Jatkoimme asfalttitietä eteenpäin. Liikenne oli vielä hiljaista.
Ilma tuntui melko mukavalta ja happirikkaalta. Tuulikin oli vaimeaa.
Alkumatkasta muutamia mukavia mäkinousuja. Täällä nättäisi kuin kevät olisi jo pitemmällä, koivuissakin jo pienet lehdet. Tuomi kukki kauniisti valkoisin kukin.
Lintujen liverrystä ei sumukaan estä. Fasaanit luikauttavat ilmaan tutun kiekaisun. Jänikset juoksevat pellolla, sulautuen hyvin ruskeaan vasta kynnettyyn multamaahan.
Perunapeltoja, joiden vaot ovat viivasuorassa. Vastaniitetystä heinäpellosta leviää mukava kesäinen tuoksu.
Puolivälissä matkaa ylitimme Belgian rajan. Työtön rajanvartija ei meistä piitannut. Istua töllötti koppinsa edessä.
Takanapäin Ranskassa poljetut 1330 kilometriä.
Eipä maisemat mitenkään muuttuneet. Sumussa jatkettiin eteenpäin.
Loppumatkan ajelimmekin pyöräteitä pitkin perille Parkhotelliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti