Roomalaisen majatalon aamiaisella nautimme mm. täällä harvinaisesta ihanasta tummasta leivästä, joka paahdettuna maistui herkulliselta. Maukasta ja terveellistä oli myös erikoinen aluevera mandariini sose.
Matka jatkui ja eilisestä sateesta ei ole jäljellä kuin lätäköitä siellä täällä. Ylitimme Aljucen joen, joka eilispäivän sateesta huolimatta oli vähävetinen. Reitti kulki halki pargue natural de cornalvo -nimisen luonnonpuiston, jonka alueella kulkevan Aljucen joen rannoilla elää kilpikonnia. Kovasti yritimme tähystellä, josko niitä näkisimme, mutta emme niitä havainneet.
Alueella on 1700 -luvulta peräisin olevan sillan rauniot. Jäljellä enää muutamia isoja kivilohkareita.
Alue ympärillämme on mäkistä ja kivistä maastoa. Aurinkokin hellii meitä pitkästä aikaa. Haukat saalista etsien liitelevät yllämme. Linnut pitävät omaa konserttiaan puiden oksistossa. Ystävämme käen kuulemme taas kukahtelevan, jossain kaukaisuudessa.
Kellojen kilkatuksesta tiedämme jo hyvissä ajoin, että lehmiä on laitumella. Vapaana käyskentelevät eivätkä meistä paljon piittaa. Lampaitakin nähdään pitkästä aikaa. Lauman lampaista monilla näkyy olevan koipi kipeenä, niin pahasti ne nilkuttavat koipiaan.
Yhtään kylää ei tällä osuudella ole. Saavumme majapaikkaamme, jo parhaat päivänsä nähneeseen
Hotel Cruse de la Herreriakseen. Alakerrassa on ravintola, josta saimme kyllä hyvää ruokaa.
Päivän lukemat 19,3 km ja 27 000 askelta.
 |
| Kivimaisemaa |
Sillan rauniot
Mitä
Kutittaa
Vesieste
Tauko paikalla
Oliivipuita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti