perjantai 14. syyskuuta 2018

Viinitarhoja

Linnamainen hotellimme onkin vanha käräjäoikeus, jossa tuomarit ovat aikoinaan jakaneet oikeutta kansalaisille. Rakennus muistutti enemmän suurta kivilinnaa. Seisoohan se korkealla mäellä Oppenheimin kaupungin yläpuolella. 

Taivas oli pilvinen, mutta ilma tuuleton. Aamiaisen nautittuamme suunnistimme kohti  95 kilometrin päässä sijaitsevaan Poppardiin. 

Alku oli pelkkää alamäkeä, käsi valmiina jarrukahvoissa.  Kaupungin kapeat kadut ovat arvaamatomat. Ei koskaan tiedä tuleeko mutkan takaa auto vai lujaa vauhtia työpaikalleen viillettävä pyöräilijä. 

Kunnialla selvittiin kuitenkin matkaan. 

Alkuun kuljimme halki viinitarhojen. Valtavat viiniviljelykset kummallakin  puolella kapeaa tietä. Köynnöksissä roikkui mehevän näköisiä viinirypäterttuja. Osa sadosta oli jo poimittu. Mutta kyllä meille oli jäänyt vielä hyvät maistiaiset. 

Kohtapuolin kuljimmekin pienten ns. siirtolapuutarhapalstojen kasvimaiden läpi. Mm. Kultapallot, daaliat, syysasterit sekä monet muut kukat sekä kaikenlaiset vihannekset kasvoivat pienillä pihoilla.

Kasvimaat ohitettuamme kuljimmekin Rheinin vartta pitkin. Pyöräilimme  suurien omena- ja luumupuu tarhojen reunalla. Valtavasti oli omenoita pudonnut maahan. Puissa oli kuitenkin vielä paljon kerättäväksi punaposkisia omenia.  Suurin osa luumupuista oli kerätty. Oksilla oli vielä runsaasti tummansinisiä luumuja, joita riitti meillekin maisteltavaksi.

Rheinillä oli vilkas liikenne. Useat matkustaja- alukset ja proomut liikennoivät kumpaankin suuntaan.

Matkasimme pienien kaupunkien läpi. Perjantaipäivän liikenne oli vilkas. Isot asuntovaunualueet joen rannalla olivat tupaten täynnä. 

Pyöräilijöitäkin , me mukaanlukien, oli tänään  runsaasri liikkeelä

Hotelli Rheinlust löytyi helposti. Sijainti aivan Rheinin rannalla. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti