Aurinko Armas

5.4.2016

Tämän päivän matkamme alkoi aurinkoisissa merkeissä. Taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraakaan. Aamu oli vielä hivenen kolea ja täydessä varustuksessa lähdettiin liikkeelle.

Reitti suuntautui kylän laidalta kohti peltomaisemia. Alkuun opasteet olivat selkeitä eikä meillä ollut tulkintavaikeuksia. Alueella on rakenteilla uusi rautatie, jonka aiheuttamat myllerrykset ovat sotkeneet maisemia ja reittiopastukset joissakin kohdissa epäselvät. Tarkkaan piti tutkia hiekkatiellä olevia jälkiä minnepäin edelliset kulkijat ovat menneet.

Nousimme hiekkatietä pitkin yhä ylemmäs. Tie oli edellispäivien sateen jäljiltä niljakas ja hiekka tarttui paksuksi kerrokseksi kenkien pohjaan.

Ohitimme pitkän rivistön tuulimyllyjä, joiden humina on aika kova.

Kaukaisuudessa näimme lumihuippuvuoria, joiden arvelimme olevan Portugalin puolella. Kuljemmehan nyt niin lähellä rajaa.

Noin 17 kilometriä matkattuamme pysähdyimme Villanueva de la Peras -nimisessä kylässä baariin ottamaan hieman huikopalaa.
Samaiseen baariin oli pysähtynyt kanadalainen camino, joka kertoi tekevänsä neljättä vaellustaan.

Matkamme jatkui aurinkoisissa merkeissä ja vähensimme varustusta.

Seuraavat seitsemän kilometriä kuljettiinkin metsäisissä maisemissa.
Santa Marta de Teran kylän baarissa pysähdyttiin juomaan teet.
Tapasimme siellä taas belgialaiset Lucin ja Monin. Pojat jäivät tänne yöpymään.

Meidän matkamme jatkui vielä kuutisen kilometriä Gamarzana de Teraan, jossa yövymme hotel Juan Manuelissa.

Päivä oli mukava ja aurinko helli meitä koko päivän reilun 32 kilometrin matkan ajan.

Hyvää syntymäpäivää Roopelle🌻

Raivokkaita koiria

4.4.2016

Majatalossamme heräsimme aamukoleuteen. Talossa ei olut lämmitys päällä ja huonettamme lämmitti pieni sähköpatteri. Eilisen sateen kastelemat vaatteet olivat onneksi yön aikana kuivuneet.

Puimme nopsasti päällemme ja laitoimme kamppeet rinkkaan. Suljimme majatalon ovet ja veimme avaimen omistajan postilaatikkoon.

Baarissa söimme tyypillisen aamiaisen, hilloleipää ja teetä.

Koska edessämme olisi sateinen päivä, päätimme kulkea Tabaraan pitkin pikitietä.

Alkuun kuljimme Tie N630 vierustaa. Kohtapuolin käännyimme pienemmälle tielle, joka johti Tabaraan.

Vettä sateli kohtalaisesti, mutta tuuli oli eilisestä laantunut. Ilma tuntui mukavan happirikkaalta.

Liikennettäkään ei ollut kovin paljon. Auto silloin tällöin sujahti ohitsemme.

Tie nousi ja laski. Maisemat olivat metsäisiä. Ylitimme  kauniin Rio Eslan kivisiltaa pitkin. Kyliä ei ollut eikä taloja näkynyt.

18,5 km meni joutuisaan ja saavuimme Faramontanas de Tabara nimisen kylän laitamille. Muutamia taloja ja kirkko tietenkin. Baaria emme lähteneet etsiskelemään, koska Tabaraan olisi enää matkaa
viisi kilometriä.


Viimeiset viisi kilometriä olikin sitten navakkaan vastatuuleen kulkemista.

Puskapissin kohdalla kuulimme hirveätä koirien haukuntaa ja ulinaa ja kohta kohti meitä raivosta haukkuen lähestyi kuuden isokokoisen koiran lauma. Se tosiaan pelästytti. Äkkiä matkaan. Emme taaksemme katsoneet. Koirat onneksi eivät lähteneet peräämme. Yleensä täällä koirat ovat kiinni, mutta nämä raivokkaat koirat olivat ehkä päässeet aitauksesta ulos jollakin konstilla. Olimme pysähtyneet väärään paikkaan.

Tabaraan saavuimme hyvissä ajoin ja lepäämisellekkin jäi aikaa.
Päivän matkan,25,4 kilometriä, kuljimme vajaassa viidessä tunnissa.

Tuulen tuiverrusta

3.4.2016

Zamoran hotellissa saimme ravitsevan ja maittavan aamiaisen, joka oli hyvä startti taipaleelle.

Reitti kulki halki Zamoran kaupungin. Poliisilta kysyimme neuvoa, kun kohtasimme opasteen, joka ohjasi kahteen eri suuntaan. Viittomakielellä asia selkisi ja lähdimme kulkemaan poliisin neuvomaan suuntaan.

Tie kierteli halki teollisuusalueen, romuttuneiden poliisiautojen  varaston sekä paikallisen sianjalostustehtaan kautta kohti peltomaisemia.

Ilma oli jo heti aamusta sateisen harmaa ja vettä tihkutteli taivaalta.

Tuuli tuiversi kohtalaisesti.

Tie nousi kukkulan laelle. Nousu tuntui kehossa ja mieli teki vaatteita vähentää, mutta sateen yltyessä emme siihen kuitenkaan ryhtyneet.

Lagar de Avellido, kylässä tuntui vahva espanjalainen parfyymi, lannan pistävä haju.

Ohitimme paikallisen taiteilijan pihan, jossa oli jos jonkinlaista patsasta. Erilaisia  Satuhahmoja mm. Punahilkka ja susi, Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä useita eksoottisia villieläimiä, pingviinistä elefanttiin. Vain Hannu ja Kerttu puuttuivat.

Reilun 20 kilometrin kohdalla saavuimme Montamartan kylään. Istahdimme kirkonvierusbaariin ja tilasimme munakkaat. Hetken kuluttua sunnuntain kirkonmenot päättyivät ja baari täyttyi hetkessä ihmisistä, jotka tulivat kirkkokaffeille.

Samaan baariin tuli myös espanjalainen camino, jonka olimme tavanneet aikaisemmin. Hän oli valinnut Zamorasta lähtiessä Portugalin reitin ja oli lopen uupunut tullessaan baariin. Kertoi, että oli hirveä tuuli ja sade ollut sillä suunnalla. Matkasta uupuneena hän päätti jäädä Montamartaan yöksi.

Meidän matkamme kuitenkin jatkui. Ilma näytti suhteellisen kuivalta vaikka olikin pilvinen. Veli- Pekka päätti rohkeasti riisua sadehousut pois arvellen optimistisesti, ettei niitä enään tarvinnut.

Emme päässeet kuitenkaan kovin pitkälle, kun tuuli koveni tuoden rankkasateen. Tallin kulmalla tuulelta suojassa Veli-Pekka, joutui laittamaan sadehousut takaisin jalkaan.

Ohitimme pienet kylät, joissa emme pysähtyneet. Olimme taivaltaneet jo yhdeksän tuntia ja kello läheni kuutta. Väsymys tuntui jaloissa, mutta mieli oli virkeä. Tuuli painoi päät alas ja rankka vesisade kasteli tehokkaasti.

Viimeiset viisi kilometriä kuljimme pikitietä pitkin.

Vihdoin saavuimme Granja de Moreruelaan. Majapaikkamme oli viehättävässä kivitalossa ja olimme siellä ainoat asukit.

Kylän baarissa söimme maukkaan aterian ja tapasimme belgialaiset caminot, Lucin ja Monin.

Päivän matka oli 44,5 kilometriä jota tarvoimme reilut kymmenen tuntia.

Poliisi neuvoo

Valtateiden lomassa

Paikallinen taidenäyttely

Montamarta

Kohti majapaikkaa

Kohti Zamoraa

2.4.2016
El Cubo de la Tierra del Vinon jätimme taaksemme varhain aamulla kuulaan kirpeässä säässä. Yö oli huuruttanut maan valkoiseksi ja lätäköt olivat saaneet ohuen jääriitteen.

Kuten monena muunakin aamuna reitti jatkui halki aidattujen laitumien. Vastaamme asteli lammaspaimenen ja muutaman koiran ohjaamana suuri lammaskatras matkalla pellolle.

Matkan edetessä aurinkokin oli noussut korkeammalle lämmittäen kulkijoita. Tuuli oli kuitenkin sen verran viileä, ettei vaatteiden vähennyksille ollut tarvetta.

14 kilometrin jälkeen saavutimme ensimmäisen kylän Villanueva del Campean. Kylän ainoassa avoimessa baarissa söimme munakkaat jotka  vihreän teen kanssa nautimme.  Koska edessämme olisi vielä reilut 20 kilometriä taivalta eikä taipaleella olisi muita kyliä, ostimme mukaamme, tortilla fransesca con pano, eli sämpylä jonka välissä on paistettu munakas.

Matka jatkui laajojen viljapeltojen välissä kulkevaa tietä pitkin. Ihmettelimme kun isoa maissipeltoa ei ollut korjattu, vaan kuivat maissit törröttivät  roikkuen kuivissa varsissa. Mikä lie syynä siihen, ettei satoa oltu korjattu.

Peltotiellä kohtasimme ison noin metrin mittaisen ruskean käärmeen, joka luikerteli piiloon heinien sekaan.

Zamoraan saavuimme 35,5 kilometrin ja työpäivän mittaisen matkan jälkeen.

Avaria maisemia

Maissintähkiä

Rio Duero

Zamora

Aprillipäivä

1.4.2016

Aprillipäivän aamuna söimme upean aamiaisen Salamancan catedraalihotellissa. Aamu oli kolea, mutta päivästä pitäisi tulla aurinkoinen. Kuljimme läpi aamu-unisen Salamancan kaupungin kohti N630 tietä.

Jonkin matkan päästä reitti siirtyi peltotielle ja kuljimme isojen peltojen keskellä.
Ohitimme Aldeaseca del Armuna ja Castellanos de villiquera -nimiset pienet kylät.

Reitti jatkui maisemiltaan samanlaisena. Aurinko helloitti siniseltä taivaalta. Tuuli kuitenkin siten, ettei vaatteita tarvinnut vähennellä. Reitin viimeisessä pikku kylässä, Calzada de Valduncielissä joimme teet ja söimme tortillat.

Ja kukkuihan  se käkikin meille muutaman kerran.

Vielä jonkin matkaa kuljimme peltotietä kunnes kohtasimme liian  suuren veden, jota emme pystyneet ylittämään. Kömmimme yli piikkilanka-aitojen, jotta pääsisimme N-630 tielle, jota pitkin kuljimme loppumatkan El Cupo de la Tierra del Vinoon.

Yövyimme majatalossa, jossa meidän lisäksi oli kaksi belgialaista, kaksi espanjalaista ja yksi saksalainen camino. Majatalon mamma laittoi meille maittavan illallisen, jota yhdessä söimme jutustellen mukavia.

Päivälle matkaa kertyi 37 5 km jota taivalsimme reilut yhdeksän tuntia.

Tasaisia peltoja

Lisää kuvateksti

Myötätuulesta vastatuuleen

30.3.2016

Guijuelo jäi taaksemme kun raikkaassa aamutuulessa astelimme pitkin N630 -tietä. Ohitimme tien varrella olevia useita sianjalostustehtaita. Näissä tehtaissa se sikaparka sitten jalostetaan jos jonkinlaisiksi tuotteiksi.

 Jokaikisessä baarissa, niissä pienemmissäkin, on ilmakuivattu  possukinkku tiskillä. Siitä sitten leikataan veitsellä siivuja syötäväksi. Itse en tuosta herkusta piittaa. Se on sellaista sitkeää ja purukumimaista ja sialle maistuvaa.

N630 on onneksi hyvin rauhallinen  ja auto silloin tällöin hurahtaa ohitsemme. Pääosa liikenteestä kulkee läheisellä moottoritiellä.


Tienvarsipelloilla ei kasva mitään, ovat ilmeisesti laidunmaita.  Aurinko paistaa lämpimästi.

Tuuli on yltynyt navakaksi myötätuuleksi.

Nousemme 1050 metriin merenpinnasta. Majoittauduimme Quatro Galzadas - nimiseen hotelliin.
Matkaa päivälle kertyi 33 kilometriä.


31.3.2016

Aamu valkeni lumisena. Yöllä oli satanut lunta ja sitä tuiskutti edelleen.

 Nautittuamme ravitsevan  aamupalan, hilloleipää ja sokerikakkua, suuntasimme kulkumme kohti Salamancaa.

Kuljimme  jo tutuksi tullutta N630 tietä pitkin. Tuuli oli navakkaa vastatuulta ja lunta tuprutti.

Matka jatkui alaspäin. Lumisade muuttui rännäksi ja loppuen lopuksi vesisateeksi. Maisemia ei paljon ehtinyt katsella kun pää alas painettuna kuljimme rivakkaa tahtia eteenpäin.

Jo kaukaa ylhäältä näimme Salamancan kaupungin häämöttävän, mutta matkaa olisi vielä.

Mitä lähemmäksi kaupunkia saavuimme sitä enemmän liikenne lisääntyi.

Tälle päivälle kertyi matkaa 21 kilometriä. Saavuimme  puolilta päivin hotelli NH Salamanca Puerta de la Catedraliin, joka on aivan Salamancan katedraalin kupeessa vanhassa kaupungissa.

Kuuma suihku tuntui mukavalta hieman viileän matkan jälkeen.

Turinatuokio

Aamu

Salamancan katedraali

Puolivälin etappi

29.3.2016

La Calzada de Bejarissa keittelimme aamuteen ja paahdoimme valkoista höttöpaahtoleipää. Leivän päälle marmeladia, kuten täällä on tapana.  Siis kunnon hilloleipää.

Sammuttelimme valot ja suljimme oven ja avaimen laitoimme postilaatikkoon, kuten emäntä meitä illalla opasti.

Aamu oli sumuinen. Reitti suuntautui kohti kosteaa, laidunpeltojen välissä menevää polkua pitkin.

Myötätuulen vauhdittamana kuljimme reilun kahdeksan kilometrin päässä olevaa Valdeverde De
Valdelacasaa kohti, jossa nautimme pienessä baarissa munakkaan ja teetä.

Matka jatkui reilun kolmen kilometrin nousulla pientä pikitietä pitkin.  Ohitimme Valdelacasa -nimisen pienen kylän, josta otimme suunnan kohti Guijueloa.

Tässä kohtaa lähdimme kulkemaan omia polkujamme emmekä seuranneet varsinaista caminoreittiä.

Tuuli oli jo hajoittanut  pilvet taivaalta  ja aurinko paistoi täydellä terällä. Tie nousi yhä ylemmäs ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, joten vaatteiden vähennys oli paikallaan. Olimme 1160 metrin korkeudessa merenpinnasta.

Näimme kaukaisuudessa Sierra de Gredoksen lumihuippuiset vuoret. Ohitimme vanhojen tammien metsän. Puiden rungot olivat täysin navan peitossa. Silmut vielä hyvin pieniä.
Tien varressa kasvavan laventelin kukat olivat pienessä nupussa. Täällä kevät on vasta aluillaan.

Kuuden ja puolen tunnin ja 25 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Guijueloon.

Tänään saavutimme ensimmäisen 500 kilometrin etapin. Hyvä me.

Vesiesteitä

Valdeverde de Valdelacasan kirkko

Isokorvainen utelias aasi

Lumihuiput siintävät kaukaisuudessa