31.3.2017 Extebarria-Gernika Lumo

Extebarria-Gernika Lumo 25,5 km

Antsotegi - hotellin vinokattoisessa kattohuoneistossa heräsimme läheisen maatalon kukon ilmoittaessa kovaäänisesti aamun valkenemisesta. Reippaasti ylös ja normaalit aamutoimet sekä rinkan pakkaus.

Kokki, vasta heränneenä silmät ristissä laitteli aamiaispöytää kuntoon. Tarjolla oli Patonkia,  paahtoleipää, kinkkua, juustoa sekä sen Seitsemää sorttia makeita leivonnaisia.

Aamiaisen nautittuamme lähdimme tämän päivän vaellukselle kohti Gernika Lumoa.

Kilometrin verran jouduimme kulkemaan vilkasliikenteisen maantien reunaa. Isot rekat onneksi hiljensivät vauhtia ohittaessaan meidät.

Ensimmäisen kylän, Markina Zemeinin ohitimme reippaasti taivaltaen. Koska emme heti havainneet mistä reittimme jatkuisi, jouduimme sitä kysymään vastaantulijoilta. Ja heti toisella tärppäsi. Ystävällinen herrasmies opasti meitä ja lähti näyttämään mistä yhyttäisimme reitin.

Lähdimme kulkemaan Artibal -jokea seuraten mäntymetsikön laitaa. Voisiko aamu olla kauniimpi. Ilmassa tuoksui polun varrella kasvavien kukkien aromaattinen tuoksu. Joki solisi  ja ilman täytti lintujen helisevä laulu.

Saavuimme ensimmäiseen pieneen  Bolivar -nimiseen kylään, jossa otimme passeihimme leimat, joita täytyy kerätä pari päivässä.
Kylässä on myös Simon Bolivar museo. Simon Bolivar oli Espanjasta lähtöisin oleva venezuelalainen vallankumoustaistelija.

Sieltä reitti lähti reippaaseen nousuun halki hakkuualueen. Ohitimme eukalyptus puu alueen. Puiden  imelähkö tuoksu täytti ilman.

Taivaalle oli kertynyt tummia pilviä. Pikuhiljalleen alkoi sataa ripauttaa. Sateen voimistuessa kaivoimme rinkoista sadetakit päällemme. Muutaman kerran ukkonen jyrähti yllämme. Reittimme nousi syvemmälle metsän uumeniin.

Saavutimme huipun ja alkoi laskeutuminen rappusia pitkin alas laaksoon. Toistasataa porrasta otti polviin.

Muntibar -nimisessä kylässä nautimme kahvit perunapiirakan kera. Tällävälin oli sadekin lakannut ja aurinko pilkisti taivaalta.
Kohtasimme jälleen barcelonialaiset caminot ja ohitimme heidät iloisesti tervehtien.

Loppumatkasta kuljimme osittain tietä pitkin  Gernika Lumoon, jonne saavuimme vajaan kahdeksan tunnin taivalluksen jälkeen hivenen uupuneina.
Hotelli Gernika löytyikin vaivatta ja pääsimme virkistävään suihkuun pesemään päivän pölyt ja huoltamaan tamineitamme.

30.3.2017 Deba-Etxebarria

Deba-Etxebarria 27 km

Aamiainen nautittiin yhdessä kolmen barcelonialaisen caminon kanssa pensionaatin respassa. Yhdessä starttasimme tämän päivän taipaleelle.
Barcelonialaiset jätimme ja toivotimme heille buen caminot.

Ja kuten tämän vaelluksen henkeen kuuluu matka alkoi kovalla nousulla metsätietä pitkin. Piti siinä muutaman kerran pysähtyä vetämään henkeä. Takit riisuttiin jo alkumatkasta. Ilma oli lämmin ja T- paitakin tuntui olevan liikaa.

Kuusi kilometriä yhtä nousua 350 metriin merenpinnasta. Loittonimme Atlannin rannikolta kohti sisämaata. Sieltä täältä metsän lomitse näimme meren pilkottavan.

Sini- ja valkovuokkoja kasvoi polun vierustalla. Metsämansikatkin olivat ovat jo kukassaan.

 Reitti kulki pääpiirteissään metsässä. Jatkuvaa jyrkkää nousua ja jyrkkää laskua. Kivisiä ja välillä mutaisia polkuja.

Ohitimme hakkuualueen, jossa metsurit pärisyttivät sahojaan.
Asutusta ei tämän reitin varrella ollut kuin muutama talo. Pienessä baarissa nautimme Café con lechenit, mitään muuta evästä ei siellä ollut tarjolla.

13 kilometrin kohdalla saavutimme päivän korkeimman kohdan 452 metriä merenpinnasta.

Seitsemän ja puolen tunnin hikisen ja rankan vaelluksen jälkeen laskeuduimme Etzebarriaan, jossa tämänpäiväinen majapaikkamme, hotelli Antsotegi sijaitsee.  Nyt odotellaan, että hotellin isäntä laittaa meille illallisen. Tämä päivä onkin mennyt parin banaanin ja mandariinin antamalla energialla, joten nälkä on melkoinen.

29.3.2017 Zarautz-Deba

Zarautz-Deba 30 km

Aamuauringon noustessa vuoren takaa starttasimme taipaleelle, jonka tiesimme olevan enimmäkseen nousuvoittoisen.

Alkuun kuitenkin kuljimme Atlantin rannalla menevää tien 634 reunustaa Getariaan asti. Ilma oli leppoisan tuuleton. Aallot löivät rantaan  hiljalleen.

Getariasta reitti lähti nousemaan yhä ylöspäin 12 kilometrin matkan. Näkymät ylhäältä kauas ympäristöön olivat huikeat.  Hiki pukkasi otsaan ja selkä kastui. Rinkkakin painoi hartioita. Siitä huolimatta olo oli mahtava.

Polun varrella esikot nostivat päitään. Valkovuokot kukkivat isona ryppäinä. Ohitimme muutamia eukalyptuspuu viljelmiä sekä pieniä viinitarhoja.

Aurinko paahtoi täysin siniseltä taivaalta.

15 kilometrin taivalluksen jälkeen alkoi jyrkkääkin jyrkempi lasku Zumaian pieneen kylään. Polvet olivat kovalla koetuksella.

Paikallisessa baarissa nautimme ihanan tuoreet croissantit ja Café con lechenit.

Matka jatkuikin taas yllättäen kovalla nousulla metsikköön. Nousua jatkui ja jatkui. Viimeinen ponnistus ja tulla tupsahdimme asfalttiteiden risteykseen, jossa oli joku ravintola, jonka pihassa oli paljon autoja. Ravintola olikin melko täynnä lounastajia. Ei kun sinne nauttimaan terassille ansaitut kylmät oluet.

Oluiden turvin jatkoimme matkaamme kohti Debaa, jonne saavuimme reilun seitsemän tunnin taivalluksen jälkeen. Majoittauduimme Pension   Zanardiin, joka sijaitsi aivan Junaradan varrella. Junat pitivät aika kovaa meteliä suhistaessaan noin kahden tunnin välein ikkunamme alla.  Viimeinen juna, joka herätti,  meni kello 00.06.

28.3.2017 San Sebastian -Zarautz

CAMINO DEL NORTE

Tämän kevään vaellusreittimme, Camino del Norte, kulkee aivan Pohjois-Espanjassa lähellä Atlantin rannikkoa. Reittiä kuvataan maisemiltaan kauniiksi mutta myös haastavaksi suurten korkeuserojensa vuoksi.  Rannikolla myös sää voi olla hyvinkin vaihteleva, varsinkin keväisin ja onkin syytä pakata rinkkaan hyvät sadevarusteet.

Aikomuksemme on kävellä  pohjoista reittiä Ribadeoon asti ja sieltä junalla sadan kilometrin matkan Xuviaan, josta jatkamme vaellusta pitkin Camino Inglesiä kohti määränpäätä, Santiago de Compostelaa. Vaelluksen kokonaispituus tulee olemaan n. 850 kilometriä.

Lähtöpaikaksi valitsimme San Sebastianin, jonne lensimme Münchenin ja Madridin kautta. . San Se.bastian on  186 095 asukkaan kaupunki  Biskajanlahden rannalla lähellä Ranskan rajaa. Se on Gipuzgoan maakunnan pääkaupunki, baskinkieliseltä nimeltään  Donostia.

San Sebastianissa on Espanjan parhaaksi hiekkarannaksi valittu, Playa de La concha.
Vanhan kaupungin baareissa maistelimme herkullisia pintxos-tapaksia. San Sebastianissa maistelimme herkullisia pintxos-tapaksia. Toinen  toistaan herkullisemman näköisiä tapaksia on tarjolla lukemattomissa pienissä ravintoloissa ja  baareissa.

Teimme myös pienen reilun kymmenen kilometrin  "harjoitus" kävelyn ja nousimme mm. ylös Monte Urgull vuorelle, jossa on 1530 rakennettu Castillo de Santa  cruz de la Mota -niminen linnoitus. Kukkulan laelta oli upeat maisemat kauas ympäristöön. Ilma oli lämmin ja aurinko helli kulkijoita.

San Sebastian-Zarautz 22,5 km

 Nautittuamme  hotelli Husa Euroopan runsaan aamupalan, jossa oli tarjolla erilaisia maukkaita makkaroita ja kinkkuja, perunapiirakkaa, juustoja, munia, tuoreita croisantteja ym,   starttasimme hyvissä ajoin ensimmäisen päivän vaellukselle kohti Zarautzia.

Reitti alkoi myötäillen La Cocha rannan reunaa. Bongasimme heti kolme edellämme kulkevaa espanjalaista caminoa.  Tuttuun reippaaseen tahtiin astelimme heidän ohitseen buen caminot toivotellen.
Rannalta reitti lähti nousemaan ylös kohti Monte Igueldo kukkulaa. Ensimmäinen kymmenen kilometriä oli jatkuvaa nousua.  Ylhäältä korkeuksista oli upeat  näkymät. Tätä pohjoista reittiä on kuvattu maisemiltaan hienoksi. Ja olihan se upeaa, kun tyyni sininen Atlantin valtameri siinsi silmiemme edessä. Aikaiset kalastajat palaamassa saaleineen kohti rantaa. Kauempana näkyi suuria valtamerialuksia, jotka tosin näyttivät melko pieniltä näin kaukaa katsottuna.

Ohitimme suuren lehmätilan, jossa lehmä rassukat märehtivät ahtaissa pienissä pilttuissa. Näimme muutamia pienehköjä lammaslaitumia. Linnut pitivät konserttiaan ja ilman täytti keväinen sirkutus.

Reittimme kulki vuorikukuloiden laella läpi vihreiden niittyjen. Ohitimme Myös ensimmäiset  pienet viinitarhat. Ilma oli lämmin ja tuuleton. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
Tiukkojen nousujen ja jyrkkien laskujen jälkeen saavutimme Zarautzin, jonne saavuimme reilun kuuden tunnin taivalluksen jälkeen.

Yöpymispaikkamme Pension Txiki Polit löytyi vaivattomasti ja oli ihanaa heittää rinkka selästä ja kengät jalasta.