Rekkamiesten seurassa nautimme aamiaisen hotellin baarissa. Mitäpä muuta kuin teetä ja hilloleipää.
Matka jatkui halki pienen Mombayuen kylän. Myös belgialaiset Luc ja Mon olivat yöpyneet kylässä ja olivat lähdössä. Huikkasimme toisillemme ja kyselimme vointia. Kaikki tuntui olevan kunnossa.
Panderiasta ostimme matkaevääksi omenaleivokset ja yhden kookosleivonnaisen.
Reitti siirtyikin pian metsikköön. Kuljimme tammimetsässä. Puiden rungot olivat kauttaaltaan aivan naavan peitossa.
Taivas oli kirkas. Hotellin pihassa ollut mittari näytti kahdeksaa astetta. Tästäkin päivästä oli luvattu aurinkoinen.
Kuljimme kahden ison tien välissä olevassa tammimetsässä. Puissa silmut ovat todella pienet. Tuskin lainkaan turvonneet. Polkua pehmensi viimevuoden vanhat tammenlehdet.
Tikka naputteli läheisessä puussa ja ystävämme käki kukkui monen monta kertaa.
Ohitimme muutamia kyliä. Vaikka täällä pienissäkin kylissä on baari, niin näissä ei ollut, kuin kirkko ja muutama talo.
Pysähdyimme nauttimaan ostamamme omenaleivokset.
Kahdeksantoistakilometriä kuljettuamme saavuimme Asturias -nimiseen kylään, jonka baarissa söimme munakkaan ja joimme teet.
Pieni lepotauko teki hyvää.
Veli-Pekan varpaaseen oli tullut rakkula ja siihen laitettiin compied-
laastari.
Reitti jatkui yhä tammimetsässä. Oli nousua ja laskua. Enimmäkseen loivaa väsyttävää nousua ylös päin. Ilma oli jo aamusta lämmennyt ja olimme vähentäneet vaatetusta kahteen kertaan.
Kaukaisuudessa näemme siintävän järvialueen.
Vihdoin viimein Puebla de Sanabrian kylä näkyi alhaalla.
Meidän yöpaikkamme olikin huikean korkealla kukkulalla kirkon vieressä, jonne olikin aikamoinen nousu. Täältä vanhasta kaupungista on upeat näkymät alas laaksoon.
Olemme suht' korkealla merenpinnasta. Täällä heinäkuussakin on lämpötilan keskiarvo vain n. 16 astetta.
Upea näköala ja ihana lämmin suihku teki terää.
38,5 kilometriä tuntui jaloissa ja venyttely on paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti