Teetä ja paahdettua patonkia neljä pientä palaa, marmeladi ja voinappi. Ja tosi törkeän hintasta, yhteensä yhdeksän euroa, kun vertaa sitä eilenillalla kaupasta ostamaamme:
Iso patonki, nakkeja ( 12 kpl pakkaus), juustoa (15 siivun pakkaus), chorizoa (150 gr viipaleina) ja 1,5 litran pullo spritea (luultiin vedeksi) yhteensä 3,80 euroa (ei kyllä syöty kaikkia). Voi siis sanoa, että aamiainen oli ryöstöhintainen.
Sillä tankkauksella kuitenkin lähdettiin eteenpäin.
Aamun sadekaan ei haitannut, kun oli kunnon sadevaatteet päällä.
Kuljimme teollisuusalueen halki kantatie 120 vieressä. Lukuisia teollisuushalleja tyhjillään Ohitettiin suuret valtatiet, joiden välissä reitti puikkelehti.
Pikkuhiljaa maisemat vaihtuivat valtaviin maissipeltoihin, joita oli tien kummallakin puolella.
Ohitimme kylän toisensa jälkeen. Kaikissa kirkon kellotorneissa oli haikaranpesiiä. Eräässä kylässä oli mustien korppien pesimäpuualue. Kymmenittäin pesiä. Kovaääninen kraakunta saatteli meidät kylän ohitse.
Näimme tänään myös Kulkijan, joka veti perässään eräänlaista vaunua, johon matkatavarat oli pakattu. Meneehän se matka noinkin.
Kuljimme koko loppumatkan kantatie 120 pitkin. Vastatuuli oli kova ja sadekin alkoi uudestaan. Noin parinkymmenen Ferrarin letka ohitti meidät, joukossa muutama Porsche ja Lamborghini. Ja ei aikaakaan kun muutama poliisiauto tuli perässä siniset vilkkuvalot päällä.
Vihdoinkin saavuttiin Hospital Puente de Orbigaan. Majoittauduttiin maantievarren hotelliin Paso el Honrosoon.
Alakerran cafeteriassa saikin täällä ruokaa heti. Varsinainen ravintola avataan vasta kello 21, mutta nälkäiset caminot eivät jaksaneet odottaa vaan söivät baarissa kunnon rekkamiehen annoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti