Boppardin Rheinlust hotelli oli tämän retken pohjanoteeraus. Huoneemme oli ns. lisärakennuksessa. Huone oli kyllä kooltaan iso, Mutta voi niitä seslonki sänkyjä. Patjojen vieterit selkäpiitä hiertivät. Naapurihuoneen puheita ei tarvinnut arvailla, kaikki kuului selvästi. Yö meni miten meni.
Aamupala vastasi huoneen tasoa. Hintaa tälle kaikelle kyllä oli osattu laittaa riittävästi. Eli tässä kohtaa voisi todeta, että hinta ei vastannut laatua.
Kaikesta selvittiin ja polkaisimmematkaan kuulakkaassa syys säässä. Hivenen oli koleaa. Mutta taivas oli pilvetön.
Ajelimme Rheinin vartta pitkän tovin. Ylhäällä rinteillä näkyy upeita linnamaisia rakennuksia, joka kohoavat korkeuksiin.
Bongasimme matkan varrella Bauhausin ja pysähdyimme sinne kahvipaussille. Ei pelkkä kahvio, vaan oikea konditorio, jossa leipä- ja viineri ym. pullatuotteita tarjolla runsaasti.
Pyöräilimme suuren kauppakeskuksien alueen läpi. Voisi verrata Tammiston alueeseen, mutta moninkertaisesti runsaslukuisemmin kaikenlaisia merkkimyymälöitä. Alueella menisi helposti päivä tai kaksi niiden tarjontaan tutustuen. Ehkäpä joskus toiste, isomman kauppakassin kanssa.
Rheinin toiselle puolen kuljimme pitkää silta pitkin. Sillalle päästäksemme piti pyörää työntää kapeaa uraa pitkin otti kyllä meikäläisen voimille. Viimeistä uraa en jaksanut vaan Vp työnsi pyörän loppumatkan puolestani sillalle. Pyörähän painaa reilut 30 kiloa varustuksien kanssa. Jokohan se ikä painaa päälle.
Sillalta laskeuduttiin alas neulansilmäspiraalia pitkin. Siitä selvisin kunnialla.
Matka jatkui joen toista puolta pitkin. Kuljimme pienten viiniviljelyksien läpi. Parisen kilometriä mentiin aivan Rheinin rantatöyräällä sellaista kivipolkua pitkin, että aivan hirvitti. Kiviä ja puiden juurakoita. Irtonaista hiekkaa, joka heitteli pyörää miten sattui. Toisella puolen kulki junarata, josa junat suhahtelivat toinen toisensa perään. Loppumatka Linz am Rheiniin oli helppoa asfalttitietä.
Hotelli Weinstock on kuin menneiltä vuosikymmeneltä. Kaikki täälä muistuttaa ajasta, jota emme ole eläneet. Tulee väkisinkin mieleen vanhat elokuvat, joissa saksalaisupseerit istuskelivat ravintoloissa sikaria pössytellen ja konjakkilasi kädessään.
Huoneemme on tilava ja näkymä joelle ilta-aurinkoon. Kyllä täällä kelpaa kerätä voimia huomiselle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti