Reitti kulki läpi kaupungin ja tietenkin kirkon kautta.
Ylitimme valtavan moottoritien ja siirryimme hiljaisemman pikitien varteen.
Tänään näytti olevan enemmän caminoita liikkeellä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli tuuleton.
Koitti taas hetki, jolloin vaatteita piti vähentää.
Ensimmäisessä kylässä nautittiin kahvit ja sämpylät.
Taival kulki koko matkan pikitien vierellä. Maisemat olivat kauniita. Vihreät pellot ja sininen taivas.
Oikealla siinsi jossain kaukaisuudessa lumihuippuisten vuorien jono. Pääskyset kirskuivat lennellessään peltojen yllä. Haukat leijailivat taivaalla saalista etsien.
Ihana hiljainen rauhallisuus, jonka silloin tällöin keskeytti harvakseen ohi ajavien autojen moottorin hurina.
Viimeisessä kylässä ostettiin kaupasta baskut ja omenat, joita pysähdyttiin syömään kadunvieruspenkille. Juuri kun valmistauduimme jatkamaan matkaa "Kontiolahden kottaraiset" pyrähtivät paikalle. Vaihdettiin muutama sana ja jatkettiin matkaa.
Viimeiset kuusi kilometriä oli loivaa nousua jonka jälkeen eteemme avautui Carrion de las Condesin kaupungin siluetti kaukaisuudessa. Vielä oli siis matkaa.
Läpi kaupungin Carrion -joen ylitys yhdeksän kaaren sillan yli ja olimme Monasterio San Zoilossa.
Vuodelta 984 peräisin olevaan vanhaan luostariin kunnostetussa hotellissa.
Suihkuun ja illallista odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti