Samoin kuin eilen aamu oli tänään sumuinen ja ilma mukavan raikas. Aamupalan teimme itse, illalla ostamistamme tarvikkeista.
Yön aikana jalat olivat vetreytyneet uuteen koitokseen. Reitin mukainen matka olisi 33 km, mutta itsellemme armollisia valitsimme reitin, joka olisi 26 km.
Kuljimme N3 tien reunaa. Aamuvarhaisella sunnuntailiikenne oli verkkaista. Vastaantuli reppumies, toinen tällä reissulla näkemämme.
Ohitimme laajan korkkipuu metsikön. Isoja ja varmaan jo iäkkäitäkin puita kasvoi molemmin puolen tietä. Puut oli numeroitu ja niistä oli korkkikerros kuorittu.
Matka taittui. Mitään erikoisempaa ei tien varsilla ollut.
Repsolin asemalla juotiin aamukahvit ja toisella ostettiin jätskit piristykseksi. Neljä tuntia käveltyämme alkoi aurinko paahtaa niskaamme.
20 kilometriä käveltyämme oli mielessä taksin tilaaminen. Matkaa oli vielä kuutisen kilometriä. Ja aurinko paahtoi.
Ei aikaakaan kun Santaremiin menevä bussi pysähtyi pysäkille. Yritimme ehtiä siihen, mutta epäonnistumme siinä.
Samaan aikaan pysähtyi auto kohdallamme. Nuori nainen tuli ulos ja kysyi mihin olemme matkalla. Kerroimme määränpään ja hän tarjoutui viemään meidät. Siis pelastava enkeli sattui kohdallamme.
Loppu kuusi kilometriä mukavasti auton kyydissä hotellille. Kiitimme kyydistä ja tarjosimme korvaukseksi rahaa, mutta hän kieltäytyi sitä ottamasta. Hän auttoi meitä mielihyvin. Vielä on pyyteetöntäkin auttamista.
Nyt sitten levätään ja kerätään voimia huomiselle. Luvassa on helteistä kilometrejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti