14.3.2019 Lumihuippuja näkyvissä

Eilinen navakka vastatuuli oli muisto vain, kun tänä aamuna starttasimme kohti Guijueloa.

Ilma oli tuuleton ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta, lämpöä kuitenkin vain viitisen astetta.

Jatkoimme N 630 tielle suoraan hotellilta kiertoliittymän kautta. Kiertoliittymiä on täällä runsaasti ja niissä on ollut toistaiseksi helppo pyöräillä. Isoimmissa paikoissa kiertoliittymissä  on pyöräilijöille oma reunuskaista merkitty.

Tien reunuspelloilla oli monia kymmeniä tolppia, joiden nokassa oli haikaranpesä. Jokaisessa näkyi valkoinen pää. Sieltä sitä on uutta sukupolvea tulossa. 

Erään tolpan päässä vasta oli pesän rakentaminen menossa, sen verran pieneltä se näytti ja haikarapariskunta sitä rakenteli.

Tie kulki nousujohteisesti ylöspäin. Meno tuntui kevyeltä eiliseen verrattuna. 

Tienvarren  molemmin puolin levittäytyi laidunmaita, joilla lampaat ja lehmät mauskuttivat 

ruohoa.

35 kilometriä ajettuamme nousujohtoista tietä, pysähdyimme Aldeanuevo del Caminoon lataamaan akkuja ja nautiskelimme   kahvit ja  cocikset.

Puolen tunnin tauon jälkeen matka jatkui.  Jatkuvaa nousua yhä ylöspäin. Nousu syö akkuvirtaa tehokkaasti.

Pysähdyimme vielä kerran  Banos de Montemayorissa lataamaan akkuja ja siinä itsekin otimme pieniä  tapaksia. 

Siitäpä sitten varsinainen ylämäki ajelu alkoikin. Mutta kevyesti nousi pyörä mäkeä ylös, kaikki 
tehot akusta täysillä.

Korkein kohta puerto de Vallejera  1202 metriä.  Lumihuippuiset vuoret siinsivät jossain kaukaisuudessa.

Kevät ei ylhäällä ole kovinkaan pitkällä. Tienvierus tammeissa ei näy lainkaan silmuja. 

Hotelli Entredos löytyi vaivatta ja pyörätkin saatiin säilöön alakerran talliin.

Guijuelo on reilun viidentuhannen asukkaan kaupunki 1010 metrin korkeudessa. Kaupunki on kuuluisa Iberian kinkuista. Täällä on lukuisia 
kinkkutehtaita kinkkukauppoja, joissa on sorkastaan ripustettuja kinkkuja kymmennittäin.

Nyt sitä taas odotellaan, että kello tulisi puoli yhdeksän, jolloin täällä ravintoloiden keittiöt avataan.