Päivä 27. Hotel Scala-Santiago de Compostela

 Voi sitä väen paljoutta, mikä vallitsi aamiasbuffetissa tänä aamuna. Olemme tähänasti onnistuneet olemaan ensimmäisiä, kun buffetin ovet avataan. Milloin seitsemältä milloin kahdeksalta, hotellista riippuen. 

Tänään menimme vähän vaille seitsemän alas ja siellä jo väki kirmaili buffettipöytien äärellä.

Aamiaisruljanssista päästyämme lähdimme monen muun kulkijan tavoin aamuhärissä taipaleelle.

Rivakasti etenemme pienten talojen välissä kiemurtelevaa caminotietä eteenpäin.

Aamu olikin verraten kolea ja koillistuuli tuntui viileältä.

Koleuden tuntu  ja tieto, että kohti viimeistä etappia ollaan menossa, pani vauhtia töppösiin.

Ja olihan niitä mäkiä tänäkin päivänä. Pitkiä ja uuvuttavia.

Päivän edetessä aurinkokin alkoi kuumottaa ja hiki nousi pintaan.

Pari kertaa ylitettiin Santiago-Vigo junarata. Ison autopaanan ali kuljettiin. 

15 kilometriä meni vauhdissa. Sitten oli pakko istahtaa pitkän asfalttien ylämäen jälkeen. Appelsiinia ja omenaa oli eväänä.

Matka jatkui ja tuntui tavattoman pitkältä. 23 kilometriä tuli matkaa Piligrim toimistolle. 

Aikamme jonotettuamme vuoroamme  Saimme virallisen todistuksen 675 kilometrin kävelystä Lissabonista Santiagoon.

Päivä 26. Caldas de Reis-Padron(HotelScala)

 Aamuhämärässä lähdettiin tänä aamuna liikkeelle. Muutama muukin aikainen menijä menossa samaan suuntaan.

Aamu tuntui koleahkolta,vaikka mittari näytti jo 17 astetta. Päivästä olisi kuitenkin tulossa lämmin kävelypäivä.

Alkumatkasta pientä asfalttitietä, mikä vaihtui hiekkatieksi ja sukelsi metsän siimekseen. 

Pitkiä nousuja ja vielä pidempiä laskuja. Jarrua sai pitää päällä, ettei vauhti kiihdy  liikaa.

Metsätiellä puut kaartuvat yllemme suojaten auringonpaahteelta.

Reilut viisi kilometriä olikin melkoista vuoristorataa.

Metsästä tultiin ensimmäiseen pieneen kylään, jossa syötiin tortillat ja maitokahvit.

Kauaa ei voi lepuutella, koska jos liikaa löysäilee, lähteminen tuntuu hankalammalta.

Kuljimme pienten viininviljelysalueiden läpi. Alueella on myös viinitehtaita ja ilmassa leijaili punaviinin aromeita.

Paljon täällä myös kasvatetaan lehtikaalia, joiden varret kohoavat tanakasti maasta kohti korkeuksia. 

Pikku  kylien kautta kuljimme kohti hotelli Scalaa. Iso hotelli parisen kilometriä Padronia lähempänä määränpäätämme, jonka saavutamme huomenna. Mutta siitä sitten huomenna.

Päivä 25.Pontevedra-Caldas de Reis

 Paljon oli tänäkin aamuna reitille lähtijöitä. Majapaikkamme  ala-aula täynnä matkalaukkuja odottamassa kuljetusta seuraavaan hotelliin.

Matkan alkuun ylitettiin Lerez-joki, joka halkoo Pontevedran läpi.

Asfalttitien varteen oli valettu betonitie kulkijoita varten. Vuonna 2016, jolloin kuljimme saman reitin, sitä ei muistimme mukaan ollut. 

Ohittelimme pieniä viininviljelyssä alueita, joilla parhaillaan korjataan satoa. Käsin leikellään köynnöksistä tertut vasuihin, jotka lastataan traktorin peräkärryyn.

Minttua kasvoi tienvarsilla villinä. Muutamilla pelloilla maissit kypsyivät auringon lämmössä.

Todella paljon on täällä nyt kävelijöitä. Matkan varren baarit täynnä caminoita ja kaikilla sama päämäärä, Santiago de Compostela. On kyllä aikaisemmilla reissuilla ollut mukavampi kävellä, kun kulkijoita on ollut vähemmän. Tämä ajankohta on ilmeisen suosittu.

22 kilometriä auringon lämmössä tekee tehtävänsä ja hivenen uupuneita tulimme Caldas de Reisin majapaikkaamme.

Edellisen kerran samalla matkalla satoi reippaasti ja kuvia ei tullut otettua, joten nyt sekin asia korjaantui.

Päivä 24. Castanes-Pontevedra

 Caminoita oli tiellä, kuin vilkkilässä kissoja suunnatessamme  aamuhämärissä kohti seuraavaa määränpäätä.

Tiedossa oli, että päivästä tulisi lämmin.

Sen tähden  niin muut, kuin mekin,  yritämme lähteä mahdollisimman aikaisin liikkeelle, ennen polttavan auringon kuumia säteitä.

Reitti lähtikin reippaalla nousulla pitkin asfalttitietä. Kylän käheä ääniset kukot antoivat kieunnallaan tahtia askeliin.

Tie vaihtui asfalttitiestä mäntyjen ja eukalyptus puiden reunoittamaa hiekkatietä pitkin

Mukava oli astella pitkien neulasten kattamaa tietä.

Linnut säestivät laulullaan menoamme.

Kuutisen vuotta sitten kuljimme keväällä näillä samoilla teillä. Mutta yhtään tuttua paikkaa ei tullut mieleen ennen kuin Pontesampaio nimisen kylän sillalla.

Sillan jälkeen reitti kiemurteli vahojen rakennusten välissä ja taas ylämäkeen.

Matkalla kävelimme monien pienten kylien kautta Pontevedraan.

Tulipa muutama kuvakin napattua .

Päivä 23. Vigo-castanes

 Aamun vasta valjetessa,  lähdimme liikkeelle aamuhämärän Vigon kaupungin läpi, seuraavalle taipaleelle. 

Muutamia yön juhlijoita hoiperteli kaduilla. Huonoksi jäi yöunet, kun kadulta kaikonnut yöllisten juhlijoiden karjunnat kantautuivat huoneeseemme.

Reitiksi valitsimme lähellä rantaa kulkevan paikallistien. Emme siis kulkeneet virallista caminoreittiä, mikä kiemurteli hieman ylempänä kukkuloilla.

Aamun hämäryys väistyi auringon myötä.

Atlantti siinsi silmiimme kauniin levollisena.

 Lahden poukamassa oli lukuisia kalan kasvatusaltaita ja kalan käsittelytehtaita.

Lähestyessämme Redondelaa nautimme paikallisessa baarissa kahvit ja kokikset. Talon puolesta tuli sipsit ja kakut, mitkä oli tietysti hinnoiteltu juomiin. Koko lysti maksoi vaivaiset kolme euroa ja kuusikymmentäsenttiä päälle.

Viirkistyneinä jatkoimme matkaa. 

Muutamien mäkien  ja nousujen jälkeen saavuttiinkin Cesantesiin ja majoittauduttiin Hostel Jumboliin.

 Muutaman tunnin lekottelun jälkeen on luvassa meille illallista.

Muutama kuvakin tuli näpsittyä.

Päivä 22. Nigran-Vigo

 Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta. Luvassa olisi täysin aurinkoinen ja vähätuulinen päivä.

Kuljimme aivan Atlantin rantaa menevää tietä pitkin. Välillä poikettiin rannalle kävelemään.

Valkoinen autio hiekkaranta ja leuto Atlantti houkutti jäämään rantahietikolle makoilemaan.

Mutta ei, eteenpäin on mentävä. 

Rannantasosta nousimme jyrkkiä portaita pitkin takaisin tielle.

Vähitellen saavuimme Vigon esikaupunkialueelle Oiaan. Baarissa nautittiin Café con lechet. Tarjolle tuotiin myös puolikas groissant, mikä tietysti veloitettiin kahvin hinnassa. 

Tästä kahvitauosta piristyneinä jatkoimme matkaa.

Takaisin rantatielle. Muutamia auringonpalvojia oli jo leiriytynyt rannalle. 

Nudistirannalla, joka piikkilanka- aidalla oli eristetty ranta-alueesta, näkyi jo monia ilman rihmakiertämää käyskentelijöitä.

Näitä kauniita hiekkarantoja katsellessa silmä lepää caminollakin.

Rantamaisemat jäivät taakse, kun tiemme lähti nousemaan kohti Vigon kaupunkia. Viisi kilometriä olikin sitten loivaa ylämäkeä ja lopussa alamäkeä kohti tämänpäivän majapaikkaa hotelli Junqueiraa.

Hieno 20 kilometrin mittainen taival on hyvä päättää pullolliseen sopivan raikasta Alhambraa.

Päivä 21. Viladesuso-Praia de america

 Aamu  valkeni pilvisenä, mutta lämpimänä. Ilma oli melko tuuleton. 

Uuteen päivään lähdettiin hyvillä mielin ja eilisen päivän askelluksen rasitukset oli yö pyyhkinyt pois.

Rantaväylää kuljimme jonkin matkaa, kunnes reitti kääntyi hiekkatielle ja kohta taas takaisin asfaltille.

Atlantti vasemmalla puolen rantautui kohinalla, muodostaen vaahtokasoja rantakivikolle.

Kaukana merellä näkyi valkopurjeisia veneitä lipuvan eteenpäin. Kauempana  merellä rivi sotilasveneitä matkalla jonnekin.

Mukava tuuli siivitti menoamme.

Jonkinajan matkattuamme, polkumme kääntyi ylös kukkuloille. Mukavaa kivikkoista polkua pitkin kuljimme yhä ylemmäs. Tarkkaan piti katsoa mihin jalkansa laittoi, koska kivikko oli sateen jälkeen vielä kostea.

Ylhäältä lähdimme kulkemaan alas laaksoon ja sieltä rantaväylälle, jota pitkin kuljimme loppumatkan hotelli Miramariin.

Praya de Amerika on pieni rantapaikka.

Isohko hiekkarantaalue, jossa muutamia rannallaolijoita. Varsinainen turistiaika lienee ja takana.

19 kilometriä meni mukavasti ja reitti oli maisemiltaan kaunis.