odottikin yllätys. 

Vaikka olimme varanneet huoneen niin meille ei ollutkaan huonetta. Hotellin kaikki 15 huonetta olivat täynnä. Meillähän oli kyllä todiste varauksesta, jonka olimme tehneet Bokingcomin kautta.

Siinä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin. Muutamien puhelinsoittelujen jälkeen  isäntä tuli selittämään, että heillä on vaikeuksia Bokingin systeemeiden kanssa ja näin oli päässyt tapahtumaan tämä ylibuukkaus.

Hän  järjesti  meille huoneen 8 kilometrin päässä sijatsevasta Bassumista.

Jätimme pyörät talliin ja meidät kuljetettiin Achims Ankerplatziin. Isäntä tuli meidät myöhemmin hakemaan  illalliselle Hotelli Zur Postiin, jonka jälkeen talon nuori-isäntä kuskasi meidät takaisin Bassumiin.

Aamiaista moneen makuun

Tähänasti muhkein aamiaistarjonta oli tarjolla Van der Valk-hotellissa. Juustoja, makkaroita, lihoja tarjolla montaa sorttia. Kokki paisteli munia monella tapaa. Lohta, joka oli tosi hyvää. Leipiä kymmennittäin erilaisia. Smootheja kuutta sorttia  tavallisista mehuista puhumattakaan. Hedelmiä sekä kuivahedelmiä. Jogurtteja ym. Ym. Eihän sitä jaksa määräänsä enempää syödä, mutta silmillä loput.

Hyvin siis lähti tämäkin päivä käyntiin. Lähdimme liikkeelle eilistä myöhemmin, joten koululaiset olivat jo menneet ja liikenne siten verkkaisempaa kuin eilen aamulla.

Pyöräilimme pitkän matkan kanaalin vieressä. Kovin oli vähävetinen kanaalikin, kuten Rhein-jokikin.

Ilma oli suht lämmin, mutta tuulinen. Taivas oli pilvessä. Näille seuduille on sadetta ennusteiden mukaan odotettavissa lähipäivinä.

Kanaalit ohitettuamme jätimme myös Hollanin maaperän taaksemme.

Pyöräteiden kunto huononi dramaattisesti.

Ilma muuttui aurinkoisemmaksi, joten pieni vaatteiden kevennys oli paikallaan.

Saksan puolella ajelimme vilkasliikenteisen maantien reunaa. Valtava rekkaliikenne suhahti äänekkäästi ohitsemme.
Isolla  pellolla Perunannostokone syöksi perunoita  pellolle. Ilma oli sakeana multapölystä.

Siellä täällä näkyi muutaman lehmän laumoja pellolla makoilemassa.
Ilmassa oli kaiken aikaa sellainen väkevänimelä lannan haju. Tuttu tuoksu Espanjan reissuilta.

Hertzlakeen  Hotelli Flooraan majoituimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Aurinko paistoi jo lämpimästi eikä  ainakaan vielä tänään satanut.
Reilun kahdeksankymmenen kilometrin taival meni mukavan rennosti polkien.

Pökkiviä pässejä ja kiljuva hanhi

Aamuhämärissä jätimme jälkeemme Hotelli Wandersin ja suuntasimme kohti Hollantia. Päivän matka google maps reitin mukaan  79 km.

Kymmenisen kilometriä ajettuamme olimme jo Hollannin maaperällä. Maisemat muuttuivat mielestämme paljon vehreämmäksi. Pois oli eilisen kuivat pölisevät multapellot. Täällä ruoho todella viheriö. Ei ollut kuivia sokerijuurikas - tai maissipeltoja vaan Suuria vihreitä niittyjä, joilla lehmälaumat makoilivat aamu-unisina.
Hevoslaitumia, joilla karvatupsujalkaiset upean näköiset tammat ja oriit käyskentelivät.

Pyörätiet ovat hieman paremmassa kunnossa kuin Saksan puolella.

Ensimmäistä kylää lähetyessämme pyöräilijöiden määrä lisääntyi.  Lukuisat koululaiset pyöräilivät opinahjoihinsa. Pyöriä tuli oikealta ja vasemmalta. Koulun pihamaalla oli varmaan satoja pyöriä. Täällä ei koululaisia kuljeteta autolla kouluun, vaan kaikki pyöräilevät. Aivan pienet taaperot istuvat etutankoon  kiinnitetyssä istuimessa, jonka Edessä on pleksi, joka estää tuulta.

Ylitimme kanaleja ja pieniä jokia. Ilma oli lämmin vaikkakin hivenen tuulinen.

Tien vietessä pienellä laitumella oli kymmeniä lampaita ja joukossa muutamia pässejä, joilla oli punaiset valjaat. Nämä punavaljaiset  Pässit pökkivät lampaita minkä kerkesivät. Välillä pässien kesken tuli riitaa, kun niillä oli sama lammas mielenkiinnon kohteena. Oli se eläimellistä menoa.

Matka jatkui kohti määränpäätä Hengelon kaupunkia kohden. Pyöräilimme pientä sivutietä kun kuin tyhjästä ilmestyi iso valkoinen hanhi tielle. Hanhi kiljui kauhialla äänellä. Siinä se pyöri ja pyöri kuin etsien jotain.

Meidän matka jatkui vielä tovin, kunnes saavuimme määränpäähämme Hotelli Van der Valkiin.

Suihkussa käynnin jälkeen saimme syödäksemme maittavaa kalaa ....olisi ollut kyllä schnitzeliäkin tarjolla, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin.

Kohti Hollannin rajaa

Gastätten aamiainen muistutti Espanjan hotellien melko vaatimatonta aamiaista. Toki oli munat ja makkarat sekä  valkoiset  höttösämpylät. Mutta kunniamaininta hyvästä kahvista ja hyvin keitetystä kananmunasta. Munan keltuainen oli sopivan pehmeä, eikä sellainen kova möykky, joka niin monesti on liian kauan keitetyissä munissa.

Taivas oli pilvetön ja ilmakin tuntui jo aamutuimaan lämpimältä. Tämänpäiväinen matka olisikin varsin lyhyt, vain kuutisenkymmentä kilometriä.

Päivästä luvattiin säätiedotuksen mukaan lämmintä. Lämmintähän se olikin +30. Vaikka vastatuuli oli ajoittain verrattain kova niin tuuli oli lämmin.


Matkasimme syvällä saksalaisella maaseudulla. Ohitimme suuren maatilan, jonka pelloilla mustavalkoiset lehmät märehtivät. Se tuttu tuoksu täytti ilman.

Perunat oli nostettu maasta suurella pellolla ja odottivat niiden keräämistä.p

Jonkin matkaa kuljimme Rheinin tuntumassa. Muitamia jokilaivoja lipui verkkaiseen tahtiin kumpaankin suuntaan.

Loppumatka pyöräiltiin maantien reunaa kulkevalla pyörätiellä.

Eltenin kaupunki on aivan Saksan ja Hollannin rajalla. Hotelli Wanders sijaitsee aivan pienen kaupungin keskellä vilkkaan 8-tien tuntumassa.

Suihkuun ja syömään taas kerran schnitzeliä, jotka tällä keralla olivatkin varsin maittavia.

Takaisin tähän päivään

Kyllä Weinstock - hotellin pölyt karisivat hartioiltamme, kun sunnuntaiaamuna lähdimme  hotellista kuulakkaaseen syysilmaan. Näimme kun vastarannalta lähti lautta tulemaan puolelellemme. Poljimme tiuhaan tahtiin, puolen kilometrin matkan, jotta ehtisimme lautalle. Tämänkertainen Rheinin ylitys oli halvin, vain kolme euroa yhteensä.

Taivas oli pilvetön ja aurinko lämmitti mukavasti.

Maisemat muuttuivat. Ei olut enään viinitarhoja. Sen sijaan suuria omena- ja luumutarhoja oli reittimme varrella.

 Sunnuntai oli saanut monet pyöräilijät liikkeelle.

Ohitimme Bonnin ja Kölnin kaupungit. Sunnuntai liikenne kaupungeissa oli suht rauhallista.
Siirryimme taas joen toiselle puolen Leverkusener Rheinbrucke siltaa pitkin. Autoja meni tiuhaan tahtiin kumpaankin suuntaan.  Pyöräilijöille omat kaistansa, jota pitkin oli turvallista polkea.

Joen toisela puolen oli tietöitä, jonka takia jouduimme kiertämään kahdeksan kilometrin lenkin päästäksemme Monnheimiin.

Ja löytyihän se hotelli lopulta. .

Comfort Hotelli Monnheim olikin varsin uusi ja erittäin siisti hotelli. Pyörät saimme hotellin sisätiloihin suojaan.

Suihkuun, syömään ja nukkumaan.

Maanantain määränpäänä oli Voerde- niminen  pieni kaupunki Rheinin tuntumassa.
Poljimme melko kaukana Rheinistä, kunnes   Dusseldorfin kaupungin kohdalla tulimme aivan joen tuntumaan. Hyvin surffailimme läpi vilkkaan kaupungin. Välillä kyllä hirvitti se autopaljous. Kaupungissa kuintenkin liikennetahti oli verkkainen. Autot matelivat ruuhkaisilla kaduilla rauhallisen tahtiin.
Pyöräilijät otetaan täällä hyvin huomioon.
Dusseldorfin kentän lentoliikenne oli aamutuimaan vilkasta.

Dusseldorfin ohitettuamme jobkin matkan poljettuamme saavuimme Duisburgin kaupungin kaduille. Kaupungissa asuu melkoisen paljon maahanmuuttaja taustaisia ihmisiä.
Tästäkin kaupunkiajelusta selvisimme kunnialla.

Loppumatkan pyöräilimmekin peltomaisemissa. Näkee, että täällä on ollut todella kuivaa. Useat sokerijuurikaspellot  ovat nahistuneet  kuivuudessa.

Gaststätte Schänzeriin tulimmekin jo hyvissä ajoin. Hotelli oli vielä suljettu, joten soitto omistajalle, joka tuotapikaa kiikutti meille huoneemme avaimen.

Nälkämme saimme tyydytettya paikan ravintolassa. Täällä, kuten muissakin paikassa oli tarjolla schnitzeliä eri versioina. Kyllä tällä reissulla on schnitzeleitä syötykin monen vuoden edestä.

Huomenna  kohti Elteniä.

Viinitarhoja ja kivikkopolkuja

Boppardin Rheinlust hotelli oli tämän retken  pohjanoteeraus.  Huoneemme oli ns. lisärakennuksessa. Huone oli  kyllä kooltaan iso, Mutta voi niitä seslonki sänkyjä. Patjojen vieterit selkäpiitä hiertivät. Naapurihuoneen puheita ei tarvinnut arvailla, kaikki kuului selvästi. Yö meni miten meni.

Aamupala vastasi huoneen tasoa.  Hintaa tälle kaikelle kyllä oli osattu laittaa riittävästi.  Eli tässä kohtaa voisi todeta, että hinta ei vastannut laatua.

Kaikesta selvittiin ja polkaisimmematkaan kuulakkaassa syys säässä. Hivenen oli koleaa. Mutta taivas oli pilvetön.

Ajelimme Rheinin vartta pitkän tovin. Ylhäällä rinteillä näkyy upeita linnamaisia rakennuksia, joka kohoavat korkeuksiin.
 Bongasimme matkan varrella Bauhausin ja pysähdyimme sinne kahvipaussille. Ei pelkkä kahvio, vaan oikea konditorio, jossa leipä- ja viineri ym. pullatuotteita  tarjolla runsaasti.

Pyöräilimme suuren kauppakeskuksien alueen läpi. Voisi verrata Tammiston alueeseen, mutta moninkertaisesti runsaslukuisemmin kaikenlaisia merkkimyymälöitä. Alueella menisi helposti päivä tai kaksi niiden tarjontaan tutustuen. Ehkäpä joskus toiste, isomman kauppakassin kanssa.

Rheinin toiselle puolen kuljimme pitkää silta pitkin. Sillalle päästäksemme piti pyörää työntää kapeaa uraa pitkin otti kyllä meikäläisen voimille. Viimeistä uraa en jaksanut vaan Vp työnsi pyörän loppumatkan puolestani sillalle. Pyörähän painaa reilut 30 kiloa varustuksien kanssa.  Jokohan se ikä painaa päälle.

Sillalta laskeuduttiin alas neulansilmäspiraalia pitkin. Siitä selvisin kunnialla.

Matka jatkui joen toista puolta pitkin. Kuljimme pienten viiniviljelyksien läpi. Parisen kilometriä mentiin aivan Rheinin  rantatöyräällä sellaista kivipolkua pitkin, että aivan hirvitti. Kiviä ja puiden juurakoita. Irtonaista hiekkaa, joka heitteli pyörää miten sattui. Toisella puolen kulki junarata, josa junat suhahtelivat toinen toisensa perään. Loppumatka Linz am Rheiniin oli helppoa asfalttitietä.

Hotelli Weinstock on kuin menneiltä vuosikymmeneltä. Kaikki täälä muistuttaa ajasta, jota emme ole eläneet. Tulee väkisinkin mieleen vanhat elokuvat, joissa saksalaisupseerit istuskelivat ravintoloissa sikaria pössytellen ja konjakkilasi kädessään.

Huoneemme on tilava ja näkymä joelle ilta-aurinkoon. Kyllä täällä kelpaa kerätä voimia huomiselle päivälle.

Viinitarhoja

Linnamainen hotellimme onkin vanha käräjäoikeus, jossa tuomarit ovat aikoinaan jakaneet oikeutta kansalaisille. Rakennus muistutti enemmän suurta kivilinnaa. Seisoohan se korkealla mäellä Oppenheimin kaupungin yläpuolella. 

Taivas oli pilvinen, mutta ilma tuuleton. Aamiaisen nautittuamme suunnistimme kohti  95 kilometrin päässä sijaitsevaan Poppardiin. 

Alku oli pelkkää alamäkeä, käsi valmiina jarrukahvoissa.  Kaupungin kapeat kadut ovat arvaamatomat. Ei koskaan tiedä tuleeko mutkan takaa auto vai lujaa vauhtia työpaikalleen viillettävä pyöräilijä. 

Kunnialla selvittiin kuitenkin matkaan. 

Alkuun kuljimme halki viinitarhojen. Valtavat viiniviljelykset kummallakin  puolella kapeaa tietä. Köynnöksissä roikkui mehevän näköisiä viinirypäterttuja. Osa sadosta oli jo poimittu. Mutta kyllä meille oli jäänyt vielä hyvät maistiaiset. 

Kohtapuolin kuljimmekin pienten ns. siirtolapuutarhapalstojen kasvimaiden läpi. Mm. Kultapallot, daaliat, syysasterit sekä monet muut kukat sekä kaikenlaiset vihannekset kasvoivat pienillä pihoilla.

Kasvimaat ohitettuamme kuljimmekin Rheinin vartta pitkin. Pyöräilimme  suurien omena- ja luumupuu tarhojen reunalla. Valtavasti oli omenoita pudonnut maahan. Puissa oli kuitenkin vielä paljon kerättäväksi punaposkisia omenia.  Suurin osa luumupuista oli kerätty. Oksilla oli vielä runsaasti tummansinisiä luumuja, joita riitti meillekin maisteltavaksi.

Rheinillä oli vilkas liikenne. Useat matkustaja- alukset ja proomut liikennoivät kumpaankin suuntaan.

Matkasimme pienien kaupunkien läpi. Perjantaipäivän liikenne oli vilkas. Isot asuntovaunualueet joen rannalla olivat tupaten täynnä. 

Pyöräilijöitäkin , me mukaanlukien, oli tänään  runsaasri liikkeelä

Hotelli Rheinlust löytyi helposti. Sijainti aivan Rheinin rannalla. 

Taivas tummenee

Eilisen  helteisen päivän jälkeen, tämän aamun pilvet taivaalla olivat enemmän kuin tervetulleita.
Germersheimiin hotellista suuntasimme pyörämme kohti Oppenheimia.
Ilma oli pilvisestä taivaasta huolimatta melko lämmin.
Lähtö reitillemme sujui ongelmitta. Jaloissa ei minkaanlaista rasituksen tunnetta.

Eilen hankkimamme kännykkäteline pyörän ohjaustankoon oli hyvä hankinta. Nyt on helppo katsoa reittiä ja kuunnella korvaan ohjautuvia google mapsin ajo-ohjeita.

Ajelimme pitkään pieniä kyläteitä. Ohiteltiin pikku kaupunkeja, joissa kuitenkin melko vilkasta aamuliikennettä. Väliin mentiin maissipeltojen ja suurten viljelyspeltojen  laitamilla.
Valtavat pellot kasvamasa rucolaa siistissä rivimuodostelmassa.

Junat kulkivat tiuhaan tahtiin kumpaankin suuntaan.

Kyllä tuntui hyvältä polkea, vaikka ilma olikin pilvinen.

Ohitimme valtavat Basfin tehtaat Ludwigshafen am Rheinissä. Tehtaan parkkipaikan pyöräparkissa satamäärin enimmäksen punaisia polkupyöriä.

Loppupäivän ajelimme pitkin Rheinin rantaa. Muutama proomu matkasi kohti etelää.

Oppenheimiin saavuttiin iltapäivällä. Hotellille pyöräiltiin laajojen viiniviljelmien reunamilla. Itse hotelli Altes Amtsgericht Oppenheim on valtava kivilinnaan restauroitu hotelli. Huoneessamme on korkeutta varmaankin noin neljämetriä. Kauniit kaari-ikkunat.

Päivän 90 kilometrin taival sujui reippaasti  ilman ongelmia