Aamutaivaalla ei pilviä näkynyt. Normi aamupala, kinkkujuusto sämpylä, jogurtti ja kaffetta kyytipojaksi. Näillä vatsantäytteillä oli lähteminen baanalle.
Kovin oli tie ruuhkainen ja kapea. Rekkoja meni jonoksi asti. Rekan kun näimme tulevan, niin hyppäsimme tien sivuun, varmuuden vuoksi. Aikamoinen oli tuulahdus, kun iso rekka vauhdilla ohittaa.
Normireitti on pituudeltaan 31 km. Illalla jo päätimme hieman oikoa ja tietä pitkin matkaa olisi viitisen kilometriä vähemmän.
Maissipeltoja ja oliivipuu viljemiä kotitarpeiksi. Ilma oli lämmin ja välillä toi ihana tuulenpuuska mukavaa helpotusta.
Tienvarren viikunapuista tankkasimme energiaa. Ihanan makeita ja hyvän makuisia viikunoita puut sinisenään.
Matkan ensimmäinen aasi nähtiin. Ja voi sitä hirnumista, kun osuimme kohdalle. Oli vissiin meitä jo odotellutkin.
Matka taittui ja ilma lämpeni.
On se kumma, tuntuu kuin rikka painaisi enemmän loppupäivästä.
Kuulimme jostain junan kaukaisen puksutuksen. Tutkimme mapsista, missä on junarata. Eikä se ollutkaan kuin viitisen kilometrin päässä. Aikataulun mukaan parin tunnin kuluttua juna ohittaisi lähimmän aseman, joten suuntasimme sinne. Olimmehan jo kulkeneet tälle päivälle tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti