Taivas oli pilvetön ja aurinko lämmitti mukavasti.
Maisemat muuttuivat. Ei olut enään viinitarhoja. Sen sijaan suuria omena- ja luumutarhoja oli reittimme varrella.
Sunnuntai oli saanut monet pyöräilijät liikkeelle.
Ohitimme Bonnin ja Kölnin kaupungit. Sunnuntai liikenne kaupungeissa oli suht rauhallista.
Siirryimme taas joen toiselle puolen Leverkusener Rheinbrucke siltaa pitkin. Autoja meni tiuhaan tahtiin kumpaankin suuntaan. Pyöräilijöille omat kaistansa, jota pitkin oli turvallista polkea.
Joen toisela puolen oli tietöitä, jonka takia jouduimme kiertämään kahdeksan kilometrin lenkin päästäksemme Monnheimiin.
Ja löytyihän se hotelli lopulta. .
Comfort Hotelli Monnheim olikin varsin uusi ja erittäin siisti hotelli. Pyörät saimme hotellin sisätiloihin suojaan.
Suihkuun, syömään ja nukkumaan.
Maanantain määränpäänä oli Voerde- niminen pieni kaupunki Rheinin tuntumassa.
Poljimme melko kaukana Rheinistä, kunnes Dusseldorfin kaupungin kohdalla tulimme aivan joen tuntumaan. Hyvin surffailimme läpi vilkkaan kaupungin. Välillä kyllä hirvitti se autopaljous. Kaupungissa kuintenkin liikennetahti oli verkkainen. Autot matelivat ruuhkaisilla kaduilla rauhallisen tahtiin.
Pyöräilijät otetaan täällä hyvin huomioon.
Dusseldorfin kentän lentoliikenne oli aamutuimaan vilkasta.
Dusseldorfin ohitettuamme jobkin matkan poljettuamme saavuimme Duisburgin kaupungin kaduille. Kaupungissa asuu melkoisen paljon maahanmuuttaja taustaisia ihmisiä.
Tästäkin kaupunkiajelusta selvisimme kunnialla.
Loppumatkan pyöräilimmekin peltomaisemissa. Näkee, että täällä on ollut todella kuivaa. Useat sokerijuurikaspellot ovat nahistuneet kuivuudessa.
Gaststätte Schänzeriin tulimmekin jo hyvissä ajoin. Hotelli oli vielä suljettu, joten soitto omistajalle, joka tuotapikaa kiikutti meille huoneemme avaimen.
Nälkämme saimme tyydytettya paikan ravintolassa. Täällä, kuten muissakin paikassa oli tarjolla schnitzeliä eri versioina. Kyllä tällä reissulla on schnitzeleitä syötykin monen vuoden edestä.
Huomenna kohti Elteniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti