Matka jatkui samaa hiljaista tietä, jota eilen ajelimme. Aurinko paistoi ja tuulikin oli vaimea ja lämpimän tuntuinen.
Tie kulki mäntyisen metsän läpi. Keltaiset sitruunaperhoset ja neitoperhoset kirmasivat ympärillämme, kuin toivottaen hyvää matkaa.
Tien varrella valtavan kokoisia vanhoja tammipuita, joissa ei vielä lainkaan turvonneita silmuja.
Pataholmassa kuljimme aivan meren rantaa. Talojen pihoilla Ruotsin liput liehuivat uljaasti itätuulessa lepattaen.
Valtavat hanhilaumat raakkuivat rannan tuntumassa.
Metsän laidassa sarvipäinen kauris, kaksine vasoineen, ruokaili kaikessa rauhassa. Valmiina loikkimaan tiehensä vaaran uhatessa.
Viime tingassa ehdin väistää puolimetrisen kyyn päälle ajamasta. Kyy loikoili lämpimällä asfaltilla. Siitä kuitenkin sitten nopeasti luikerteli tien varren suojaan.
Timmermabbenissa pysähdyimme ja söimme hirveän rasvaisen salamipizzan cociksen kera.
Loppumatkasta jouduimme ajamaan nelisen kilometriä E 22 tien kapeata laitaa. Autot hurahtivat kovaa nopeutta ohitsemme.
Påskallavikiin Lyckans Guesthausiin matkasimme kauniissa pääsiäissäässä 95 kilometriä. Vastapäisessä Gästgiferissä söimme tyypillisen ruotsalaisen pääsiäis illallisen. Alkuun erilaisia sillejä, uusien perunoiden kera. Pääruokana lammasta kolmeen tapaan, paistia, filettä ja makkaraa.
Kyllä nyt kelpaa mennä nukkumaan odottaman huomista päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti