Kahdeksannen vaelluspäivän aamuna jätimme taaksemme ”olutpanimon” ullakkohuoneen. Jälleen kerran olimme ainoita majoittautujia tässä kiviseinäisessä talossa.
Aamupalat nautittiin läheisessä kahvilassa. Kuljimme tänään taas omia reittejämme. Matkasimme osin asfaltti - ja hiekkateitä.
Tämän päivän reitillä kuljimme halki pienien viinialueiden. Viinipensaita tien molemminpuolin. Pensaiden oksat taipuilivat isoista tummansinisistä rypäletertuista. Ja pitihän meidän niitä maistella.
20 kilometriä meni nopeasti. Ilma oli pilvinen, mutta lämmin.
Yövyimme Hotelli Picossa, joka on 1300 -luvulla kuulunut Almadas - suvun aatelisille. 1800 -luvulla se oli majatalo jossa yöpyi kuninkaallisia ja muita arvohenkilöitä. Ja nyt siellä yöpyi myös kaksi kulkijaa
Historian havinat jäivät taaksemme kirmatessamme yhdeksännelle reittipäivälle. Tänään seurasimmekin tiukasti varsinaista reittiä.
Kylästä kylään kulki matkamme. Mäkiä ylös ja alas.
Kyläthän ovat tyypillisesti mäkien kukkuloilla olevia pieniä Muutaman talon yhteisöjä.
Sen kummempaa näkemistä ei ollut kuin vasta lähestyttäessä tämän päivän määränpäätä Coimbran kaupunkia.
Ylhäältä kukkuloilta laskeuduimme alas Coimbraan. Kaupunki sijaitsee Portugalin keskiosassa Mondego-joen kummankin puolen.
Coimbra on ollut ennen Lissabonia Portugalin pääkaupunki. Täällä on myös yksi Euroopan vanhimmista yliopistoista.
Historian havinaa siis täälläkin. Ja yhdyimme Olavi Virran Portugalin huhtikuun sanoihin
Kun saapuu huhtikuu
ja kukkiin peittää maan,
on kauneimmillaan Coimbra.
Ken sinne seisahtuu
hän pois ei kaipaakaan,
on Portugalin huhtikuu
Coimbra unelmoi,
sen kattoin yllä soi
tää sävel joka mulle
kevään rintaan toi.
Näin kanssa ystäväin
Coimbran lumoon jäin ja
Portugalin huhtikuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti