Pääsiäissunnuntain reitillä ei ollut yhtään kauppaa, kylää tai baaria, josta olisi saanut syötävää, joten ostimme hostellista mukaamme neljä keitettyä munaa sekä juustosämpylät.
Reitti siirtyi kylästä laidunmaille ja alkoi reippaalla nousulla pitkin hiekkatietä. Taivas oli pilvetön ja enteili aurinkoista päivää. Täällä oli isoja lehmälaumoja omissa aitauksissaan. Lehmät olivat tänään kovin äänekkäitä. Ihan kun ne olisivat keskustelleet keskenään.
Vastaamme asteli tietä pitkin kaksi lehmäkarkuria, jotka meidät nähdessämme lähtivät kulkemaan takaisinpäin. Olivat tulleet aidan yli pellolta tielle. Pelkäsivät meitä ja yht'äkkiä hyppäsivät yli piikkilanka-aidan takaisin pellolle.
Piakkoin reitti siirtyi maalauksellisen kauniiseen vihreään metsään. Nousu jatkui yhä eteenpäin. Tie oli suht helppokulkuista vaihtuen välillä kahden jalan levyiseksi poluiksi. Paikkapaikoin oli tosi märkää ja ylittelimme pieniä puroja kiviä pitkin.
Käkikin oli jo herännyt ja kukkui lähistöllä. Pysähtelimme välillä nauttimaan "pääsiäismunia" ja juustosämpylät.
Muutamia kertoja jouduimme arvelemaan mihin suuntaan lähdemme. Risteäviä pikkupolkuja ja teitä oli paljon. Joissakin paikoissa opasteita oli huonosti, jos ollenkaan.
Reitti kulki ohi muinaisen Caparran kaupungin ja ali kaupungin kuuluisan kaariportin.
Taival jatkui ja jatkui läpi avarien laitumien.
Aurinko lämmitti ja vaatteitakin oli jo vähennetty kahteen kertaan.
Reilun 11 tunnin ja 43 kilometrin vaelluksen jälkeen saavuttiin vihdoin viimein hieman yli kello kahdeksan Aldeanuevo del Caminoon Posada Tresmentirakseen.
Hyvän illallisen jälkeen uni maistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti