Majatalossamme heräsimme aamukoleuteen. Talossa ei olut lämmitys päällä ja huonettamme lämmitti pieni sähköpatteri. Eilisen sateen kastelemat vaatteet olivat onneksi yön aikana kuivuneet.
Puimme nopsasti päällemme ja laitoimme kamppeet rinkkaan. Suljimme majatalon ovet ja veimme avaimen omistajan postilaatikkoon.
Baarissa söimme tyypillisen aamiaisen, hilloleipää ja teetä.
Koska edessämme olisi sateinen päivä, päätimme kulkea Tabaraan pitkin pikitietä.
Alkuun kuljimme Tie N630 vierustaa. Kohtapuolin käännyimme pienemmälle tielle, joka johti Tabaraan.
Vettä sateli kohtalaisesti, mutta tuuli oli eilisestä laantunut. Ilma tuntui mukavan happirikkaalta.
Liikennettäkään ei ollut kovin paljon. Auto silloin tällöin sujahti ohitsemme.
Tie nousi ja laski. Maisemat olivat metsäisiä. Ylitimme kauniin Rio Eslan kivisiltaa pitkin. Kyliä ei ollut eikä taloja näkynyt.
18,5 km meni joutuisaan ja saavuimme Faramontanas de Tabara nimisen kylän laitamille. Muutamia taloja ja kirkko tietenkin. Baaria emme lähteneet etsiskelemään, koska Tabaraan olisi enää matkaa
viisi kilometriä.
Viimeiset viisi kilometriä olikin sitten navakkaan vastatuuleen kulkemista.
Puskapissin kohdalla kuulimme hirveätä koirien haukuntaa ja ulinaa ja kohta kohti meitä raivosta haukkuen lähestyi kuuden isokokoisen koiran lauma. Se tosiaan pelästytti. Äkkiä matkaan. Emme taaksemme katsoneet. Koirat onneksi eivät lähteneet peräämme. Yleensä täällä koirat ovat kiinni, mutta nämä raivokkaat koirat olivat ehkä päässeet aitauksesta ulos jollakin konstilla. Olimme pysähtyneet väärään paikkaan.
Tabaraan saavuimme hyvissä ajoin ja lepäämisellekkin jäi aikaa.
Päivän matkan,25,4 kilometriä, kuljimme vajaassa viidessä tunnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti