Ja sitten taipaleelle. Kuljimme asfalttitien reunaa. Liikennettä ei juurikaan ollut. Pikkuhiljaa yllemme laskeutui sankka sumupilvi. Jostakin se vaan tuli.
Yht'äkkiä havahduimme. Kuulimmeko oikein. Ystävämme käkihän se tuli meitä tervehtimään. Liekö jo meitä odotellutkin.
Sumukin hälveni ja Armas aurinko lämmitti meitä. Oli aika vähentää vaatetusta.
Mäki ylös toinen alas, mutkia mutkan perään. Yllättävän rankkaa oli kavuta suht jyrkkiä mäkiä ylös.
19 rankkaa kilometriä.
Saavuimme vihdoin luonnonpuiston portille, josta matka jatkui hiekkatietä pitkin. Onneksi se osuus ei ollut kovin nousujohteista. Luonnonpuisto sinänsä ei ollut kummoinen eikä siellä ollut mitenkään erityistä.
Matka alkoi jo tuntua reisissä. Ympärillämme ei ollut muuta kuin harvapuista metsää. Kylästä ei vielä tietoakaan.
Tie alkoi nousta pilviin...siltä ainakin tuntui. Rankkaa ylämäkeä 45 asteen kulmassa puolentoista kilometrin verran 650 metriin merenpinnan yläpuolelle. No eihän se matka tapa vaan vauhti. Pysähtelemään joutui useasti ja happea haukata ja pulssia tasoittamaan.
Ylhäältä olikin hulppeat näkymät. Ja näkyihän se kyläkin siellä alhaalla.
Alasmeno olikin juhlaa ja saavuimme kylän hiljaisille kujille. Majapaikkamme löytyi helposti. Oli ihanaa kavuta toisen kerroksen sievään pieneen huoneeseen. Heittää rinkka selästä ja kengät jalasta.
Kaikenkaikkiaan yksi rankempista reissuista.
Päivän saldo: 31.8 km, 47 300 askelta, 1650 poltettua kaloria ja rasvaakin askelmittarin mukaan haihtui 103 grammaa.
Sumu nousee
Reipas camino
Eteenpäin
Tämän matka jo päättyi
Tauko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti