31.3.2019 Redon

Pornicista suuntasimme viileässä sunnuntain aamusäässä kohti seuraavaa etappia. Liikenne näin aamutuimaan pyhäpäivänä oli hiljaista.

Heti hotellilta käännyimme ajeleman  pienelle kuoppaisella hiekkatielle. Onneksi sitä rynkytystä ei kestänyt kovin pitkää matkaa.

Linnut lirkuttelivat sulosointujaan polkijoiden korviin. Ilma oli melkein tuuleton.

Matkan edetessä myös liikenne vilkastui.  Ajelime läpi Saint Michel Chef Chefin uneliaan lomakaupungin, jossa pitkät isot hiekkarannat.

Lähestyimme Loire -joen laskusuun yli menevää isoa siltaa.

Liikenne sillalla oli vilkasta. Kolmikaistainen silta, jonka molemmissa reunoissa on erotettu pyörätie.

Silta on noin nelisen kilometriä pitkä ja korkeimillaan se kohoaa  70 metriin.  Loire -joki on pisin kokonan Ranskassa virtaava joki, jolla pituutta 1020 kilometriä.

Sillan toisella puolen levittäytyy laajalle suuri telakkakaupunki Saint Nazaire. Onneksemme ohitamme sen sivuitse.

Aurinko on jo noussut korkeammalle ja ilmakin lämmennyt, joten vaatteiden vähennys oli tarpeen.

Ympärillemme levittäytyy pieniä niittyjä  ja keltaisia rypsipeltoja.

Pysähdymme kahville La Chapelle des Maraisissa. Kahvilan terassilla olevassa kirjatelineessä huomaan Arto Paasilinnan  tunnetuimman Romaanin, Jäniksen vuosi. Kirja on käännetty liki 30 kielelle.

Jatkamme matkaa.

Tie kulki läpi laajan suo-alueen, jolla lukuisat  vesilinnut parveilevat. Joutsen ja harmaa haikara ovat ainoat, jonka tunnistamme.

Loppumatkan kuljemme vilkkaan maantien reunaa kohti Redonia. Yövymme Hotelli Ashterissa joka on sekin jo parhaat päivänsä nähnyt. Karmea tunkkainen haju syöksyi sieraimiimme, kun pääsimme hotelliin sisälle. Huone pieni ja pimeä, mutta parempaa ei tässä kylässä ollut tarjolla.

30.3.2019 Pornic

29.3.2019 Les Sables-d’Olonne

Jätimme nuhruisen yöpymispaikkamme ilolla taaksemme. Aamu oli tuuleton  ja aurinkokin sinisellä taivaalla paisteli. Tämä aamu tuntuikin melko lämpöiseltä edellisiin verrattuna.

Pyöräilimme ulos kaupungista muun aamuliikenteen seassa. Paljon oli autoja liikenteessä. Meidän matkamme jatkui isolta asfalttitieltä pienemmille hiljaisille sivukaduile.

Vain muutamia autoja ohitteli tai tuli vastaan.

Siirryimme ajelemaan pitkin kanavan vartta kulkevaa hiekkavallitietä. Harmaahaikarat lehahtelivat lentoon, kun yritimme ottaa niistä kuvia.

 Tie pieneni entisestään. Ylitimme Luco kanaalin. Muutamia kalastajia kanaalin varrella onkimassa päivälliskaloja.

Aurinko lämmitti jo niin, että vaatteiden vähennys oli tarpeen.

Pysähdyimme Le Faute sur Merissä, pienessä kylässä syömään merilohisalatin. Hyvältähän se maistui.

Matka jatkui Atlantin rantaa pitkin pienien kylien läpi. Alueella on paljon erilaisia lomakyliä ja huviloita, jotka vielä uinuvat  talviuntaan. Voi vain  kuvitella millainen vilske täällä käy kesällä.

Mukavampaa on nyt ajella tyhjiä katuja pitkin.

Loppumatkan Les Sables d’Olonneen pyöräilemme vilkkaan tien reunalla.

Hotelli Ibis Les Sables D’Olonne centre sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Täältä lähtee junia Nantesiin.

Kaupunki sijaitsee  Atlantin valtameren Biskajanlahden rannalla ja on vilkas turistikaupunki.

28.3.2019 La Rochelle

Pikainen aamupala hotellissa ja porhalsimme taipaleelle. Kiire siitä, että ehdimme seuraavaan laivaan, joka kuljettaa meidät meren yli reilun kuuden kilometrin matkan Royaniin.

Hyvin ehdittiin. Laiva jo odotteli satamassa. Muutama muukin ylimenijä autojonossa meidän lisäksi.

Aamu oli jälleen aurinkoinen eikä ihmeeksemme mitenkään tuulinen.

Pyörät laivaan ja lautta kuljetti yli toiselle puolelle hintaan 5 euroa per pyörä ja henkilö.

Tasaista oli meno, kun meri oli melko tyyni.

Lautta saapui Royanin satamaan, josta puikkelehdimme sujuvasti ulos kaupungista.

Maisemat muuttuivat totaalisesti. Ei enää mäntymetsiä, joita olemme muutaman päivän katselleet.

Tien varrelle levittäytyi vilja peltoja. Lampaita laitumilla ja lehmiä niityillä. Upeasti keltaisena auringossa loistavia rypsipeltoja.

Kuljemme pienten vesikanavien alueella. Muutamat  joutsenet  ja muut  vesilinnut  uiskentelevat kanavissa.

Matka taittui nopeasti La Rochelleen. Hotel Inn Design Resto Novo La Rochelle sijaitsee kaupungin laidalla vilkkaan moottoritien reunassa. Paikka oli todella pettymys. Pieni ahdas epäsiisti huone, jonne ahtauduimme pyörinemme odottamaan seuraavaa päivää.

27.3.2019 Soulac-Sur-Mer

Aamu alkoikin varsin kotoisasti. Veli-Pekka pääsi aamiaisella mielipuuhaansa ja valmisti meille lasilliset appelsiinimehua, tuoreista appelsiineista. Paahtoleipää, kinkkua, juustoa ja jogurttia sekä ah’
niin ihania rapean kuohkeita croissantteja. Mitäpä sitä muuta hyvältä aamiaiselta toivookaan.
Hyvä startti tälle päivälle.

Ei muuta kun pyörän selkään ja menoksi kohti seuraavaa etappia.

Aamu oli viileähkö. Taivas pilvetön. Aurinko paistoi, muttei vielä lämmittänyt.

Asfalttitietä eteenpäin. Vastaantulijoita autoja melko paljon. Liekö töihinmenijöitä.

Eräässä risteyksessä ohitimme amerikkalaispariskunnan, joka yöpyi yhtäaikaa  kanssamme Mimizanin hotellissa.  Mimizanin hotellin emäntä tiesi kertoa, että pariskunta on jo reissannut kahdeksan kuukautta pyörän päällä. Se on jo melkoista matkantekoa.

Meidän matkamme jatkui taas mäntymetsien halki kulkevaa hyvää asfalttitietä ajellen Vain kaksi autoa tuli vastaamme.

Metsän reunassa kylttejä, joissa kielletään sienien poimiminen ilman lupaa.

Tällä rannikkoalueella kulkee valtavasti pyöräilyteitä ristiin rastin. Varmaankin kesäaikaan alue on varsin suosittua lomailualuetta.

Reilut 30 kilometriä poljettuamme autiota asfalttitietä siirryimme kulkemaan pyörätielle, joka puikkelehti männikön seassa.

Kauniisti kukkivat keltaiset pensaat, joissa varsin piikikkäät varret, levittäytyivät valtoimenaan ympäristössä. Ovat jotain kaktuksen sukulaiskasveja.

Tien vierellä valtava määrä toinen toistaan isompia kauniita käpyjä. Tekisi niitä mieli ottaa matkaan, mutta painavat melkoisesti.

Västäräkit keikkuvat tiellä  edessämme, Kehoitin niitä lentämään Suomeen kevättä viemään mennessään.

Muutama kilometri vielä ja saavuimme perille Hotelli L’Ecume des Joursiin.

Päivä oli jälleen aurinkoinen mukava ajelupäivä.

26.3.2019 Lacanau-Ocean

Aurinkoinen mutta tuulinen aamu. Lähdimme matkaan kiertämällä Arcachonin lahden. Pieniä kylätaajamia lahden pohjukassa. Liikenne oli melko vilkasta.

Jouduimme polkemaan tien reunassa, kun varsinaista pyörätietä ei alkuun ollut.

Kohta käännyimmekin lahden pohjukkaan pyörätielle. Pitkospuita pitkin ajelimme halki suistoalueen, jossa suuri valkoisten  vesilintujen parvi uiskenteli.

Takaisin maantielle, onneksi sen reunassa kulki pyörätie.

Kolea vastatuuli vilutti ja lisäsin kuoritakin ylleni.

Aurinkokin oli jo noussut korkeammalle, mutta ei kovinkaan paljon lämmittänyt.

Ajelimme pitkät tovit pyörätietä pitkin männikkömetsien halki. 

Merimaisemaa emme tänään saaneet ihailla, kun tie kulki lähinnä metsässä. 

Yht’äkkiä keskellä männikön oli tien kummallakin puolen isot hernepellot. Oraat muutaman sentin mittaiset ja maistuvat ihan herneelle.

Hotelli Vitalparc on muutaman kilometrin päässä merenrannalta. Eräänlainen ”kylpyläkorpihotelli”, jossa saa erilaisia hoitoja, joita emme nyt kuitenkaan ottaneet.

25.3.2019 Arcachon

Mimizanin hotel du Lac jäi taaksemme, kun lähdimme aurinkoiseen mutta viileään aamuun polkemaan. Lähtiessämme Hotellin emäntää kiittelimme ystävällisyydestä. Hän ajelutti eilen illalla meidät syömään auringonlasku ravintolaan ja vieläpä tuli hakemaan, kun olimme nauttineet hyvän illallisen.

Reittimme kulki halki mäntymetsien. Täällä ei oikeastaan  muita puita kasvakkaan kuin mäntyä. Monia uusia mäntytaimikoita on istutettu kaadettujen puiden tilalle. Siellä täällä näkee valtavia puupinoja, jotka odottavat kuljetusta jatkojalostukseen.

Tänään ajelimme kymmeniä kilometrejä pyörätietä pitkin milloin metsässä milloin tien vieressä.

La Lagunessa piipahdimme katsomassa meren kuohuja. Meren aallot löivät pauhinalla rantahietikkoon. Muutamia kävelijöitä rannalla. Sen verran viileä oli tuuli, ettei auringonpalvojia näkynyt.

Lähestyttäessä Arcachonin merenrantakaupunkia poljimme kovaa vastatuulta vastaan aivan rannan tuntumassa kulkeva pyörätietä.

Purjelaitalijat liitelivät kovaa vauhtia rantavedessä. Kauempana merellä pikkuiset kalastajaveneet palalivat  saaliinpyynnistä kohti Arcachonin lahden satamaa.

Rantabulevardilta poikkesimme pienille kaduille ja Komootin opastuksella saavuimme hotellille.

Arc hotel Sur Mer sijaitsee aivan rannan tuntumassa. Kirjauduimme hotelliin ja lähdimme etsimään ravintolaa, josta saisi ruokaa syödäkseen.

24.3.2019 Mimizan

Emäntämme Marlyn oli loihtinut meille maistuvan aamiaisen, jonka turvin oli hyvä lähteä sunnuntaiaamun pyöräilyyn.

Pienen asfalttie osuuden jälkeen siirryimme polkemaan pitkin pyörätietä halki  männikkömetsien.

Kaunis aurinkoinen sunnuntai oli saanut lukuisia pyöräilijöitä liikkeelle.

Atlannin pauhut kuuluivat metsän takaa. Mustarastaat sekä muut laululinnut sirkuttelivat sulosointujaan kulkijoiden korviin. Keltaiset perhosetkin tuntuivat olevan onnessaan auringon lämmöstä.

Rannikkoalueella männikön kätköissä on lukuisia loma-asuntoalueita, jotka vielä uinuvat odotellen tulevaa sesonkia.

Pysähdyimme ihastelemaan laajoja hiekkarantoja, joilla jo muutamat auringonpalvojat olivat nauttimassa lekotellen  hienohiekkaisella rannalla.

Ilmassa on paljon mäntyjen siitepölyä, joka on kuorruttanut laukkumme ja pyörän keltaiseksi.

Hyvissä ajoin saavuimme Mimizaniin hotelli du Laciin, joka sijaitsee Lac d’Aureilhanin järven rannalla.

23.3.2019 Soorts

Lauantaiaamuun  herättiin jännityksen vallassa. Olivatko pyörät tallella. Jätimme ne hotellin ala-aulaan, kun muutakaan paikkaa ei ollut.
Tallessahan ne olivat, valmiina lähtemään uuteen päivään.

Taivas oli pilvetön. Yö oli ollut viileä ja ilma näin aamusella kolea, joten kaikki lämpimät vaatteet olivat  tarpeen.

Pieni nousu suoraan hotellilta. Sitten sukellettiinkin tunneliin. Tie kiemurteli läpi asuntoalueiden. Pieniä mäkiä ylös alas. Ja sitten tulikin sellainen iso mäki, joka jälleen kerran otti voimille. Puolivälissä piti jo varusteita vähentää. Jälleen kerran Veli-Pekka joutui yhden etapin polkemaan puolestani. En vain jaksanut.

Ylhäältä oli upeat maisemat alas laaksoon.

Pikkuhiljaa poljimme kohti Irunia ja siitä sitten Hendayhin ja olimmekin Ranskan puolella.

Espanja ja vuoret jäivät taaksemme poljettuamme 1271 kilometriä.

Hendaysta matka jatkui Sain-Jean-de-Luzin ja Biarritzin hiekkarantojen kautta Bayonnen kaupungin laitamaitse Hossegorin Soorts-nimiseen kylään.

Aux Sources d’Hossegor on pieni BB-majatalo. Emäntämme Marlyn jo odottelikin meitä tulevaksi.

 Aurinkoisen  90 kilometrin ajopäivän jälkeen oli ihana mennä suihkuun.