Reippaasti lähdimme polkemaan kohti kotimaata. Saimmehan taas nauttia kunnon aamupalatarjonnasta. Täällä on kyllä kaikissa hotelleissa ollut runsasta runsaampi aamupala, kun vertaa Espanjan reissujen kahviin ja croissantiin, jota niin monessa paikassa oli tarjolla.
Taivas oli pilvetön. Ilma oli kuulakas. Hanskat ja muut lämmittävät vällyt oli tarpeen.
Teollisuusalueen halki ja sitten mentiinkin jo pusikkoon. Jonkin aikaa ajettuamme tuli vesieste, jota ei voinut ylittää. Ei muuta kuin pyörä ympäri ja toista reittiä etsimään.
Ajelimme santatietä metsikössä. Rhein oli vasemmalla puolen, mutta pusikon takana.
Tänään vastaantulijoiden määrä oli paljon vähäisempi, kuin eilen sunnuntaina, jolloin liikenteessä oli sunnuntaivapaan viettäjiä. Muutama virvelimies koirineen käveli vastaan.
Rheinin kalakanta on varsin mittava. Monenlaista kalaa sen vesissä uiskentelee.
Aurinko alkoi lämmittää polkijoita ja vaatteiden vähennys oli tarpeen. Ilman lämpötila oli noussut aamun koleudesta paahtavaan kuumuuteen. Nyt aurinko paistaa selkäämme.
Metsien pöheikköjen jälkeen pyöräilimme maissipeltojen välissä. Ohitimme valtavan viinialueen. Nyt rohkaisimme mielemme ja pysähdyimme maistelemaan vihreitä - ja tummia viinirypäleterttuja. Makeita olivat. Oikein mehu tirskahti, kun niitä napsi.
Tänään olimmekin tosi rohkeita. Seuraavaksi maistelimme omenatarhojen omenia eikä luumupuutkaan jääneet meiltä rauhaan.
Rustiin hotelli Löweniin saavuimme iltapäivällä. Mittari näyttää 29 astetta plussaa ja huomiseksi on luvattu vielä hitusen lämpimämpää. Kyllä meidän kelpaa. 89 kilometriä meni nopsaan eikä takamustakaan kivistänyt enään niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti