Helle jatkuu

Hotel am Schloss Biebrichin runsaan aamiaisen nautittuamme polkaisimme pyörämme kohti  Ludwigshafen  am Rheinia kohden. Matkaa olisi noin 86 km.

Aamu oli aurinkoinen, tuuleton ja lämmin.

Lentoliikenne taivaalla oli vilkasta. Lähellähän sijaitsee Frankfurt, joka on vilkas lentoliikenteen solmukohta.

Heti aamutuimaan ylitimme joen lautalla.

Google maps ohjaili kulkuamme eteenpäin. Maisemat olivat muuttuneet eilisestä. Ympärillemme levittäytyi laajoja  peltoviljelyksiä.  Maissi-ja kaalipeltoja, suuria sipulin kasvatusalueita. Sipulit oli juuri nostettu kuivumaan ja sen aromaattinen tuoksu tuntui sieraimiin.

Kohtapuolin kuljimme Rheinin rantaa menevää tietä pitkin.

Istahdimme toviksi penkille katselemaan Rheiniä. Joki virtasi suht kovaa vauhtia kohti Hollanin kulmaa. Mehän poljemme vastavirtaan.

Useita pyöräilijöitä polki vastaamme. Yksin, kaksin tai  useamman pyöräilijän ryhmissä.

Matka eteni reippaaseen tahtiin. Aurinko heloitti täydeltä terältään.

Ludwigshafen am Rhein ,lyhyemmin sanottuna, Ludwigshafen, on noin 160 000 asukkaan kaupunki, joka toisen maailmansodan aika kärsi merkittäviä vaurioita. Vain 20 prosenttia kaupungin rakennuksita jäi asuttavaan kuntoon.

Hotelli Moxy Ludwigshafen sijaitsee aivan Rhein rannalla ja löytyi pienen google maps pyörityksen jälkeen. Pyörät laitettiin sprinkler-huoneeseen säilytykseen.

Suihkuun ja syömään, eli normimeinigit.

Aurinko lämmittää

Heräsimme tänä aamuna jo varhain.  B&B Hotel  Koblenzin aamiainen oli riittävän kattava, jotta sillä aamu lähti käyntiin.

Onneksi pyörät olivat  säilyneet autokatoksessa ja odottivat innokkaana matkaan lähtöä.

Google mapsiin laitoin osoitteeksi Wiesbaden. Matkaa olisi 95 kilometriä. 

Aamu oli tuuleton  ja pilvinen.

Tällä kertaa pääsimmekin hyvin reitille, eikä u-käännöksiä tarvinnut tehdä. 

Koblenzissa oli jo melkoinen liikenne. Isolla autopaanalla meni autoja tiuhaan tahtiin ja kovaa.

Hieman kaupungista päästyämme kuljimmekin jo Rheinin rantaa pitkin. Useat kontti-alukset ja matkustaja-alukset lipuivat kumpaankin suuntaan.

Ilma lämpeni,  kun aurinko tuli esiin harmaiden paksujen pilvien haihduttua.

Ohitimme pieniä paikkakuntia tiuhaan tahtiin. Kauniita taloja ja pihoja. Pieniä kasvimaita, joissa kasvoi tomaatteja, kaaleja herneitä ym. kasviksia. Omenapuiden oksat nuokkuivat punaisten omenien painosta.

Humalaa kasvoi valtoimenaan tien penkereillä. Sen kellanvihreät voimakastuoksuiset kävyt loistivat auringossa.

Kummallakin puolen Rheiniä kulki vilkas junaliikenne. Juna toisensa perään suhahti ohitsemme kovaa vauhtia.

Yhä enemmän näkyi viiniviljelyksiä ja suuria  linnoja vuorien rinteillä. 

Aurinko lämmitti tehokkaasti. Vaatteita piti vähentää. Ja kuka väittää, ettei sähköpyöräilyssä tule hiki.

Bingen am Rheinista ajoimme lautalla joen toiselle puolen Rudesheim am Rheiniin. Lauttamaksu viisi euroa. Lauttoja menee joka kymmenes minuutti.

Sieltä matka jatkui rantatietä pitkin Wiesbadenin Biebrihiin. Hotel Am Schloss Biebrich sijaitsee aivan Rheinin rannalla.

Kohtapuolin mennään syömään ja nälkäkin on jo kova.

Poliisien nuhtelu

Tänä aamuna lähdimme tyhjällä kauramoottorilla eteenpäin. Rheinstation hotellissa ei ollut tarjolla aamiaista.  Rein-joella jo täysi meno päällä. Aluksia lipui verkkaaseen tahtiin kumpaankin suuntaan.

Aamu oli harmaan pilvinen, mutta tuuleton ja lämmin. Ei muuta kuin menoksi. Suuntasimme kulkumme poispäinkaupungista. Työmatkalaiset ja koululaiset kiiruhtivat pyörillään  opinajoihinsa ja työpaikoilleen.

Google mapsin ohjeiden mukaisesti mentiin eteenpäin.  Tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme aamukahville.

Reitti lähti kulkemaan Reinin rantaa pitkin, nyt olimme taas Eurovelo -reitillä. Useat matkustajalaivat lipuivat joella hitaasti eteenpäin. Rantaravintolat ovat melko tyhjiä. Voi vain kuvitella kuinka kesäaikaan niissä kuhisee ihmisiä.

Syksy on täälläkin jo tehnyt puihin hieman ruskan värejä. Puiden kuivuneet lehdet kahisivat pyörien alla. Ilmassa on syksyn tuoksu.


Puolen päivän aikoihin nautiskelemme pizzan italialaisessa ravintolassa.

Maisemat muuttuvat mäkisimmiksi. Reinin rannoilta kohoaa kukkuloita, joissa näkyy viinitarhoja. Komeita linnoja ylhäällä kukulalla. Junat mennä puksuttavat Reinin toisella puolen.

Lähestymme Koplenzin kaupunkia. Ajamme keskustassa autojen seassa. Eräässä risteyksessä ajamme punaisia päin, kun missään ei näy autoja tulevan. Mutta pahus soikoon. Parin risteyksen jälkeen poliisit pysäyttävät meidät. Olivat tulleet perässämme, kun menimme päin punaisia. No siinä meitä vähän nuhtelivat ja antoivat asian olla tällä kertaa, mutta seuravalla kerralla tulee sitten 80 euron sakko. Kiitimme nöyrästi poliiseja ja lupasimme olla tarkkaavaisia. Toinen poliisi muistutti vielä, että lukitsemme pyörämme, koska täällä varastetaan paljon pyöriä.

Olimmekin aivan hotellimme kulmalla. Pyörät pantiin autokatokseen ja kolmella lukkovaijerilla yhteen, varmuuden vuoksi.

Päivän ajomatka 98 km sujui mukavan leppoisasti. Suihkuun, syömään ja nukkumaan....mitäpä sitä muuta.

Kohti Hollantia

Tämän reissun tähän asti parhaimman aamupalan nautimme Burghotelli Haselunnessä. Monenlaisia makkaroita, juustoja, munia ja  leipää jos jonkin sorttista. Marmeladeja, hilloja, jogurttia ja rahkaa. Ja kahvikin oli erinomaista.  Täällä on ollut tarjolla joka paikassa ruisleipää ja kaikenlaisia jyväleipiä, mutta yhdessäkään paikassa ei ole amupalalla ollut mitään pullan tyyppistä nisua.

Kamppeiden pakkausten jälkeen lähdimme taipaleelle kohti Hollantia.

Reitille pääsimme  vaivattomasti google mapsin ohjatessa korviini käskyjä, seuraavasta vasemmalle sen jälkeen oikeaan jne.

Matka jatkui maaseudun rauhaan. Ohittelimme hitaammin kulkevia pyöräilijöitä. Aamusella ilma oli viileähkö joten ajohanskat olivat enemmän kuin tarpeen.

Väliin puikahdimme metsässä kulkevalle hiekkatielle. Isot tammipuut tarjoavat tehokkaan suojan auringon paisteelta. Maahan tippuneet tammenterhot rouskusivat renkaiden alla.

Vaikka aurinko paistoi niin kova vastatuuli teki menon  vilpoiseksi.

Saksan ja Hollannin rajan ylitys tapahtui ilman tullimuodollisuuksia. Eipä sitä muusta huomannut kuin tienkylteistä ja siitä, että pyörätiet muuttuivat erinomaisiksi. Hollannissa oli risteyksissä omat liikennevalot niin autoilijoille, pyöräilijöille sekä jalankulkijoille.

Pyöräilijöiden määrä lisääntyi lähestyttyämme  Deventeriä. Melkein kaikilla pyöräilijöillä oli pyörässä suuri muovinen etukori. Huomioimme myös sen, ettei kellään ollut kypärää päässään. Ehkäpä sen vuoksi meitä katsottiin kummeksuen.

Hollannissa on muuten sähköpyöräilyn myötä pyöräilyn kuolonkolarit moninkertaistuneet, joten on kumma, ettei täällä käytetä kypärää.

Deventerissä jouduimme hieman etsimään hotellia. Fletcher Hotelli Gilde sijaitsi aivan kaupugin sydämmessä. Hotelli on 1700 luvulta peräisin oleva vanha pappila.

Nautimme hyvän illallisen  ravintolassa. Illallisen jälkeen suoraan nukkumaan. 117 kilometrin ajotaival oli sen verran uuvuttava, että uni tuli nopeaan.

Takaisin  Saksaan

Nautittuamme aamiaisen Pappilassa suuntasimme kulkumme takaisin Saksan maalle. Reittimme lähti Issel-joen rantaa pitkin. Aamuvarhainen kaupunki oli hiljainen. Muutamia koiranulkoiluttajia liikkeellä.

Kohtapuolin pyöräilimme pitkin Hollannin maaseutua. Lehmätiloja, maissi- ja perunapeltoja.Kuljimme rauhallisia pikkuteitä pitkin.

Tutkittuamme eilen tämänpäivästä reittiä, huomasimme, että ajelemme läheltä  Bocholtin kaupunkia, jossa sijaitsee Rosebikes -niminen pyöräilytarvileliike, jonka nettikaupasta olemme tilanneet varusteita.  Joten päätimme poiketa myös siellä.

Liike on varsinainen pyöräilijöiden aarreaitta. Ei löydySuomesta vastaavanlaita. Mukaan tarttui kunnon pehmusteilla olevat ajohousut.

Ilma oli tänään tosi lämmin ja aurinkoinen , jopa minäkin vilukissa ajelin ajohanskoitta ja ohut ajoliivi ylläni.

Yövymme Wesel-nimisessä vajaan 70 000 asukkaan kaupungissa, joka toisessa maailmansodassa pommitettiin maan tasalle.

Täältä alkaa huomenna matka pitkin Reinin rantoja seuraillen.

Mutta nyt nukkumaan. Päivän ajomatka oli reilut 90 kilometriä ja jo nukuttakin. Gute nacht, sanoo saksalainen.

Pitkiä suoria ja sadettakin saadaan

Geesthacht - Oyten 117 km


Hotel Fährhaus Ziehlin aamiaisen nautittuamme pakkasimme pyörän ja polkaisimme matkaan pitkin Elbe joen rantaa. Vilkkaan aamuliikenteen virratessa kaduilla ajelimme turvallisesti pyörätiellä. Pyöräteitä on  täällä varmaan tuhansia. Joka paikasssa on erillinen pyörätie. Täällä myös autoilijat suhtautuvat pyöräilijöihin suvaitsevasti.

Elbe-joella pitkä proomut kuljettavat hiililastia ja konttilastia.  Ne lipuvat verkkaiseen tahtiin peräkkäin.

Ylitimme leveän Joen kapeaa pyörätietä pitkin .  Ajelimme  halki omakotitaloalueen, jossa liikenne on hiljaista.

Väliin kuljimme todella metsäisessä maastossa pientä polkua pitkin. Todellista maastopyöräilyä. Välillä heräsi epäily, että minnehän tämä tie vie.  Mutta eteenpäin mentiin Google Mapsin opastaessa oikeata tietä.

Maantie osuudet olivat monien kilometrin pituisia pitkiä suoria.

Tutut tuoksut Espanjan vaellureissuilta tunkeutuivat sieraimiimme, ohittaessamme maataloja.
Tällä alueella viljellään paljon maissia. Parhaillaan on sen korjuuaika. Isot leikkuritrakrorit sylkevät maissisilppua vierellä kulkevan  traktorin lavalle.

Aurinko lämmitti koko päivän. Niin kyllä siinä hiki tuli, vaikka sähköpyörä onkin.

Vihdoin viimein saavuttiin Oyteniin Hotel im Forthiin. Lämmin päivä oli vienyt voimia ja olo oli väsynyt. Joten syömisen jälkeen nukahdimme kuin ellun kanat.

Oyten-Haselunne 133 km

Yöllä jo kuulimme kuinka vettä tuli todella  reippaasti.  Hyvän aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle sadevarusteet yllämme. Vettä tulikin jonkin verran. Ilma oli kuitenkin lämmin.

Ajelimme pitkiä osuuksia maantien vieressä  kulkevaa pyörätietä . Ohittelimme pieniä kylätaajamia. Kauniita omakotitaloalueita. Täällä näkee todella hyvinhoidettuja ja kauniita pihoja.

Tähänkin päivään mahtui maastopyöräilyosuus, joka kulki maissipellon piennarta pitkin. Kurainen ja kuoppainen.

Ohitimme alueen, jossa käyskenteli kauniita vaaleanruskeita valkopilkullisia bambeja kymmenitäin, ajattelimme sen olevan bambien tarhaaja.

Pitkä matka alkoi tuntua hartioissa ja takapuolessa. Onneksi tämäkin päivä saatiin päätökseen ja hyvä ruoka Burghotelli Haselunnesa maistui erinomaiselta. Ja unikin jo painaa silmäluomia. Huomenna on taas uusi päivä.

Travemunde-Geesthacht

Laivamatka Helsingistä Travemundeen meni mukavasti, syöden ja loikoillen. Päivä oli jo kääntynyt illaksi laivan saavuttua Travemundeen. Pitkä autojen ja rekkojen letka, me siellä seassa, purkautui monien valonheittimien valossa travemunden satamaan. Tunnelma on enemmänkin kuin jännittävä.

 Hotellimme Gruner Jäger oli puolentoista kilometrin päässä satamasta. Vaikka olikin pimeää löysimme oikean reitin, jonka olimme etukäteen tsekanneet. Meitä olikin melkoinen joukko yht’aikaan sisään kirjautumassa. Kaikki laivalta tulleita.

Saimme tilavan huoneen ja pyörät varastoon. Suoraan nukkumaan ja uni tulikin nopeaan, päivän loikoiluista huolimatta.

Hyvän aamiaisen nautittuamme startattiin tämänpäiväiselle reitille kohti Hampurin lähistöllä sijaitsevaa Geesthachtia.
Google Mapsin ohjeiden mukaan suunnistimme matkaan.
Ilma oli puolipilvinen ja suht lämmin.  Varustauduin takilla ja hupparilla sekä ajohanskoilla matkaan. Kypärä päähän ja ajolasit nenälle ja menoksi.

 Vaikka ilma oli melko lämmin, niin pyöräilyssä käy sellainen viima etten edes ajatellut vähentää vaatetusta. Korviin käy kova humina, joka on tosi häiritsevää. Pitäisi olla kuulosuojaimet.

Poljimme halki saksalaisen maaseudun. Lehmätiloja näkyi siellä täällä. Hevoset laidunsivat niityillä ja lampaat söivät ruohoa pelloilla. Maissipellot näyttivät kuivilta. Osittain oli satoa jo korjattukin.

Matka eteni kilometri toisensa perään.

Täytyy todeta, että oli tosi mahtavaa  pyöräillä koko matka pyöräteitä pitkin. Ei onnistuisi Suomessa.
Vieressä kulki kovaliikenteinen 207 tie.

Google Mapsikin ohjaili tänään suht hyvin. Pari kertaa meitä hieman pyöritteli.

Päivän pyöräilym jälkeen oli kyllä todella nälkä ja heti sisäänkirjautumisen  jälkeen lähdettin etsimään ruokapaikkaa.
Jonkin matkaa kuljettuamme hotellilta menimme pieneen  Hola Amigo - nimiseen  grilliravintolaan. Olimme ainoat asiakkaat. Paikka vaikutti uudelta. Palvelu oli hyvää.  Kalkkunaa ja possua wokkivihannesten ja ranskiksien kera. Talo tarjosi kuohuviini lasilliset ja kakkupalat ruokailun päälle. Tosi reilua ja vielä ruokakin oli oikein hyvää ....johtuikohan kovasta nälästä. No ei sentään.

Nyt todella väsyttää ja mieli tekee painua todella muhkean peiton alle. Hyvää yötä. Huomenna kohti Bremeniä.

”Pyörien päällä"

Nyt sitä mennään vauhdilla kohti uusia maisemia. Ajatus "pyörällä halki Euroopan" syttyi Espanjassa, missä viime keväänä kokeilimme maastosähköpyöriä. Meno oli sen verran mukavaa, että innostuimme hankkimaan meille sähköpyörät.

Muutamia lenkkejä on kesän aikana tehty. Pisin 100 kilometrin lenkkikin  meni suht' mukavasti. Hyvillä pehmusteilla varustettuja ajohousuja on "metsästetty" netin pyörävarusteita myyvistä verkkokaupoista. Takapuolihan joutuu tässä menossa kovalle koetukselle, vaikkakin se aikaa myöten ehkä tottuukin.

EuroVelo 

Eurooppalainen pyöräteiden verkosto EuroVelo, jota toteuttaa Euroopan pyöräilijöiden keskusjärjestö (European Cyclist Federation) yhdessä pienempien kansallisten ja paikallisten toimijoiden kanssa.   Me valitsimme EuroVelo15 -reitin, joka seuraa Rein-jokea Sveitsin Andermattista Hollantiin, jossa Rein laskee mereen. Poljemme virtaussuuntaa vastaa Hollannin Arnheimistä Sveitsin Baseliin.

kuva: Eurovelo org.

Päästäksemme tuolle reitille pyöräilemme Saksan Lyypekistä n. 400 kilometrin matkan Hollannin Arnheimiin, jossa yhytämme varsinaisen reitin.