Jos olisin tiennyt kuinka kovaa vastatuulta tulisimme polkemaan, olisin tankannut energiaa enemmän hotelli Barselon runsaasta aamiaisbuffetista.
Suuntasimme hotellilta suoraan alamäkeen liittyäksemme muutamien kiertoliittymien kautta N 630 tielle.
Tuuli oli todella navakkaa ja puuskaista. Aurinko paistoi taas täysin pilvettömältä taivaalta.
Onneksi liikenne ei ole kovin vilkasta, vaan useimmat huristelevat moottoritietä pitkin.
Ympärillämme tien molemmin puolin levittäytyy kumpuilevat kivikkoiset pellot. Monipäiset lammaskatraat laiduntavat pelloilla.
30 kilometrin ylämäki polkemisen jälkeen saavuimme Empalse de Alcantara järvialueelle, joka muodostuu Rio Tajon, Rio Almonten ja Rivera de Arayan yhtymäkohdasta. Suuri alue hiekkarantoineen. Alamäkeä reilut kahdeksan kilometriä, muutaman sillan ylitys ja taas ylämäkeen.
Vaihtelevaa on tämä maasto. Tuuli senkun puhaltaa puuskittain erittäin navakasti. Heittelee oikein kunnolla. Selkä kyyryssä eteenpäin sanoi mummo, muttei lumessa.😀
Uhkaavasti akut näyttivät menettävän tehoansa, joten pysähdyimme Canaveralissa tankkaamaan itseämme ja akkuja.
Reilun puolen tunnin pysähdys ja matka jatkui.
Tuuli ei vaan ottanut tyyntyäkseen. Vielä yhden kerran jouduimme akkua tankkaamaan. Navakka vastatuuli ja pitkät ylämäet syövät yllättävän paljon akkutehoja.
Päästiinhän sitä lopulta perille tänne Plasencian hotelli Azariin.
Ja niinkuin monasti aiemminkin illallista odotellessa maistuu muutama tapas ja olut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti