Rooman aikaisen Dianan temppelin raunioiden kautta kulki tiemme Meridasta kohti Aljucenia.
Aamu oli harmaa sadellen pientä tihkua. Olimme ennakoineet sateen mahdollisuuden ja laitoimme jo lähtiessä sadehousut jalkaan.
Reitti kulki Meridan kaupungin halki ja jatkui pientä kiemurtelevaa pikitietä pitkin. Sade yltyi rankemmaksi ja tuulikin vähän piiskasi selkäpuolelta.
Ohitimme Empalse de la Proserpina -nimisen järvialueen, jonka jälkeen matka jatkuikin hiekkaiselle metsätielle. Ympärillämme oli tähänastisen vaelluksen kauneimmat maisemat. Sateesta huolimatta nautimme matkanteosta. Ketään ei tullut vastaan eikä kukaan meitä ohittanut.
Välillä tuntui kuin sade olisi lakannut, mutta heti kohta satoi vielä enemmän.
Reilun neljän tunnin sateessa tarpomisen jälkeen saavuimme Aljuceniin ja sadekin sopivasti päättyi.
Hotellimme oli rakennettu roomalaisaikakauden mukaiseksi majataloksi, jonka yhteydessä oli roomalainen kylpylä.
Päätimmekin majatalon emännän kehoituksesta kokeilla kylpylän nautintoja ja meille se ei edes maksanut mitään.
Kylpylässä kynttilät loivat hämyisää tunnelmaa. Musiikki ja hyväntuoksuiset suitsukkeet loivat jännittävän salaperäisen ilmapiirin ympärillemme. Alueella oli kolme marmorista allasta.
Emännältä saamamme ohjeen mukaan menimme ensin "jääkylmään" altaaseen, josta siirryimme vähän lämpimämpään vesialtaaseen ja seuraavaksi sitten "kuumaan" altaaseen.
Varsinkin "kuumassa" vesialtaassa oleminen tuntui taivaalliselta sateisen päivän jälkeen.
Matkaa tälle päivälle kertyi 18,7 km.ja 26 200 askelta.
Dianan temppeli
Paikallinen kalastaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti