Asutusta eikä muutakaan mökkiä matkan varrella näkynyt. Paitsi muinaiset rauniot, ruinas de Camas de labor, jonka mielikuvissamme arvelimme olevan vanhan "ritarilinnan". Sen raunioilla nautimme huikopalaa. Matka jatkui kohti Villafranca de Los Barrosia, jonne saavuttiin 22 kilometriä matkattuamme. Hotelli Diana oli ihan mukavan oloinen pieni hotelli, jonka ravintolassa nautimme viiriäisiä punaviinikastikkeessa. Oli muuten todella hyvää. Siihen vielä jälkiruoka ja eturuoka ja koko lystin hinta 9 euroa per nuppi, ja niin tietysti vielä juomat päälle. Ei ollut kallista.
Tänä aamuna jatkoimme matkaa hieman ennen kahdeksaa. Kuljimme N630 tietä pitkin, koska arvelimme varsinaisen caminoreitin olevan yöllisen sateen jälkeen savinen. Tie halkoi valtavien viininviljelysmaiden halki. Kummallakin puolella tietä oli silmänkantamattomiin viiniköynnöksiä. Poikkesimme Almendralejo-nimisessä kaupungissa baariin ja söimme hyvät munakkaat.
Tummat pilvet taivaalla ennustivat sadetta. Lähdettyämme jatkamaan matkaa saimme vettä niskaamme. Sadehousut jalkaan. Ei sitä onneksi kauan kestänyt ja aurinko taas lämmitti.
Reilun seitsemän tunnin taival Torremegiaan meni yllättävän nopeaan. Jalka kulki kepeästi eikä kummallakaan caminolla ollut väsymyksen tunnetta, vaikka matkaa kertyikin tasan 30 kilometriä.
Illallista odotellessa
"Ritarilinna"
Huoltsikan juomatarjontaa
Teetä ja sympatiaa
Eteenpäin
Hyppäiskös kyytiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti