Viiden tähden hotellin aamiainen tarjoiltiin pöytään. Oli oma tarjoilija, Jose, joka lupasi täyttää kaikki toiveemme. No itse aamiaistarjonta oli suht tavallinen paitsi, että tarjolla oli myös savulohta. Jose annosteli syötävät kauniisti lautasillemme.
Tästä kokemuksesta selvittyämme lähdimme tämänpäiväiselle reitille, joka lupasi nousua ja laskua. Tänään olimme päättäneet kulkea koko reitin kartan mukaisesti. Emme sooloile omia teitämme.
Tomarin kaupunki jäi taaksemme ja polku johti kanavan vartta ylös metsikköön. Kuljimme pientä, laakeripensaiden reunustama kivistä polkua. Polku vaihtui leveämmäksi kiviseksi hiekkatieksi, joka nousi korkealle mäelle. Muutaman kerran piti pysähtyä haukkomaan henkeä. Aurinko paahtoi armottomasti selkään. tuulenpuuskat välillä vilvoittivat kosteaa pintaa.
Tienvarren viikunapuut levittivät ilmaan makeahkoa tuoksua.
Hiekkatie muuttui kapeaksi asfalttitieksi. Calvinosiin saavuimme kirkonkellojen puolenpäivän soiton tahdittamana.
Baarissa söimme perinteiset kinkku/juusto -sämpylät kokiksen kera.
Matka jatkui ja aurinko lämmitti.
Vihdoin saavuimme Alvaiazereen hikisinä ja ehkä hieman väsyneinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti