Tienvarsimotelli, jossa yövyimme, oli sen verran vaatimaton palveluiltaan, ettei aamupalaa ollut tarjolla.
Aamulla pakkasimme rinkat ja kuljimme viereiselle huoltoasemalle. Ukkoja istui baaritiskillä aamukahvilla. Saman baaritiskin ääreen mekin itsemme ahdimme. Tilasimme maitokahvit ja uunituoreet omenaleivonnaiset.
Aamukahvin juotuamme matkasimme läpi hiljaisen kaupungin. Vastaan tuli camino, jonka taival kulki toiseen suuntaan.
Alkuun menimme asfalttitien reunaa, josta siirryttiin kulkemaan eukalyptys metsän halkovaa hiekkatietä. Myös tällä on ollut metsäpalo ja puiden rungot olivat mustan hiiltyneitä. Uusia versoja oli jo noussut puiden hyvistä.
9 kilometriä kuljettuamme oli jo aamupalan energiaa kulutettu sen verran, että mahat kurnahtelivat.
Branca -nimisen kylän panaderiassa syötiin kinkku-juusto sämpylät maitokahvin kera. Yhteensä 4.40 euroa. Onhan se paljon halvempaa kuin meillä Suomessa.
Matka jatkui vilkkaan N 1 - tien reunaa, josta piakkoin siirryttiin pienemmälle tielle, jossa liikenne oli hiljaisempaa.
Sää oli tänään puoleen päivään melko pilvinen, mutta lämmin.
Heti kun aurinko tuli pilvien takaa esiin, alkoi hiki nousta pintaan.
Ja pitihän niitä mäkiä olla tänäänkin.
23 kilometriä talsittuamme mietimme vaihtoehtoja. Kävellen hotellille vielä kymmenisen kilometriä ja paljon mäkiä.
Google mapsista huomasimme, että neljän kilometrin päässä olevasta Oliveira de Azemeiesissä on rautatieasema ja sieltä juna lähtisi reilun tunnin kuluttua määränpäähämme.
Siinä sai caminot pitää kiirettä. Neljä kilometriä ja pitkiä nousuja. Mutta me ehdimme ja juna jo odottikin asemalla meitä.
Paikallisjunan kyydissä köröttelimme Sao Joäo da Madeiraan. Eikä seniorihintakaan, 70 senttiä per nuppi, hirvittänyt.
Asemalta vielä 2 kilometriä hotellille kuljimme kevein askelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti