Jonkin matkaa ajettuamme, jouduin vähentämään vaatetusta, hiki pukkasi otsaan polkiessamme rivakasti eteenpäin kohti 100 kilometrin päässä sijaitsevaa Neubruchhausenia.
Ohitimme pikkuhevosten farmin. Useita lyhytjalkaisia poneja ruokaili isolla niityllä. Ponit olivat pienuudessaan tosi hellyttävän näköisiä, kuten pienet lapsetkin.
Matkamme kulki halki saksalaisen maaseudun. Välillä poljettiin pitkin kapeita hiekkateitä ja pellonpientareita. Tammenterhot paukahtelivat pyörien renkaitden alla kuin uuden vuoden sähikäiset.
Taivaalle alkoi lisääntyä tummia pilviä ja tuulikin yltyi melkoisesti. Pikkuhiljaa alkoi tipahdella vesipisaroita. Pysähdyimme pienessä kylässä, jonka halpamyymälästä ostimme pakastuspusseja. Iphone vuorattiin pussiin jotta se ei kastuisi. Samalla sade koveni ja puimme yllemme sadekamppeet.
Loppumatka olikin sateinen ja myrskyinen. Tuuli piiskasi välillä puuskissa niin kovaa, että se heilautti pyörää kunnolla. Puista tippuvat kuivat oksankarahkat napsahtelivat naamalle.
Vihdoin viimein saavuttiin Hotel Zur Postiin, jossa odottikin yllätys.
Vaikka olimme varanneet huoneen niin meille ei ollutkaan huonetta. Hotellin kaikki 15 huonetta olivat täynnä. Meillähän oli kyllä todiste varauksesta, jonka olimme tehneet Bokingcomin kautta.
Siinä sitten ihmeteltiin puolin ja toisin. Muutamien puhelinsoittelujen jälkeen isäntä tuli selittämään, että heillä on vaikeuksia Bokingin systeemeiden kanssa ja näin oli päässyt tapahtumaan tämä ylibuukkaus.
Hän järjesti meille huoneen 8 kilometrin päässä sijatsevasta Bassumista.
Jätimme pyörät talliin ja meidät kuljetettiin Achims Ankerplatziin. Isäntä tuli meidät myöhemmin hakemaan illalliselle Hotelli Zur Postiin, jonka jälkeen talon nuori-isäntä kuskasi meidät takaisin Bassumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti