keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Possuja, possuja ja aina vaan possuja

Aamu valkeni sumuisen harmaana, mutta onneksi yöllinen  vesisade oli lakannut. Matkamme jatkui valtateiden nurkalta sukeltaen pieneen eukalyptuspuu metsään. Ilma oli raikas ja eukalyptuksen miellyttävä tuoksu toi mieleen edellisten vaellusten  valtavat eukalyptuspuu metsät.

Pikkuhiljaa siirryimme valtavan isoille laitumille, joiden lomassa tie kulki. Toinen toistaan suurempia possulaumoja röhki ja möyrysi laitumella. Tämä alue taitaa ola todellista iberian kinkkujen kasvatusaluetta. Niitä ilmakuivattua kinkkuja täällä roikkuu kaikkien baarien ja ravintoloiden katoissa odottamassa valmistumista syöntikelpoisiksi.

Kymmenen kilometriä matkattuamme tulimme Monesterio -nimiseen pieneen kylään. Tankkasimme itseemme oikean caminon superannoksen.

Reitti kulki läpi kylän ja siirryimme peltotielle. Maisemat vaihtuivat kumpuilevaksi viljanviljelysalueeksi.

Vehnäpellot näyttivät kovin kuivilta. Ainakaan tällä alueella ei ole vähän aikaa sadellut.

Aurinkokin helli taas kulkijaa ja oli vaatteiden vähennyksen aika.

Vastaamme tuli yksi pyöräilijä ja viisi caminoa taivaltaen reittiä vastakkaiseen suuntaan. Muita kanssa kulkijoita ei tänään näkynyt.

Vihdoin viimein Fuente dos Cantosin kylä näkyi, mutta matkaa oli vielä taivallettava hetken aikaa.


Kylä läheni joka askeleella vaikka  häipyikin välillä näkyvistä tien kulkiessa kummusta kummulle.

Hotelli Rural la fabrica oli  tämän kylän lopussa.

Tässä sitä taas odotellaan, että saisimme illallista, jota on luvassa tunnin päästä.

Tämän päivän taival: 32,4 km, reilu 47 000 askellusta, kaloreitakin paloi n. 2000.






Tunnustelua

Olen aika iso

Caminot annos

Banaanin mittainen tauko

Vielä on matkaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti