Aamuauringon noustessa taivaanrannan takaa, kaksi reipasta caminoa asteli kohti Santiagoa. Päivästä oli luvattu puolipilvinen, joten sadevarustukset oli pakattu rinkkaan.
Yöunet olivat jääneet vähäisiksi . Hotellissa oli 500 portugalilaisnuorta viettämässä jonkinsortin pippaloita. Meno ja meteli oli sen mukaista. Huuto ja juokseminen sekä kirkuminen kesti kahteen asti yöllä. Eihän siinä melussa nukkumisesta tullut mitään.
Mutta ei se haitannut. Olihan tämä viimeinen vaelluspäivä. Tänään saavuttaisiin Santiagoon.
Matkan edetessä aurinko nousi yhä korkeammalle lämmittäen meitä. Ei voisi olla parempaa ilmaa loppuvaellukselle.
Kuljimme pieniä hiekkaisia teitä kylästä toiseen. Kukot kiekuivat kukkokiekuuta ja koirat haukkuivat talojen pihoissa ohittaessamme niitä.
Muutamia pyöräcaminoita huristeli ohitsemme. Kanssakävelijöitä ei ollut kuin muutamia. Kaikki tutut caminot jatkoivat via de la Plata reittiä, kun siirryimme tälle Portuguese reitille.
El Cupo del Vinon majapaikassa tapaamamme espanjalainen Rodrigues lähetti sähköpostia jossa kertoi, että oli joutunut lopettamaan kävelyn akillesjännetulehduksen vuoksi ja palasi Madridiin. Belgialaisia kaveruksia, Luc ja Mon, näimme viimeksi AGudiinassa.
Etenimme ripeää tahtia. Muutama tiukka nousu osui tälle loppumatkallekkin. Ylhäältä mäeltä näimme jo kaukaa Santiagon.
Reitti kulki esikaupunkialueiden läpi. Ylitimme Santiago-Vigo rautatien sekä ison Madridiin menevän moottoritien.
Santiagoon saavuttiin hieman puolenpäivän aikaan 26 kilometrin kulkemisen jälkeen.
Vanhassa kaupungissa oli jo vilkas meno. Väkeä kuljeskeli sankoin joukoin vanhan kaupungin kujilla. Ihmiset istuskelivat terasseilla auringosta nauttien.
Meidän viimeinen etappimme oli piligram toimisto. Turhaan etsimme sitä entisestä paikasta, koska se oli muuttanut isompiin tiloihin, joten jouduimme pariinkin kertaan kysymään tietä sinne. Terroristi uhan takia turvatarkastus suoritettiin ennen, kuin pääsimme edes piha-alueelle.
Nuori toimistovirkailijapoika tutki piligram passejjamme ja löi niihin sen viimeisen leiman. Nyt olimme virallisesti saavuttaneet päämäärämme.
Takana reilun 1000 kilometrin taival, johon on mahtunut monta monituista kokemusta. Askeliakin on otettu monia satoja tuhansia. Monen vuoren laelle on kivuttu. Tuulta ja myrskyä vasten kuljettu sekä vesisateessa useaan kertaan matkaa taitettu. Varmaankin kotona saunan lauteilla tätä matkaa muistelemme ja kaipuu uudelle reisulle taas kerran viriää. Ehkä?
Katedraali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti