Caminoita oli tiellä, kuin vilkkilässä kissoja suunnatessamme aamuhämärissä kohti seuraavaa määränpäätä.
Tiedossa oli, että päivästä tulisi lämmin.
Sen tähden niin muut, kuin mekin, yritämme lähteä mahdollisimman aikaisin liikkeelle, ennen polttavan auringon kuumia säteitä.
Reitti lähtikin reippaalla nousulla pitkin asfalttitietä. Kylän käheä ääniset kukot antoivat kieunnallaan tahtia askeliin.
Tie vaihtui asfalttitiestä mäntyjen ja eukalyptus puiden reunoittamaa hiekkatietä pitkin
Mukava oli astella pitkien neulasten kattamaa tietä.
Linnut säestivät laulullaan menoamme.
Kuutisen vuotta sitten kuljimme keväällä näillä samoilla teillä. Mutta yhtään tuttua paikkaa ei tullut mieleen ennen kuin Pontesampaio nimisen kylän sillalla.
Sillan jälkeen reitti kiemurteli vahojen rakennusten välissä ja taas ylämäkeen.
Matkalla kävelimme monien pienten kylien kautta Pontevedraan.
Tulipa muutama kuvakin napattua .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti