torstai 24. syyskuuta 2015

Santa Barbara

Santa Monicasta suuntasimme kohti Santa Barbaraa. Ajelimme meren rantaa myötäilevää  tietä pitkin. Aurinko paahtoi taas täydellä terällä. Onneksi auton cooleri viilensi. Kauniita maisemia.

Pysähdyimme aamupalalle Malibussa paikallisessa liikekeskuksessa. Malibun rannat jäivät taaksemme.Matka jatkui.

Santa Barbaran hotelli löytyi helposti.

Santa Barbara on idyllinen pikkukaupunki lukuisine ravintoloineen ja kauppoineen. Kaupunki on osittain tuhoutunut maanjäristyksessä 1925. kaupungin rakennukset ovat espanjalaistyylisiä.

Vierailimme kaupungin oikeustalolla joka oli toiminnassa  125 vuotta vuodesta 1823 lähtien.
Katolla olevalta näköalatasanteelta oli hulppeat näkymät ympäristöön.

Tiistaisin osa pääkatua suljetaan ja paikalliset viljelijät pystyttävät myyntikojunsa. Tarjolla oli erilaisia vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja kukkia.

Kävelimme tietenkin Santa Barbara Pierillä (laituri).

USAN  laivasto oli rantautunut maihin ja laivaston pojat ja tytöt täyttivät kaupungin katuja hohtavan valkoisine uniformuineen.

Kaksi päivää kului kun siivillä.

SANTA Barbaran ylpeys. Oikeustalo


Pasific Train saapui asemalle




Santa Barbara Pier


Laivasto saapuu iltalomille



tiistai 22. syyskuuta 2015

18.9.2015 Route 66 päätös Santa Monica

Las Vegas jätettiin lauantaina taaksemme. Ajelimme Las Vegas Boulevardia kohti etelää. Sinne jäi turha melu ja neonvalojen räikeät mainokset sekä tupakansavuiset casinot. .Kaksi päivää oli täysin riittävä tutustuminen, vaikka paljon jäi ehkä näkemättä, mutta näimme riittävästi.

Matkasimme halki Mojaven autiomaan. Pysähdyimme aavekaupunkiin, jossa oli muutamia parhaat päivänsä nähneitä taloröttelöitä sekä  vuodelta 1913  peräisin oleva vanha saluuna.

Pikkuhiljaa lähestyimme Los Angelesia. LA koostuu useammasta pienestä kaupungista. Olimme varanneet hotellin Santa Monicasta, joka on reitin virallinen päätekohta.
Matka hotellille tuntui kestävän ikuisuuden. Navigaattori ohjaili ajamista. Rampilta ylös ja toiselta alas. Valtavasti autoja, 12 kaistaiset tiet. Kaistan vaihtajat  eivät turhaan vilkkua käytä, vaan puikkelehtivat jonossa kaistalta toiselle.
Turvallisesti Veli-Pekka kruisaili ja hotellillekin saavuttiin ennen iltahämärää.

4000 kilometrin ajo kruunattiin päivän päätteeksi hyvällä illallisella ja pullollisella californialaista viiniä.

Aavekaupungin saluuna ja harrikat

Mojaven autiomaa

Santa Monica


Santa Monica Pier





perjantai 18. syyskuuta 2015

17.9.-18.9.2015 Kingman-Las Vegas

Kingman jätettiin muistoihin perjantai-aamuna ja suunta otettiin kohti syntien kaupunki Las Vegasia.

Matkan varrella pysähdyimme Seligman -nimiseen pieneen paikkaan, jossa Route 66 varrelle tien kummallekin puolen on monia tien historiasta kertovia kauppoja. seligmanin jälkeen alkoi pisin katkeamaton Route 66 osuus.

Kävimme ihastelemassa Hooverin patoa, joka on Yhdysvaltain kuuluisin pato ja saanut nimensä presidentti Herbert Hooverin mukaan.

Colorado-jokea patoavan padon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1931 ja kestivät viitisen vuotta. Pato on 221 metriä korkea ja 379 metriä leveä. Sen paksuus juuresta on 201 metriä ja harjalta 14 metriä. Betonia kului 3,4 miljoonaa kuutiometriä.

Las  Vegasiin saavuttiin iltapäivällä ja kirjauduttiin hotelliin. 

On tässä kaupungissa paljon ihmeteltävää. Las  Vegas Boulevard eli  Strip on katu, jonka varrella on toinen toistaan mielikuvituksellisemmat hotellikasinot.  Aamuvarhaisesta yömyöhään ja läpi yön koneet kilisevät väki istuu pelipöydissä sen suuren potin toivossa.

Stripin varrella kymmenet parittajat jakavat lätkyttelevät  kortteja, joissa on puhelinnumero, josta voi tilattua "hupia" hotellihuoneeseen.

Täällä näet palan Pariisia, New Yorkia, Venetsiaa, Roomaa. Mutta yksi täältä ainakin puuttuu, Joulupukinmaa.

Las Vegas on oikea  aikuisten Disneyland. 

seligman

Seligman









Las Vegas







tiistai 15. syyskuuta 2015

15.9.2015 Grand Canyon





Suuren seikkailun symboli, Grand Canyon eli Suuri kanjoni, sijaitsee lähes tiettömien erämaiden keskellä Yhdysvaltojen sydänmailla Arizonan luoteisosassa. 
Grand Canyon on yli 445 kilometrin pituinen ja leveyttä piisaa kuudesta kilometristä lähes 30 kilometriin. 
Matkailijoita alueella käy vuosittain viitisen miljoonaa.
Ajoimme autolla eteläreunan  (South Rim) lpuoleisesta portista. Sisäänpääsy maksoi 30 taalaa. Saimme alueen kartan ja jatkoimme matkaa. Tie kulkee alueella n. 40 kilometrin verran pohjoisreunalle (North Rim). 

Maisemat ovat huikaisevan kauniita. Mitkään kuvat eivät pysty sitä näkymää toistamaan, kun omin silmin katselet kanjonin reunalta luonnon muovaamia maisemia.

Ehdottomasti matkan parhaita elämyksiä.















maanantai 14. syyskuuta 2015

13.9.-14.9.2015 Holbrook-Williams


Albuquerquesta otettiin aamuvarhaisella suunta kohti Holbrookia. Liikenne oli suht hiljaista,olihan sunnuntaiaamu.
Matkalla pysähdyttiin  intiaanirompetta myyvissä liikkeissä. Tarjolla on jos jonkinlaista intiaanien tekemiä matkamuistoja. Myyjät olivat itsekin ihan intiaanien näköisiä. Olimmehan entisillä intiaanien asuinsijoilla ja metsästysmailla.

New Mexicon osavaltio vaihtui Arizonan osavaltioksi.

Matkan varrella oli Petrified Forest Park, jossa näimme vanhoja puufossiileita. Kiertelimme aluetta autolla ja pysähtelimme ihastelemaan luonnon kauneutta.
Saavuimme Holbrookin pieneen kaupunkiin, jonka palvelut ja motellit sekä ruokapaikat ovat yhden pääkadun varrella.

Maanantaiaamuna jätimme Holbrookin taaksemme auringon paistaessa täysin kirkkaalta taivaalta. Hotellissa oli tähänasti reissun paras aamiainen. Normaalien munakokkelin sekä pekonin lisäksi pöydässä oli  tuoreita Mansikoita, vadelmia, karhunvatukoita sekä pensasmustikoita,Ananasta,meloonia, greippiä ja banaaneja. Hotelli oli muutoinkin tosi siisti ja viihtyisä.

Lähdimme ajelemaan kohti Williamsia, joka olisi seuraava yöpymispaikkamme.

Rekkoja kulkee näillä teillä tuhansia. Pitkiä junia, joissa on satoja tavarakontteja. Tavara kulkee idästä länteen  ja pohjoisesta etelään.

Kävimme ihmettelemässä 50.000 vuotta sitten Arizonan erämaahan pudonneen meteoriitin kraateria.

Flagstaffin jälkeen laajat arot jäivät taakse ja maisemat olivat kumpuilevia ja vuoristoisia. Alueella kasvaa myös tiheää mäntymetsää.

Iltapäivällä majoittauduttiin pieneen Williamsin kaupunkiin, josta huomenna lähdemme seikkailemaan kohti Grand Canyonin kansallispuistoa.

Intiaanin näköinen pyöräilijä


Petrified Forest Park












Puufossiileita





Apollo kapseli

meteorit kraateri


Buick

Lännen mies


Williams


Upea kaara