29.9.2017 Pamplona

 Tänä aamuna saimmekin oikein ruhtinaallisen aamiaisen. Kinkut, kananmunat, juustot ja hedelmät ym. Hinta oli vain viisi euroa. Joissain paikoissa pelkkä patonki ja croissantti on maksanut tuplaten.

Hyvät oli siis eväät viimeiselle etapille.

Aamuhämärissä poistuimme hotellista ja suuntasimme kulkumme sillan yli taipaleelle.

Muutamia muitakin kulkijoita oli jo liikkeellä.

Tämähän on meille jo tuttu tie. Muistelimme, mitä seuraavan mutkan tai mäen jälkeen on odotettavissa.

Aurinko nousi pikkuhiljaa korkeammalle ja lämmitti jo mukavasti säteillään.

Kuljimme Arga-joen vartta. Joki virtasi äänekkäästi, vaikka vettä olikin vähänlaisesti.

Matka taittui reippaasti askellen.

Pikkuhiljaa saavuime Pamplonan esikaupunkialueelle.

Simpukkaopasteita seuraillen saavuimme 1200 luvulta peräisin olevalle Magdaleena sillalle. Sieltä vielä viimeinen mäki läpi kaupunginportin ja olimme Pamplonassa.

Haimme turistitoimistosta leimat passeihin ja se oli siinä. Tämän reissun päätös.

Reilut miljoona askelta tuli taas taivallettua. Kilometrejäkin kertyi n.860. Yhtään rakkoa ei tullut ja muutenkin kroppa kesti koko rasituksen hyvin.

Mukava oli lopettaa tähän..

27.9.2017 Zubiri

Syyskuinen keskiviikkoaamu valkeni kuulaana. Ilma oli kirpeän raikas, vain kahdeksan astetta.
Aamiaisella oli tarjolla paahtoleipää, kinkkua, meetvurstia sekä juustoa. Lisäksi vielä jogurtteja, hedelmiä, muroja sekä tietenkin tuoreita rapeita croisantteja.

Kyllä niillä eväillä jaksoi taivaltaa seuraavaan yöpaikkaan.

Hyvin oli meillä muistissa tuttu taival. Olemmehan jo kahteen kertaan tämän kävelleet. Vuodenaika vaan oli toinen. Huhtikuussa puut olivat lehdettömiä. Nyt syksy oli värittänyt maiseman kauniisiin ruskan sävyihin.

Paljon oli tänäkin aamuna menijöitä. Buen caminoa toivoteltiin puolin ja toisin.

Matka taittui ripeästi hiekkatietä pitkin. Pellon laidalla kuljettaessa aurinko lämmitti jo niin, että takit piti riisua rinkkaan.

Ensimmäiseen kylään saavuttiin ja otettiin baarista leimat.

Muutama kipakka mäki pani hengityksen koville.

Alto de Errossa oli myyntikoju, josta ostimme cocacolat ja söimme aamiaispöydästä mukaanottamamme hedelmät.

Jatkoimme matkaa läpi mäntymetsän. Panimme merkille, että täällä emme ole kuulleet linnunlaulua, kuten Ranskassa useana aamuna.

Usean puolalaisen pyöräilijän joukko ohitti meidät kivikkoisessa mäessä.

Saavuimme pikkuhiljaa Zubiriin. Majapaikkamme on 1600 -luvulta peräisin olevassa talossa.

Aurinkoisen lämpimän päivän matkan pituus oli vain n. 20 kilometriä.

26.9.2017 Pyreneiden vuoristo

Ei voisi parempaa säätä olla luvassa Pyreneiden ylitykselle, kuin tänään on ennustettu. Auringon paistetta pilvettömältä taivaalta.

Aamiaisen nautittuamme suuntasimme kulkumme kohti Espanjan maaperää. Jannen portti on suosittu lähtöpiste Camino Francesille kohti Santiagoa.

Niin oli tänäänkin menijöitä oli pilvin pimein.  Innokkaina  caminot lähtivät kovaa vauhtia taipaleelle suoraan ylämäkeen. Ja sitä ylämäkeä sitten riittikin. Pikkuhiljaa ohittelimme kulkijan kerrallaan. Liian nopea lähtö uuvuttaa jo heti alkumatkasta.

Kuten sääennusteet lupasivat, aurinko paistoi ja ilma oli suht' tuuleton.

Pilvet leijuivat laakson yllä. Isot kotkat lentelivät yllämme kaarrellen ja saalista väijyen.

Nousu jatkui yhä ylemmäs. Talot alhaalla laaksoissa näyttivät pieniltä laatikoilta.

Monisatapäiset lammaslaumat ruokailivat rinteillä. Kellot kalkattivat lampaiden kaulassa.

Muutamia pyöräcaminoita nousi mäkeä ylös, välillä pysähdellen. Jutustelimme kahden italialaisen pyöräilijän kanssa. Pojat olivat lähteneet matkaan Roomasta ja määränpää on Santiago.  On siinä polkemista.

Täällä toivotetaan ohikulkijoille ja ohitettaville Buen Camino ja luodaan myötätuntoisia katseita nousun kovuudesta.

21 kilometrin kohdalla olimme nousseet 160 metristä 1483 metriin.

Ylhäällä vuoren päällä oli tankkauspiste. Ostimme keitetyt munat ja banaanit, jotka nautimme cocacolaa kyytipoikana. Pieni tauko teki hyvää ja energiaakin oli jo tarpeen saada.

Saavutimme Ranskan ja Espanjan välisen rajan, jota pitkin kulki piikkilanka-aita.

Pikkuhiljaa aloimme laskeutumaan. Kuljimme saarnipuiden muodostamassa metsikössä. Syksy on tullut ja tietä peittivät puista pudonneet kuivuneet lehdet.

Kulku alas oli jyrkkä ja kivikkoinen.

Roncesvallesin taajamassa nautimme oluet. Matkaa oli enää kolmisen kilometriä Burguetiin, jossa majapaikkamme on.

Loppumatkan kuljimmekin tietä pitkin. Hotelli löytyikin helposti ja heti ensimmäiseksi kysyttiin passeja. Ranskan puolella emme kertaakaan joutuneen esittämään passejamme hotellissa.

Matkaa kertyi 28,4 kilometriä. Ylitys ei ollutkaan niin rankka, kun olimme ennakkoon luulleet.
Nyt sitten odottelemme illallista jota on luvassa kello kahdeksan.

25.9.2017 saint-jean-pied-de-port /jannen portti

Kohti Ranskan puolen viimeistä etappia lähdimme kulkemaan aamulla varhain, ennen auringon nousua. Aamupala Saint Palaisin hotellissa oli kattava. Oli juustoa ja kinkkua. Muutaman hedelmänkin saatoimme ottaa matkaevääksi.

Ensimmäisen kilometrin jälkeen saimme hieman tuntumaa huomiselle Pyreneitten ylitykselle. Nousimme melko jyrkkää rinnettä 260 metriin. Siellä tie kulki tammilehtimetsän kautta läpi lehmilaitumien.

Näkymät ylhäältä olivat kauniit alas laaksoihin.

Ilma oli harmaa, mutta lämmin. Sadepilvet näyttivät olevan kaukana edessäpäin.

Muita kulkijoita emme nähneet. Saint Palaisista kuljimme gr 615 reittiä, kunnes se kohtasi    varsinaisen reittimme gr 65:n.

Laskeuduimme alas laaksoon  ja sieltä taas ylös pitkin kivikkoista rinnettä 290 metriin.    

Kaukana siinsivät korkeat vuorten huiput.

Pyreneitten vuorijono on 485 kilometriä pitkä ja 80-145 kilometriä leveä. Se halkoo Espanjan ja Ranskan välissä Biskajanlahdelta Välimerelle.                

Nousut panivat puuskuttamaan kunnolla. Eikä nuhainen oloni siitä ainakaan parantunut.

Ylhäältä taas alas kiemurrellen rinteiden seinämää.

Matkasimme muutaman pienen kylätaajaman läpi.

Suuret lammaslaumat  liikkuivat ketterästi kaltevilla vuorten rinteillä.                            

Matkan varrella yllätti pari pientä sadekuuroa, jotka loppuivat ennenkuin ehtivät alkamaankaan.

Loppumatkan kuljimme asfalttitietä pitkin Jannen Porttiin. Söimme hyvä illallisen ja nyt on aika mennä nukkumaan. Huomenna on meillä sitten kova koitos edessä.

24.9.2017 Saint Palais

Aamupalalla istuimme yhdeksän muun ranskalaisen vaeltajan seurassa. Tutut pöperöt pöydässä. Nyt olivat leivät ja croissantit uunituoreita. Isäntä kipaisi niita noutamassa alakerran leipomosta.

Täällä kahvi juodaan isoista korvattomista kulhoista. Ranskalaiset kastelevat croissantin kahviin tai teehen ja mussuttavat sitä nenä kupissa.

Isäntä kattoi kyllä meille tavalliset kahvikupit ja jopa kysyi haluammeko kinkkua leivän kanssa. Toki halusimme. Muut eivät sitä ottaneet.

Tästäkin päivästä olisi tulossa lämmin. 29 astetta luvassa.

Koska matka varsinaisen reitin kautta Saint Palaisiin olisi noin 37 kilometriä, päätimmekin kulkea hieman muunneltua reittiä. Meillä on hyvä kartta, josta suunnittelimme ihan oman reitin.

Viimeöiseen Huoneistoomme kuului pieni keittiö, jonka pienellä kaksilevyisellä hellalla keitimme munat tämänpäivän matkaeväiksi. Reitille osuisi kyllä pieniä taajamia, mutta koska on sunnuntai, niin kaupat olisivat varmaankin matkan varrella kiinni.

Alkumatkasta kuljimme varsinaista reittiä pitkin. Halki pienten talorykelmien sekä ohi pienten maissipeltojen. Pienehkön metsäalueen kautta saavuimme Arroy -nimiseen taajamaan. Sieltä aloitimme oman reittimme kohti Saint Palaisia.

Kuljimme loppumatkan D115 tietä pitkin. Pysähdyimme tien varteen pari kertaa, nautiskelemaan matkaeväitämme. Eväät olivatkin tarpeen, koska mitään baareja ei matkan varrella ollut.

 Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta.

Matkaa tällekkin päivälle kertyi 28 hilistä kilometriä.

23.9.2017 Navarrenx

Samainen Rachel-sika röhnötti samalla paikalla, kun tulimme aamiaiselle. Linda-rouva kertoi, että saattaapa nukkua jopa kymmeneenkin asti. On kyllä sialla hyvät unenlahjat. Aamiaiseksi täälläkin, kuten monena muunakin aamuna saimme croissantteja ja leipää, jotka eivät olleet  ihan aamutuoreita.

Kiittelimme ja hyvästelimme muut asukkaat ja lähdimme kohti Navarrenxia.

Aamu oli tuntuvasti lämpimämpi, kuin eilen. Tästäkin päivästä olisi tulossa lämmin, 28 astetta näytti säätieto.

Ylitimme leveän joen siltaa pitkin. Kuljimme pitkin maantien reunaa. Olemme  jo parisen päivää kulkeneet suht' tasaisella maalla, eikä kovin monia mäkisiä osuuksia ole osunut kuljettavaksi.

Puolimatkassa pysähdyimme Abadie - nimisessä paikassa, jossa sattui olemaan baari auki. Tankkasimme energiaa syömällä omeletin puoliksi.

Matka jatkui pienehköä tietä pitkin ja muutama hikinen ja uuvuttava nousu  nostikin hien pintaan. Maisema muuttuikin mäkisemmäksi. Ohittelimme muutamia lehmälaitumia. Enää emme ole nähneet viiniviljelyksiä, vain muutamia pieniä istutuksia kotitarpeeseen.

Kaukana siintää Pyreneitten vuoriston siluetti. Muutaman päivän päästä ylitämme sen.

Saavumme Navarrenxiin kulkemalla halki omakotitaloalueen. Navarrenxin Kaupunkia ympäröi mahtavat muurit. Kadut ovat kapeita ja talot vanhoja. Hotelli sijaitsee kapeassa kolmikerroksisessa talossa. Meidän huoneemme on alakerrassa. Huoneesta avautuu pariovet pienelle sisäpihalle.

Hikiselle Päivälle tuli pituutta reilut 25 kilometriä .

22.9..2017 Argagnon

Hotellin hintaan ja eilisen illallisen tasoon verraten aamupala oli heikko. Patonkia ja croissantit sekä hilloja. Edessä olisi pitkä taival seuraavaan etappiin.

Aamuhämärissä  luikahdimme pienien sivukujien kautta kohti pienen lammen piennarta, jota pitkin reitti kiertyi pusikkoon. Ilma oli vielä sumuinen ja viileähkö. Käsiä hieman palelsi, mutten laittanut sukkia käsiini.

Linnut olivat tänä aamuna virkeitä ja lurittelivat kauniita sointujaan, ilmoittaen omat reviirinsä.

Aurinko loi kajoaan metsän takaa ja odottelin, että se nousisi ripeästi lämmittämään palelevia käsiäni.

Matka kulki halki laajojen maissipeltojen välissä menevää peltotietä pitkin.

Ohittelimme muutamia hitaampia kulkijoita. Paljon on uusia kulkijoita, joita emme ole nähneet.


Täällä kulkee niin monia reittejä, joita ihmiset menevät omaan tahtiinsa.

Aurinko oli noussut jo korkealle ja paahtoi täysin pilvettömältä taivaalta.

Ohittelimme pieniä kyläyhteisöjä, mutta niissä ei ollut mitään palveluja. Meilä oli mukana hedelmiä, joita pariin kertaan pysähdyimme nautiskelemaan puiden katveessa istuskellen.

Vihdoin viimein saavuimme majapaikkaamme. Omistajarouva Linda on Englannista tänne muuttanut ja pitää tätä muutaman huoneen taloa. Paljon on pihassa kanoja ja muutama kalkkuna. Koiria vilisi kolme kappaletta pihalla. Mutta se suurin yllätys oli hirveän iso sika, joka röhnötti nurmikolla.

Tämä samainen sika, omistajarouvan lemmikki, makoili omalla pedillään pöydän päässä, kun menimme illalliselle alakertaan.  Majatalon muiden vieraiden kanssa söimme yhteisen illallisen, jota sika Rachel omalla kuorsauksellaan säesti.
Päivä oli pitkä ja uuvuttava. 38 kilometriä tuntui jäsenissä.

21.9.2017 Arzacq-Arraziguet

Neljännen kävelyviikon aamuun lähdettiin kuulakkaassa syysaamun kirpeydessä taivaltamaan ylämäkeen, kohti Arzacq-Arraziguetia. 

Vastaamme asteli koululaisia reput selässään. Bonjour toivottivat kaikki vastaantulijat. 

Siinä olisi meillä suomalaisilla kyllä opettelemista. Toivottelisimme kaikille vastaantulijoille, tutuille ja tuntemattomille, hyvät päivät ja huomenet.

Reitti kulki ohi omakotitaloaluuen ja sieltä eteenpäin metsätaipaleelle. Ohitimme pienen lammen, jossa aikainen kalastajapoika oli onkimassa.

Metsässä linnut visersivät moniäänisesti aurinkoisesta aamusta nauttien. Polun varrella moninaiset perhoset lentelivät edessämme. 

Polkumme kulki halki isojen maissipeltojen. Kuivat maissit kahisivat vienossa tuulessa. Sisiliskot puikkelehtivat tieltä piiloon.

Ohittelimme muutamia kulkijoita. Meillähän on turbovaihe ja hitaammat ohitellaan reippaasti.

18 kilometriä kuljettuamme saavuimme Miramontiin, jossa ostimme kaupasta rusinamunkit ja cocacolat. Nautiskelimme ne pienessä puistossa. 

Matka jatkui tietä pitkin. Aurinko heloitti kuumasti pilvettömältä taivaalta. Ohitimme pienen viiniviljelyksen, josta maistelimme maukkaita tummia rypäleitä.

Pikkuhiljaa tasaiset pellot vaihtuivat mäkiseksi maastoksi. Kuljimme muutaman lehmätilan välitse. Haju oli sen mukainen.

Kaukana siinsi Pyreneitten vuorijono.

Saavuimme Pimbo -nimiseen kylään, jossa kirkon kupeessa olevassa baarissa nautimme cocikset.

Loppumatkan kuljimmekin asfalttitietä pitkin tämänpäivän kohteeseen.

Matkaa kertyi 34 kilometriä. Ilma oli lämpimin päivä tähän mennessä.

Söimme kolmen ruokalajin maukkaan illallisen ja nyt on hyvä käydä nukkumaan ja jatkaa matkaa huomenna.