Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta. Luvassa olisi täysin aurinkoinen ja vähätuulinen päivä.
Kuljimme aivan Atlantin rantaa menevää tietä pitkin. Välillä poikettiin rannalle kävelemään.
Valkoinen autio hiekkaranta ja leuto Atlantti houkutti jäämään rantahietikolle makoilemaan.
Mutta ei, eteenpäin on mentävä.
Rannantasosta nousimme jyrkkiä portaita pitkin takaisin tielle.
Vähitellen saavuimme Vigon esikaupunkialueelle Oiaan. Baarissa nautittiin Café con lechet. Tarjolle tuotiin myös puolikas groissant, mikä tietysti veloitettiin kahvin hinnassa.
Tästä kahvitauosta piristyneinä jatkoimme matkaa.
Takaisin rantatielle. Muutamia auringonpalvojia oli jo leiriytynyt rannalle.
Nudistirannalla, joka piikkilanka- aidalla oli eristetty ranta-alueesta, näkyi jo monia ilman rihmakiertämää käyskentelijöitä.
Näitä kauniita hiekkarantoja katsellessa silmä lepää caminollakin.
Rantamaisemat jäivät taakse, kun tiemme lähti nousemaan kohti Vigon kaupunkia. Viisi kilometriä olikin sitten loivaa ylämäkeä ja lopussa alamäkeä kohti tämänpäivän majapaikkaa hotelli Junqueiraa.
Hieno 20 kilometrin mittainen taival on hyvä päättää pullolliseen sopivan raikasta Alhambraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti