El Asebo- Cacabelos 32 km

Tänään olikin luvassa kaunis aurinkoinen päivä. Lähtiessämme hotellista aamulla pilvet roikkuivat alhaalla laakson yllä. Matka jatkui eilen alkaneella laskeutumisella alaspäin vuoren rinnettä. Jalat joutuivat siis tänäänkin kovalle koetukselle.

Aamu oli hivenen kolea. Ilma oli sumuinen. Vain muutamia caminoita oli menossa.

Kaikkialla kasvoi kauniisti kukkivia valkoisia pensaita. Nimeä en tiedä, mutta kaikkialla niitä kasvoi.  Laventelit  antoivat oman tuoksunsa sumuisen aamuun.

Tie oli kivinen ja hivenen liukas eilisen sateen jäljiltä.

Ohitimme aamu-unisen pienen idyllisen kylän.

Matka jatkui edelleen laskeutumisella alaspäin 1200 metristä  aina 550 metriin. Maisemat  olivat kauniita.

Alhaalla kylässä söimme kunnon aamiaisen, paistetut munat  pekonilla sekä pavuilla höystettynä.


Aurinko lämmitti jo meitä ja vaatteita piti vähentää. Aurinkorasvaa käsivarsiin.

Maisemat muuttuivat vähitellen. Viiniviljelyksiä, tosin paljon pienempiä kuin aikaisemmin. Täällä oli jo viinipensaat lähteneet kasvuun.

Ohitimme Ponferradan kaupungin.

Camponarayan kaupungissa kävimme paikallisen viininvalmistajan pullottamossa maistelemassa punaviiniä  yhdet lasilliset.

Vielä olisi matkaa n. 5 kilometriä.  Matka kuitenkin taittui nopeasti.

Kymmenen tunnin taivalluksen jälkeen saavuimme Cacabelokseen. Hotelli Moncloa San Lorez on viehättävä vanha hotelli aivan kaupungin alussa.

Illalliseksi söimme paikallista taimenta.

Vaikka matka oli pitkä ja ehkä rasituskin tuntuu väsymyksenä niin päivän aikana nähdyt kauniit maisemat haihduttavat väsymyksen pois.

Santa Catalina de Somoza-el Asebo 30,14 km

Normaalilla espanjalaisella aamiaisella lähdettiin taas tähän uuteen päivään.
Kuljimme kohta kukkimaan puhkeavien laventelin reunustamaa tietä. Maisemat olivat huikeita.
Ilma oli puoliaurinkoinen. Mustia pilviä oli  kyllä edessämme uhkaavasti.

Tunnin verran kuljettuamme piti vaatteita vähentää. Nautittiin banaanit ja tankattiin vettä.

Matka jatkui nousujohteisesti. Maisemat olivat silmiähiveleviä.

Taivas harmaantui ja pilvet peittivät auringon. Tuuli voimistui ja alkoi pikkuhiljaa sadella.

Saavuimme kylään jossa baarissa nautimme kahvit ja ne tortillat. Matka jatkui ja laulu soi.

Saavuimme rautaristille 1530 metrin korkeuteen.


Sade voimistui ja laitoimme sadehousut yllemme.  Taival lähti laskeutumaan ohi Manjarin rauniokylän.

Vaikka sää on sateinen niin maisemien kauneus voittaa sen. Kamera ei niitä pysty täysin tallentamaan, mutta mieleen ne varmaan painuvat.

Loppumatka olikin kivikkoista polkua kohti El Aseboa.

Saavuimme Albergue La Casa Del Peregrinoon, joka on uusi hotelli täällä El Asebossa.

Nautimme hyvän illallisen ja nyt uni jo maittaakin.

Hospital Puente de Orbiga-Santa Catalina de Somoza 28,5 km

Tänään söimme kunnon aamiaisen, munien ja pekonin  kera hyvää patonkia ja vihreää teetä. Maistu hyvältä ja oli hyvä startti päivälle.

Kuljimme läpi kaupungin ja saavuimme reitille, jossa jo muutama camino näytti kulkevan. 

Täällä ei enää ollutkaan laajoja viljapeltoja. Pieniä viiniviljelyksiä sekä purjosipuli ja perunapeltoja.

Saavuimme kylään ja nautimme kylän baarissa kahvit ja perunatortillat. Kohta baari täyttyikin kyläläläisitä, jotka tulivat sunnuntain kirkkokahveille ja caminoiden oli aika poistua jatkamaan matkaa. 

Ohitimme suurehkon karjatilan. EU-merkityt lehmät ihmettelivät ohikulkijoita.

Yöllinen sade oli muuttanut  tien pinnan löllyväksi mudaksi. Alueelle oli tehty paljon uusia peltotietä ja tosi leveitä olivatkin. Olikohan hankkeeseen saatu EU-rahaa niin me ainakin pohdittiin.

Tie jatkui nousujohteisesti ja yht'äkkiä mäen päällä näimme vihreän kojun, jota ehdimmekin jo odottaa. Muistimme edelliseltä reissulta tämän paikan. Mies joka kojussaan tarjoaa caminoille hedelmiä, teetä ja muita virvokkeita. Maksu on vapaaehtoinen.

Matka jatkui ja saavuimme Astorgaan, suurehkoon kaupunkiin. Siellä herkuttelimme spagettibolognesella  ja lasagnella. Maistui hyvin vaikkei nyt niin maukasta ollutkaan.

Kymmenen kilometrin vaelluksen jälkeen saavuimme Santa Catalina de Somozaan. Pieni kylä jossa muutama majapaikka. Yövymme  Hospederia San Blasissa. Olimme etukäteen varanneet huoneen joka sattui olemaan sama huone kuin viime kerralla.

Päivä oli suht lämmin eikä loppupuolella alkanut navakka tulikaan haitannut menoa.

Trobajo del Camino-Hospital Puente de Orbiga 30,2 km

Kello pirahti seitsemän ja caminot pomppasivat ylös sängystä.  Jalkojen teippaus ja rinkkojen pakkaus. Alas baariin aamupalalle.

Teetä ja paahdettua patonkia neljä pientä palaa, marmeladi ja voinappi. Ja tosi törkeän hintasta, yhteensä yhdeksän euroa, kun vertaa sitä eilenillalla kaupasta ostamaamme:
Iso patonki, nakkeja ( 12 kpl pakkaus), juustoa (15 siivun pakkaus), chorizoa (150 gr viipaleina) ja 1,5 litran pullo spritea (luultiin vedeksi) yhteensä 3,80 euroa (ei kyllä syöty kaikkia).  Voi siis sanoa, että aamiainen oli ryöstöhintainen.

Sillä  tankkauksella kuitenkin lähdettiin eteenpäin.

Aamun sadekaan ei haitannut, kun oli kunnon sadevaatteet päällä.

Kuljimme teollisuusalueen halki kantatie 120 vieressä. Lukuisia teollisuushalleja tyhjillään Ohitettiin suuret valtatiet, joiden välissä reitti puikkelehti.

Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat valtaviin  maissipeltoihin, joita oli tien kummallakin puolella.

Ohitimme kylän toisensa jälkeen. Kaikissa kirkon kellotorneissa oli haikaranpesiiä. Eräässä kylässä oli mustien korppien  pesimäpuualue. Kymmenittäin pesiä. Kovaääninen kraakunta saatteli meidät kylän ohitse.

Näimme tänään myös Kulkijan, joka veti perässään eräänlaista vaunua, johon matkatavarat oli pakattu. Meneehän se matka noinkin.

Kuljimme koko loppumatkan kantatie 120 pitkin. Vastatuuli oli kova ja sadekin alkoi uudestaan. Noin parinkymmenen Ferrarin letka ohitti meidät, joukossa muutama Porsche ja Lamborghini. Ja ei aikaakaan kun muutama poliisiauto tuli perässä siniset vilkkuvalot päällä.

Vihdoinkin saavuttiin Hospital Puente de Orbigaan. Majoittauduttiin maantievarren hotelliin Paso el Honrosoon.

Alakerran cafeteriassa saikin täällä ruokaa heti. Varsinainen ravintola avataan vasta kello 21, mutta nälkäiset caminot eivät jaksaneet odottaa vaan söivät baarissa kunnon rekkamiehen annoksen.

Mansilla Mayor-Tropajo del Camino (Leon) 24,5 km

Aamiainen Gasthaus Joacossa oli tyypillinen espanjalainen, paahtoleipää ja marmeladia. Evääksi saimme mukaamme talon emännän leipomaa sokerikakkua

Talon isäntä lähti opastamaan meitä reitille. Olemmehan jonkin verran sivussa varsinaiselta caminoreitiltä. Pitkin peltotietä saavuttiin sitten varsinaiselle reitille, jota jo muutama camino kulkikin.

Ilma oli kohtalaisen tuuleton ja taivas harmaa. Tänään ei olisi aurinkoa tiedossa. Sadepisaroita saimme osaksemme silloin tällöin.

Reitti kulki aivan valtatien reunaa. Aamuliikenne oli vilkasta. Varmaankin töihinmenijöitäkin oli liikenteessä.

 Pellot olivat vaihtuneet lähiöiksi. Lähiö toisensa jälkeen ohitettiin. Pikkuhiljaa saavuttiin Leonin kaupunkiin.

León on kaupunki Luoteis-Espanjassa, Kastilia ja Leónin itsehallintoalueessa Leónin maakunnassa. Kaupungissa on 134 012 asukasta, neljännes maakunnan väestöstä ja se on siten maakunnan suurin kaupunki.

Kuljimme kaupungin läpi vajaassa tunnissa. Ihmisiä oli paljon ja liikenne vilkasta.

Veikkauskioskista ostimme kaksi euro jackpotin kuponkia. Täällä rivi maksaa kaksi euroa. Saa nähdä miten menetellään kun voitto osuu kohdalle. Rinkka täyttyy euroista. Mitenköhän  sen mahtaa jaksaa kantaa.

Eräästä kaupasta löysin myös jalkapallokeräilykortteja, joita olin pojille luvannut tuoda.

Tropajo del Camino sijaitsee 4 kilometrin päässä Leonista. Hotelli Alfageme löytyi parin kyselyn jälkeen.

Tänään olikin leppoisa reilun kuuden tunnin perjantaipäivän kävely. Jaloille tekeekin hyvää saada levätä.

El Burgo Ranero-Mansilla Mayor 23 ,5 km

Ihanan herkullisen tuoreen croissantin ja vihreän teen antamin voimin lähdimme seuraavalle etapille. Edessämme on reilun 332 kilometrin matka päätepisteeseen Santiagoon. Ollaan siis urakoitu jo 488 kilometriä.

Mutta ensin Tämän päivän päätepisteeseen Mansilla Mayoriin.

Ensimmäiset 13 kilometriä tultiinkin sitten suoraa ja suoraa ja aina vaan suoraa tietä. Ei sitten mutkia ollut matkassa. Saavuttiin ensimmäiseen kylään ja juotiin kahvit ja syötiin tortillaa.

Matka jatkui.

Ohitimme pienlentokentän ja elementtitehtaan. Läheisellä rautatiellä junat kiisivät kovaa vauhtia.

Jossain kaukaisuudessa siintää Kantabrian  lumihuippuiset vuoret. Vuoristo kulkee 480 kilometrin pituudeltaan Pyreneiltä Galiciaan. Korkein huippu Torre de Cerredo kohoaa 2600 metriin.

Saavuimme Mansilla de Las Mulasiin. Ostimme kaupasta jäätelöt ja pysähdyimme niitä syömään kylän aukiolle, jossa paikalliset kylänmiehet istuskelivat ja muutamat caminot tuulettivat kuumentuneita varpaitaan.


Vielä kolmisen kilometriä pientä kylätietä ja tultiin Mansilla Mayoriin. Muutaman talon ja yhden baariin kylään.

Guesthouse Joacoon sijaitsee 200 vuotta vanhassa talossa. Siisti pieni hotelli. Olemme täällä ainoat vieraat.

Isäntäpariskunta valmisti meille maukkaan kala-aterian.

Nyt on vatsa täynnä ja hyvä mennä sen viereen nukkumaan.

Moratinos-El Burgo Ranero 29 km

Moratinoksesta lähdimme  kulkemaan peltotietä pitkin kohti seuraavaa etappiamme. Näimme kaukaisuudessa uhkaavat tummanpuhuvat pilvet. Tänään saisimme ehkä sadetta niskaamme.

Maisemat olivat edellispäivän kaltaiset. Ympärillämme viljapeltoja ja muutamia viiniviljelyksiä. Kaunista espanjalaista maalaismaisemaa. Välillä aurinkokin kurkisti pilven raosta ja lämmitti mukavasti.

Kymmenen kilometriä taivallettuamme saavuimme Sahaguniin. Nautimme kaupungin baarissa kahvit ja bocadilloksen.

Matka jatkui. Mustat pilvet taivaalla lisääntyivät ja jossain kauempana jylisi ukkonen.
Vettä alkoi ripsahdellut tiuhaan tahtiin. Rinkasta kaivettiin sadehousut. Ei kun eteenpäin.

Sadetta ei onneksi kestänyt kovin kauan aikaa ja aurinkokin taas näyttäytyi. Sadehousut riisuttiin ja nautittiin banaania ja appelsiinia.

Kuljimmekin tänään pitkän matkan pitkin asfalttitietä. Siinä oli hivenen helpompi astella kuin kivisellä hiekkatiellä.

El Burgo Raneroon saavuttiin vajaan kahdeksan tunnin tarpomisen jälkeen. Hostal el Burgo Ranero on pieni majatalo. Olimme tammikuussa puhelimitse varanneet tänne huoneen. Olimme hieman epävarmoja oliko tammikuinen puhelinsoitto ymmärretty. Täällä kun ei englantia puhuta ja meidän espanjankielentaito oli Google kääntäjän varassa. Mutta kyllä varaus oli täällä ylhäällä ja meille varattuna pienen pieni huone.
Tuntui  ruhtinaallisella kellahtaa selälleen sänkyyn. Tosin rinkan ehdin riisua ensin.

Ja nyt tietenkin täällä alakerran baarissa odotellaan sitä illallista.

Carrion de los Condes Monasterio San Zoilo-Moratinos 31 km

Luostarissa herättiin hyvin nukutun yön jälkeen virkeinä uuteen päivään. Rinkat pakattiin ja jalat teipattiin uuteen koitokseen. Olihan tänään edessä pitkä taival Moratinokseen.

Aamuaurinko helli kulkijoita lämmöllään. Ensimmäinen vaatteiden vähennys piti tehdä jo puolen tunnin taivalluksen jälkeen.

Edessämme oli 17 kilometrin taival ja ympärillä kaunista espanjalaista maisemaa.
 Tie oli helppokulkuista hiekkatietä. Välillä pysähdyttiin tankkaamaan vettä ja banaania, rusinoita ja taateleita.

Yht'äkkiä Aivan edestämme pyrähti käkipariskunta kukkuen mennessään. Harmikseni en ehtinyt kuvaa napata.

17 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme pieneen kylään, jonka baarissa nautittiin kahvit ja perunapiirakat. Hyvää oli ja antoi pontta taivaltamiselle.

13 kilometriä taivallettiin auringon paahteessa eteenpäin.

Väsyneinä saavuimme Moratinokseen. Pienen pieni kylä baareineen ja albergueineen.
Majoittauduimme Hostal Moratinokseen. Saimme saman huoneen kuin viime kerralla. Pitäjä on vain vaihtunut.

Päivä on ollut tosi mukava vaikka taival olikin hivenen rasittava.

Fromista-Carrion de las Condes 21,6 km

Kepeän aamiaisen, paahtoleipää marmeladin kera ja kahvia, voimin valmistauduimme maanantai aamun vaellukselle. Hostalin emäntä toivotteli hyvää matkaa ja tahtoi ottaa meistä kuvan hostellin edustalla.

Reitti kulki läpi kaupungin ja tietenkin kirkon kautta.

Ylitimme valtavan moottoritien ja siirryimme hiljaisemman pikitien varteen.

Tänään näytti olevan enemmän caminoita liikkeellä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli tuuleton.

Koitti taas hetki, jolloin vaatteita piti vähentää. 

Ensimmäisessä kylässä nautittiin kahvit ja sämpylät.

Taival kulki koko matkan pikitien vierellä. Maisemat olivat kauniita. Vihreät pellot ja sininen taivas.

Oikealla siinsi jossain kaukaisuudessa lumihuippuisten vuorien jono. Pääskyset kirskuivat lennellessään peltojen yllä. Haukat leijailivat taivaalla saalista etsien.

Ihana hiljainen rauhallisuus, jonka silloin tällöin keskeytti harvakseen ohi ajavien autojen moottorin hurina.

Viimeisessä kylässä ostettiin kaupasta baskut ja omenat, joita  pysähdyttiin syömään kadunvieruspenkille. Juuri kun valmistauduimme jatkamaan matkaa "Kontiolahden kottaraiset" pyrähtivät paikalle. Vaihdettiin muutama sana ja jatkettiin matkaa.

Viimeiset kuusi kilometriä oli loivaa nousua jonka jälkeen eteemme avautui Carrion de las Condesin kaupungin siluetti kaukaisuudessa. Vielä oli siis matkaa.

Läpi kaupungin Carrion -joen ylitys yhdeksän kaaren sillan yli ja olimme Monasterio San Zoilossa.

Vuodelta 984 peräisin olevaan vanhaan luostariin kunnostetussa hotellissa.

Suihkuun ja illallista odottelemaan.