Eilisestä ylämatkakävelystä toipuneena lähdimme aamulla hotellista, nautittuamme se tavallisen aamiaisen.
Kulkumme suuntautuikin nyt alaspäin. Laskeuduimme 950 metriin merenpinnasta. Kuljimme Jonkin matkaa tien N525 vartta pitkin, kunnes reitti siirtyi tieltä sivuun luontoon.
Ilma oli sumuinen ja vettä tihkutteli.
Emme kauaa ehtineet nauttia alamäkikävelysta, kun huomasimme tarpovamme taas ylämäkeen.
Ohitimme ensimmäisen Lubian-nimisen kylän.
Nousimme yhä ylöspäin. Kuljimme sähkölinjojen alla menevää kinttupolkua.
Nousua jatkui ja jatkui. Yhtäkkiä olimme kivikkoisella polulla. Vesi virtasi jalkojemme alla ja yllä.
Välillä hävitimme polun ja jouduimme ottamaan vähän takapakkia, jotta löytäisimme oikean reitin.
Pilvet roikkuivat alhaalla ja kuljimme niiden tasossa. Vesisade yltyi. Olimme 1350 metrissä merenpinnasta, mutta emme nähneet ympärillemme.
Kuulimme tuulimyllyjen pitämän kovan äänen, mutta emme nähneet niitä. Sumu valtasi meidät.
Vihdoin ja viimein saavutimme käännekohdan, josta lähdimme laskeutumaan alaspäin.
Saavuimme Vilavellan kylään, jonka baarissa nautimme omeletit ja vihreät teet. Olimme kulkeneet reilut 21 kilometriä.
Pienen lepohetken jälkeen matka jatkui eteenpäin.
Kuljimme ikäänkuin tunturin laella puuttumassa maastossa. Tunturipuroja solisi siellä täällä. Sade oli onneksi lakannut ja aurinkokin taas näyttäytyi.
A Gudiinaan saavuimme 36,7 kilometrin kävelyn jälkeen ja aikaa siihen käytimme reilut yhdeksän tuntia.
Kylän kauppa sattui onneksi vielä olemaan auki ja poikkesimme ostamaan laastaria. Samaan kauppaan tuli kaksi suomalaista caminoa.
Toinen kertoi olevansa allerginen ja saaneensa yöpymispaikoista kirpunpuremia ympäri kehoa. Ovat yöpyneet albergueissa joukkomajoituksessa. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa ja jatkoimme hotelli Brumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti