Löysimmekin hyvin reitin alkupisteen. Tosi kovaa nousua vuoren rinnettä kiemurtelevaa kivettyä polkua pitkin. Ohitimme Sanguinho nimisen pienen pienen kyläyhteisön. Siitä matka jatkui aina vain ylöspäin.
Oli aika hieman tankata ja istahdimme nauttimaan hedelmiä ja nestettä, kun yht'äkkiä jostakin tulla tupsahti kaksi kanasta, ruskea ja valkea. Ihmeteltiin, että mistä ne tulivat, kun lähimmälle talolle oli kuitenkin aika matka. Kanoille kelpasi antamamme keksinmurut, joita ne kilvan nokkivat.
Matka jatkui.
Otimme suunnan kohti Agua Retortaa. Se olikin sitten tosi kovaa nousua. Polvet melkein kurkussa siinä mentiin. Viidakkomaista tunnelmaa. Valtoimenaan kasvavien kasvien välistä piti puikkelehtia polkua ylöspäin. Ylitettiin monia puusiltoja. Ryömittiin polulle kaatuneiden puiden ali. Näimme valtavia jättiläissaniaisia.
Lopulta laskeuduttiin vesiputoukselle. Kuunneltiin hiljaisuudessa vesiputouksen kohinaa. Sitä tunsi itsensä tosi pieneksi ympärillä kohoavien kallioiden keskellä.
Paluumatka menikin sitten paljon joutuisammin.
Tultiin jälleen paikalle, jossa ruokittiin kanasia. Ja sieltähän ne mutkan takaa taas tulivat.
7,6 kilometriä oli rankka lenkki , mutta mielenkiintoinen ja olo oli mahtava.
Tästä matka jatkui Salto de Pregon putouksille ja sieltä takaisin Faial da Terraan.
18880 askelmaa rankkaa nousua ja tiukkaa laskeutumista, 14,1 kilometriä, 415 kaloria (tosiasiassa varmaankin paljon enemmän) sekä rasvaa paloi 25 grammaa.
Kuvia päivästä.
 |
| Ylöspäin |
 |
| Viidakkomaista tunnelmaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti