Veli-Pekka korjaili oman rinkkansa hihnoja. Olivat eilen, jotenkin painaneet hartioita. Lieneekö liikaa painoa, kun otti osan minun tavaroista omaan rinkkaansa.
Turhia tavaroita jätettiin pois, joita ei todellakaan tosiasiallisesti ole. Jotain kuitenkin. Rinkoissa, kun jokainen ylimääräinenkin gramma, painaa paljon.
Reitti kulki siltaa pitkin yli joen sukeltaen metsään. Lievää nousua hiekkatietä pitkin mäntymetsän keskellä.
Paljon oli muitakin kulkijoita lähdössä taipaleelle. Mitä lähemmäs Santiagoa menemme sitä enemmän on vaeltajia. Useat ihmiset kulkevat vain vähimmäismäärän, 100 km, saadakseen pyhiinvaellustodistuksen.
Emme ole nähneet ketään alkumatkasta tapaamiamme kulkijoita. Ranskalaisherroja, iloisia saksalaisrouvia suurine kantamuksineen tai kokkolalais pariskuntaa. Lienevät päässeet "karkuun" Sarriassa pitämämme paussin aikana.
Tämänpäiväinen reitti kulki tietä seuraillen vaihdellen välillä tien puolelta toiselle. Maisemallisesti ei mitenkään huikaiseva. Pieniä peltotilkkuja, taloja siellä täällä. Viiden kylän ohitus, tosin olivat vain muutaman talon yhteisöjä. Vahvat tuoksut kaikkialla.
Aurinko on hellinyt tänäänkin, vaikka tuuli oli hivenen kolea.
Meidät ohitti kymmenen ratsukon ryhmä. Voihan sitä matkata niinkin.
Pyöräilijöitä näkyi taas tänään enemmän. Paljon oli niitä pikkureppulaisia, joiden tavarat kuljetetaan autokyydillä etukäteen hotelliin.
Palas de Rei on pieni parin sadan asukkaan yhteisö. Yöpymipaikkoja on täällä kuitenkin suhteellisen paljon, johtuen määränpään lähenemisestä. Olemme suht' lähellä Lalinin kaupunkia, jonne kuitenkin menemme vasta Santiagon jälkeen.
Mukava päivä. On se vaan aina ihana, kun pääsee päivän tavoitteeseen ja saa heittää rinkan selästä ja kengät jalasta ja pääsee suihkuun pesemään päivän rasitukset pois.
Tässä sitä taas odotellaan, että kello tulee puoli kahdeksan, jolloin on luvassa illallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti