La Calzada de Bejarissa keittelimme aamuteen ja paahdoimme valkoista höttöpaahtoleipää. Leivän päälle marmeladia, kuten täällä on tapana. Siis kunnon hilloleipää.
Sammuttelimme valot ja suljimme oven ja avaimen laitoimme postilaatikkoon, kuten emäntä meitä illalla opasti.
Aamu oli sumuinen. Reitti suuntautui kohti kosteaa, laidunpeltojen välissä menevää polkua pitkin.
Myötätuulen vauhdittamana kuljimme reilun kahdeksan kilometrin päässä olevaa Valdeverde De
Valdelacasaa kohti, jossa nautimme pienessä baarissa munakkaan ja teetä.
Matka jatkui reilun kolmen kilometrin nousulla pientä pikitietä pitkin. Ohitimme Valdelacasa -nimisen pienen kylän, josta otimme suunnan kohti Guijueloa.
Tässä kohtaa lähdimme kulkemaan omia polkujamme emmekä seuranneet varsinaista caminoreittiä.
Tuuli oli jo hajoittanut pilvet taivaalta ja aurinko paistoi täydellä terällä. Tie nousi yhä ylemmäs ja hikikarpalot valuivat pitkin selkää, joten vaatteiden vähennys oli paikallaan. Olimme 1160 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Näimme kaukaisuudessa Sierra de Gredoksen lumihuippuiset vuoret. Ohitimme vanhojen tammien metsän. Puiden rungot olivat täysin navan peitossa. Silmut vielä hyvin pieniä.
Tien varressa kasvavan laventelin kukat olivat pienessä nupussa. Täällä kevät on vasta aluillaan.
Kuuden ja puolen tunnin ja 25 kilometrin taivalluksen jälkeen saavuimme Guijueloon.
Tänään saavutimme ensimmäisen 500 kilometrin etapin. Hyvä me.
Vesiesteitä
Valdeverde de Valdelacasan kirkko
Isokorvainen utelias aasi
Lumihuiput siintävät kaukaisuudessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti