Tänä aamuna oli toisin. Nouseva aurinko loi taivaalle kauniita punasävyjä. Honflauerin motelli les Bluetsista jatkoimme matkaa aamuvarhaisella.
Lähestyimme Seine-joen laskusuun ylittävää Ponte de Normandia, joka on reilut kaksi kilometriä pitkä, vinoköysisilta. Nelikaistainen silta, jonka reunoissa molemmin puolin pyörä-ja kävelytiet.
Liikenne sillalla oli vilkasta. Rekkoja ja muita autoja meni tiuhaan tahtiin ohitsemme. Sillalta oli upeat näkymät Le Havreen ja Seinen suistoalueelle. Pysähtyä ei voinut maisemia ihailemaan.
Sillan ylitys polkupyörille ja jalankulkijoille on ilmainen, autoille maksullinen. Jostakin luin, että jopa 20 euroa, mikä tuntuu melko kalliilta.
Sillan ylityksen jälkeen ajelimme reilut kaksikymmentä kilometriä Seinen suistoalueen läpi. Alueella näimme lukuisia erilaisia vesilintuja ,varmaankin pesimispuuhissa.
Vastaamme kolkutteli tavarajuna viereisellä junaraiteella. Veturinkuljettaja morjensti meitä pilliin töräyttämällä.
Seinen sivukanavan ylitystä jouduimme odottelemaan hetken, ennenkuin kääntösilta käännettiin ylimenoa varten.
Matka jatkui asfalttitien reunaa. Autoja suhahteli ohitsemme hieman hiljentäen ohittaessaan meidät. Tosin poikkeuksiakin oli.😡
Lillebonne -nimisen pikkukylän jälkeen tie lähti nousemaan ylös mäelle. 140 metriin noustiin yhtämittaa. Ei tuntunut niin kovalta, ehkäpä näihin nousuihin on jo tottunut.
Tien varrella valkovuokot ja esikot kukkivat kauniisti.
Muutamia lehmälaumoja niityillä. Nähtiinpä muutama laamakin aasin seurassa.
Päivä oli pilvipoutainen ja melko tuulinen.
Loppupuolella matkaa Veli-Pekan pyörästä katkesi ketjut. Pikku remontti hoitui hetkessä.
Dieppeen hotelli Windsoriin saavuttiin 102 kilometrin ajelun päätteeksi. Hotelli sijaitsee aivan Englannin kanaalin rannalla.
Dieppe on n. 40 000 asukkan kaupunki.
Historiallista havinaa myös Dieppessä. Toisessa maailmansodassa britit, kanadalaiset ja usalaiset teki epäonistuneen maihinnousun elokuussa 1942, tuhoisin seurauksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti