Aurinkoa riiittää

7.4.2016

Rekkamiesten seurassa nautimme aamiaisen hotellin baarissa. Mitäpä muuta kuin teetä ja hilloleipää.

Matka jatkui halki pienen Mombayuen kylän. Myös belgialaiset Luc ja Mon olivat yöpyneet kylässä ja olivat lähdössä. Huikkasimme toisillemme ja kyselimme vointia. Kaikki tuntui olevan kunnossa.

Panderiasta ostimme matkaevääksi omenaleivokset ja yhden kookosleivonnaisen.

Reitti siirtyikin pian metsikköön. Kuljimme tammimetsässä. Puiden rungot olivat kauttaaltaan aivan naavan peitossa.

Taivas oli kirkas. Hotellin pihassa ollut mittari näytti kahdeksaa astetta. Tästäkin päivästä oli luvattu aurinkoinen.

Kuljimme kahden ison tien välissä olevassa tammimetsässä.  Puissa silmut ovat todella pienet. Tuskin lainkaan turvonneet. Polkua pehmensi viimevuoden vanhat tammenlehdet.

Tikka naputteli läheisessä puussa ja ystävämme käki kukkui monen monta kertaa.

Ohitimme muutamia kyliä. Vaikka täällä pienissäkin kylissä on baari, niin näissä ei ollut, kuin kirkko ja muutama talo.

Pysähdyimme nauttimaan ostamamme omenaleivokset.

Kahdeksantoistakilometriä kuljettuamme saavuimme Asturias -nimiseen kylään, jonka baarissa söimme munakkaan ja joimme teet.
Pieni lepotauko teki hyvää.

Veli-Pekan varpaaseen oli tullut rakkula ja siihen laitettiin compied-
laastari.

Reitti jatkui yhä tammimetsässä.  Oli nousua ja laskua. Enimmäkseen loivaa väsyttävää nousua ylös päin. Ilma oli jo aamusta lämmennyt ja olimme vähentäneet vaatetusta kahteen kertaan.

Kaukaisuudessa näemme siintävän järvialueen.

Vihdoin viimein Puebla de Sanabrian kylä näkyi alhaalla.

Meidän yöpaikkamme olikin huikean korkealla kukkulalla kirkon vieressä, jonne olikin aikamoinen nousu. Täältä vanhasta kaupungista on upeat näkymät alas laaksoon.

Olemme suht' korkealla merenpinnasta. Täällä heinäkuussakin on lämpötilan keskiarvo vain n. 16 astetta.

Upea näköala ja ihana lämmin suihku teki terää.

38,5 kilometriä tuntui jaloissa ja venyttely on paikallaan.

Pilvetön taivas

6.4.2016
Tämän päivän vaellukselle lähdimme nautittuamme hilloleivän ja teen , kuten niin monena muunakin aamuna. Jaa, tosin söimme lisäksi myös valtaisat croissantit.

Aamu oli kuulaan kirpeä. Kaksi astetta näytti farmasian mittari kello 8.00. Määränpäämme oli tänään Mombauye - niminen kylä.

Kuljimme N525 tien reunaa. Liikenne oli hiljaista vain muutamia autoja tuli vastaan kuljettajien tervehtien meitä nostamalla kättään tai pienellä torven töräytyksellä.

Aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön.

Astelimme rivakkaa tahtia eteenpäin. Pienen pienet kanit juoksivat pellolla puskasta toiseen.

Tällä alueella ei ollut laidunmaita eikä viljelyspeltoja. Lehmiä emmekä muitakaan eläimiä nähneet laitumilla. Tuoksusta päätellen arvelimme niiden kuitenkin olevan isoissa navetoissa, joita ohitimme.

Ohitimme pari kylää, joissa kumassakaan emme nähneet baaria.

Rionegro del Puente -nimisessä kylässä nautimme perinteiset peruna tortillat ja makoisia anjoviksia vihreän teen kera.

Pieni paussi teki hyvää ja energiatankkaus antoi puhtia loppumatkalle.

Muita kulkijoita emme tänään nähneet.

Hotel la Rutaan  saavuimme hyvissä ajoin kello kolmen paikkeilla. Äkkiä suihkuun ja alas syömään. Kaalikeitto ja kummeliturska maistuivat erinomaisilta.

Päivän matka oli 28 km.

Rio Negro

Rio Negro

Aurinko Armas

5.4.2016

Tämän päivän matkamme alkoi aurinkoisissa merkeissä. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Aamu oli vielä hivenen kolea ja täydessä varustuksessa lähdettiin liikkeelle.

Reitti suuntautui kylän laidalta kohti peltomaisemia. Alkuun opasteet olivat selkeitä eikä meillä ollut tulkintavaikeuksia. Alueella on rakenteilla uusi rautatie, jonka aiheuttamat myllerrykset ovat sotkeneet maisemia ja reittiopastukset joissakin kohdissa epäselvät. Tarkkaan piti tutkia hiekkatiellä olevia jälkiä minnepäin edelliset kulkijat ovat menneet.

Nousimme hiekkatietä pitkin yhä ylemmäs. Tie oli edellispäivien sateen jäljiltä niljakas ja hiekka tarttui paksuksi kerrokseksi kenkien pohjaan.

Ohitimme pitkän rivistön tuulimyllyjä, joiden humina on aika kova.

Kaukaisuudessa näimme lumihuippuvuoria, joiden arvelimme olevan Portugalin puolella. Kuljemmehan nyt niin lähellä rajaa.

Noin 17 kilometriä matkattuamme pysähdyimme Villanueva de la Peras -nimisessä kylässä baariin ottamaan hieman huikopalaa.
Samaiseen baariin oli pysähtynyt kanadalainen camino, joka kertoi tekevänsä neljättä vaellustaan.

Matkamme jatkui aurinkoisissa merkeissä ja vähensimme varustusta.

Seuraavat seitsemän kilometriä kuljettiinkin metsäisissä maisemissa.
Santa Marta de Teran kylän baarissa pysähdyttiin juomaan teet.
Tapasimme siellä taas belgialaiset Lucin ja Monin. Pojat jäivät tänne yöpymään.

Meidän matkamme jatkui vielä kuutisen kilometriä Gamarzana de Teraan, jossa yövymme hotel Juan Manuelissa.

Päivä oli mukava ja aurinko helli meitä koko päivän reilun 32 kilometrin matkan ajan.

Hyvää syntymäpäivää Roopelle🌻

Raivokkaita koiria

4.4.2016

Majatalossamme heräsimme aamukoleuteen. Talossa ei olut lämmitys päällä ja huonettamme lämmitti pieni sähköpatteri. Eilisen sateen kastelemat vaatteet olivat onneksi yön aikana kuivuneet.

Puimme nopsasti päällemme ja laitoimme kamppeet rinkkaan. Suljimme majatalon ovet ja veimme avaimen omistajan postilaatikkoon.

Baarissa söimme tyypillisen aamiaisen, hilloleipää ja teetä.

Koska edessämme olisi sateinen päivä, päätimme kulkea Tabaraan pitkin pikitietä.

Alkuun kuljimme Tie N630 vierustaa. Kohtapuolin käännyimme pienemmälle tielle, joka johti Tabaraan.

Vettä sateli kohtalaisesti, mutta tuuli oli eilisestä laantunut. Ilma tuntui mukavan happirikkaalta.

Liikennettäkään ei ollut kovin paljon. Auto silloin tällöin sujahti ohitsemme.

Tie nousi ja laski. Maisemat olivat metsäisiä. Ylitimme  kauniin Rio Eslan kivisiltaa pitkin. Kyliä ei ollut eikä taloja näkynyt.

18,5 km meni joutuisaan ja saavuimme Faramontanas de Tabara nimisen kylän laitamille. Muutamia taloja ja kirkko tietenkin. Baaria emme lähteneet etsiskelemään, koska Tabaraan olisi enää matkaa
viisi kilometriä.


Viimeiset viisi kilometriä olikin sitten navakkaan vastatuuleen kulkemista.

Puskapissin kohdalla kuulimme hirveätä koirien haukuntaa ja ulinaa ja kohta kohti meitä raivosta haukkuen lähestyi kuuden isokokoisen koiran lauma. Se tosiaan pelästytti. Äkkiä matkaan. Emme taaksemme katsoneet. Koirat onneksi eivät lähteneet peräämme. Yleensä täällä koirat ovat kiinni, mutta nämä raivokkaat koirat olivat ehkä päässeet aitauksesta ulos jollakin konstilla. Olimme pysähtyneet väärään paikkaan.

Tabaraan saavuimme hyvissä ajoin ja lepäämisellekkin jäi aikaa.
Päivän matkan,25,4 kilometriä, kuljimme vajaassa viidessä tunnissa.

Tuulen tuiverrusta

3.4.2016

Zamoran hotellissa saimme ravitsevan ja maittavan aamiaisen, joka oli hyvä startti taipaleelle.

Reitti kulki halki Zamoran kaupungin. Poliisilta kysyimme neuvoa, kun kohtasimme opasteen, joka ohjasi kahteen eri suuntaan. Viittomakielellä asia selkisi ja lähdimme kulkemaan poliisin neuvomaan suuntaan.

Tie kierteli halki teollisuusalueen, romuttuneiden poliisiautojen  varaston sekä paikallisen sianjalostustehtaan kautta kohti peltomaisemia.

Ilma oli jo heti aamusta sateisen harmaa ja vettä tihkutteli taivaalta.

Tuuli tuiversi kohtalaisesti.

Tie nousi kukkulan laelle. Nousu tuntui kehossa ja mieli teki vaatteita vähentää, mutta sateen yltyessä emme siihen kuitenkaan ryhtyneet.

Lagar de Avellido, kylässä tuntui vahva espanjalainen parfyymi, lannan pistävä haju.

Ohitimme paikallisen taiteilijan pihan, jossa oli jos jonkinlaista patsasta. Erilaisia  Satuhahmoja mm. Punahilkka ja susi, Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä useita eksoottisia villieläimiä, pingviinistä elefanttiin. Vain Hannu ja Kerttu puuttuivat.

Reilun 20 kilometrin kohdalla saavuimme Montamartan kylään. Istahdimme kirkonvierusbaariin ja tilasimme munakkaat. Hetken kuluttua sunnuntain kirkonmenot päättyivät ja baari täyttyi hetkessä ihmisistä, jotka tulivat kirkkokaffeille.

Samaan baariin tuli myös espanjalainen camino, jonka olimme tavanneet aikaisemmin. Hän oli valinnut Zamorasta lähtiessä Portugalin reitin ja oli lopen uupunut tullessaan baariin. Kertoi, että oli hirveä tuuli ja sade ollut sillä suunnalla. Matkasta uupuneena hän päätti jäädä Montamartaan yöksi.

Meidän matkamme kuitenkin jatkui. Ilma näytti suhteellisen kuivalta vaikka olikin pilvinen. Veli- Pekka päätti rohkeasti riisua sadehousut pois arvellen optimistisesti, ettei niitä enään tarvinnut.

Emme päässeet kuitenkaan kovin pitkälle, kun tuuli koveni tuoden rankkasateen. Tallin kulmalla tuulelta suojassa Veli-Pekka, joutui laittamaan sadehousut takaisin jalkaan.

Ohitimme pienet kylät, joissa emme pysähtyneet. Olimme taivaltaneet jo yhdeksän tuntia ja kello läheni kuutta. Väsymys tuntui jaloissa, mutta mieli oli virkeä. Tuuli painoi päät alas ja rankka vesisade kasteli tehokkaasti.

Viimeiset viisi kilometriä kuljimme pikitietä pitkin.

Vihdoin saavuimme Granja de Moreruelaan. Majapaikkamme oli viehättävässä kivitalossa ja olimme siellä ainoat asukit.

Kylän baarissa söimme maukkaan aterian ja tapasimme belgialaiset caminot, Lucin ja Monin.

Päivän matka oli 44,5 kilometriä jota tarvoimme reilut kymmenen tuntia.

Poliisi neuvoo

Valtateiden lomassa

Paikallinen taidenäyttely

Montamarta

Kohti majapaikkaa

Kohti Zamoraa

2.4.2016
El Cubo de la Tierra del Vinon jätimme taaksemme varhain aamulla kuulaan kirpeässä säässä. Yö oli huuruttanut maan valkoiseksi ja lätäköt olivat saaneet ohuen jääriitteen.

Kuten monena muunakin aamuna reitti jatkui halki aidattujen laitumien. Vastaamme asteli lammaspaimenen ja muutaman koiran ohjaamana suuri lammaskatras matkalla pellolle.

Matkan edetessä aurinkokin oli noussut korkeammalle lämmittäen kulkijoita. Tuuli oli kuitenkin sen verran viileä, ettei vaatteiden vähennyksille ollut tarvetta.

14 kilometrin jälkeen saavutimme ensimmäisen kylän Villanueva del Campean. Kylän ainoassa avoimessa baarissa söimme munakkaat jotka  vihreän teen kanssa nautimme.  Koska edessämme olisi vielä reilut 20 kilometriä taivalta eikä taipaleella olisi muita kyliä, ostimme mukaamme, tortilla fransesca con pano, eli sämpylä jonka välissä on paistettu munakas.

Matka jatkui laajojen viljapeltojen välissä kulkevaa tietä pitkin. Ihmettelimme kun isoa maissipeltoa ei ollut korjattu, vaan kuivat maissit törröttivät  roikkuen kuivissa varsissa. Mikä lie syynä siihen, ettei satoa oltu korjattu.

Peltotiellä kohtasimme ison noin metrin mittaisen ruskean käärmeen, joka luikerteli piiloon heinien sekaan.

Zamoraan saavuimme 35,5 kilometrin ja työpäivän mittaisen matkan jälkeen.

Avaria maisemia

Maissintähkiä

Rio Duero

Zamora

Aprillipäivä

1.4.2016

Aprillipäivän aamuna söimme upean aamiaisen Salamancan catedraalihotellissa. Aamu oli kolea, mutta päivästä pitäisi tulla aurinkoinen. Kuljimme läpi aamu-unisen Salamancan kaupungin kohti N630 tietä.

Jonkin matkan päästä reitti siirtyi peltotielle ja kuljimme isojen peltojen keskellä.
Ohitimme Aldeaseca del Armuna ja Castellanos de villiquera -nimiset pienet kylät.

Reitti jatkui maisemiltaan samanlaisena. Aurinko helloitti siniseltä taivaalta. Tuuli kuitenkin siten, ettei vaatteita tarvinnut vähennellä. Reitin viimeisessä pikku kylässä, Calzada de Valduncielissä joimme teet ja söimme tortillat.

Ja kukkuihan  se käkikin meille muutaman kerran.

Vielä jonkin matkaa kuljimme peltotietä kunnes kohtasimme liian  suuren veden, jota emme pystyneet ylittämään. Kömmimme yli piikkilanka-aitojen, jotta pääsisimme N-630 tielle, jota pitkin kuljimme loppumatkan El Cupo de la Tierra del Vinoon.

Yövyimme majatalossa, jossa meidän lisäksi oli kaksi belgialaista, kaksi espanjalaista ja yksi saksalainen camino. Majatalon mamma laittoi meille maittavan illallisen, jota yhdessä söimme jutustellen mukavia.

Päivälle matkaa kertyi 37 5 km jota taivalsimme reilut yhdeksän tuntia.

Tasaisia peltoja

Lisää kuvateksti