Reitti alkoikin nousujohteisesti. Kuljimme kuin kahden kukkulan välisessä solassa. Ilma oli vielä hivenen kirpeä, mutta aurinko lämmitti kulkijoita.
Ohitimme suuren lammasnavetan. Eteemme avautuvilla viiniviljelyksillä ahkeroitiin jo täydessä touhussa. Maata möyhennettiin ja viinipensaita myrkytettiin tuholaisten torjumiseksi.
Tie kiemurteli tuttuun tapaan istutuksien lomassa.
Saavuttiin ensimmäiseen kylään Azofraan. Nautittiin kylän baarissa Café con lechet ja pikku paakkelsit.
Matka jatkuikin sitten hurjalla nousulla.
Pikkuhiljaa viiniveljelykset harvenivat ja vaihtuivat viheriöiviin viljapeltoihin.
Maisemat ovat huikaisevan kauniita. Jossain kaukaisuudessa häämöttää lumihuippuisia vuoria.
Aurinko paistaa täydeltä terältään.
Ohitamme Ciruena nimisen kylän. Kylässä on uudehkon näköisiä kerrostaloja. Useissa taloissa on huoneistoja myytävänä olevia kylttejä.
Välillä levähdetään tankkaamaan polttoainetta.
Vihdoin kukkulan laelle noustessamme eteemme avautuu seuraava yöpaikkamme. Matkaa toki vielä on kuutisen kilometriä.
Parador de Sto. DomingoBernardo de Fresneda on vanhaan luostariin kunnostettu hotelli. Huone on upea pylvässänkyineen. Kyllä täällä kelpaa caminojen seuraava yö nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti