Kuljimme peltomaisemien keskellä menevää kivistä ja kuoppaista peltotietä.Maisemat muuttuivat viljapelloiksi. Ovat sen verran pienellä oraalla, ettei varmuudeksi voi sanoa mitä kasvaa, mutta arvelimme sen olevan vehnää.
Aamun aurinko helli selkäpuolelta. Kuljemme kohti pohjoista ja enimmäkseen aurinko paistaa takaa.
Melko pian alkumatkasta joudutaan taas vaatteiden vähennys suorittamaan.
Linnut pitävät omaa konserttiaan ruohikossa ja ilmassa leijuu tuoreen ruohon tuoksu.
Piakkoin ohitamme ensimmäiset laajat viinipellot. Vielä ei näy silmujakaan rungoissa.
Seitsemisen kilometriä kuljettuamme saavumme Calzadilla de Barros -nimiseen kylään. Kylän neljästä baarista yksi on auki, joten ei ole vaikea valita mihin menemme ottamaan ensimmäiset te verdet ja bocadillokset.
Seuraavat 15 kilometriä kuljettiin viiniviljelmiä halkovaa peltotietä. Mietimme kuinkahan monta viiniköynnöstä mahtaakaan tällä alueella olla. Espanjan maatalousministeriöstä voisi kenties asiaa kysellä🤔
Kohtasimme päivän aikana kolme saksalaista caminoa, jotka olimme tavanneet pari päivää aikaisemmin. Muita ei taipaleella näkynyt.
Rauhassa ja hiljaisuudessa saa täällä kulkea.
Saavuimme Zafraan reilun seitsemän tunnin vaelluksen jälkeen. Kilometrejä kertyi 29 km. Askelia tuli taivallettua reilut 38 000.
Päivä oli mukavan leppoisa ja kroppakin alkaa jo tottua tähän menoon.
Pieni vesieste
Viiniköynnöksiä
Oliivipuita
Tintos y blancos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti